Keväällä 2020 julkaistiin Yle Areenassa Sami Kieksin ohjaama dokumenttisarja Logged in, jossa seurattiin viiden syrjään jääneen nuoren miehen elämää. Dokumenttisarjassa esiintyvien nuorten aikuisten arki kuluu pääosin tietokoneella pelatessa ja yksin kotiinsa sulkeutuneena.

Syrjäytyminen onkin nähty yhtenä keskeisenä suomalaisen yhteiskunnan huolena ja sisäisen turvallisuuden uhkana. Nuoria, paljon aikaa verkossa viettäviä miehiä on usein kuvattu huolten ja pelkojen kohteina. Pian Logged in -dokumenttisarjan julkaisun jälkeen puhkesi maailmanlaajuinen koronaviruksen aiheuttama pandemia, jonka seurauksena ihmiset ympäri maailman saivat omakohtaisesti kokea miltä tuntuu eristäytyä oman kotinsa seinien sisään. Moni sai huomata, miten ahdistavaa kotiin vetäytyminen ja sen aiheuttama yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden tunne voi olla. Ihmisten välinen sosiaalisuus on muuttunut entistä enemmän tietokonevälitteiseksi ja siirtynyt erilaisiin sähköisiin kanaviin, minkä varmasti jokainen meistä on saanut korostuneesti huomata menneen koronakevään ja -kesän aikana.

Väitöstutkimuksessani käsittelen sosiaalisen eristäytymisen kysymystä hikikomori-ilmiön kautta, josta kiinnostuin törmättyäni siihen suomalaisella Ylilauta-keskustelufoorumilla.

Hikikomorilla tarkoitetaan Japanista lähtöisin olevaa ilmiötä, jossa nuori ihminen, useimmiten nuori mies, vetäytyy ihmiskontakteista ja sulkeutuu omaan huoneeseensa tai asuntoonsa. Suomalaiset hikikomoriksi itsensä määrittelevät ihmiset keskustelevat elämäntavastaan Ylilauta-foorumin aiheelle omistetulla palstalla, jossa rakentuu marginalisoitumisen kokemuksen ympärille oma alakulttuurinsa.

Hikikomorilla tarkoitetaan Japanista lähtöisin olevaa ilmiötä, jossa nuori ihminen, useimmiten nuori mies, vetäytyy ihmiskontakteista ja sulkeutuu omaan huoneeseensa tai asuntoonsa. Suomalaiset hikikomoriksi itsensä määrittelevät ihmiset keskustelevat elämäntavastaan Ylilauta-foorumin aiheelle omistetulla palstalla, jossa rakentuu marginalisoitumisen kokemuksen ympärille oma alakulttuurinsa.

Valtioiden rajat ylittäen kiertävistä nykykulttuurin ilmiöistä voisi esittää monia esimerkkejä, kuten vaikkapa toistuvat koulusurmat tai verkossa kiertävät meemikuvat. Ymmärrän myös hikikomorin tällaisena transnationaalina eli valtioiden rajojen yli kiertävänä kulttuurisena ilmiönä. Tutkin väitöskirjaani varten laadullisen analyysiin avulla suurta määrää verkkokeskusteluja Ylilaudan hikikomero- ja ihmissuhteet-alueilta. Hikikomerossa leimallista oli keskustelu hyvän elämän normeista, ja ihmissuhdekeskusteluissa puolestaan nousivat esiin naisiin kohdistuva vihapuhe sekä sukupuolirooleja käsittelevä kiistely.

Verkkokeskusteluista nouseva uusoikeistolaisuuden aluskasvillisuus

Syrjäytymiseen ja syrjään vetäytymiseen liittyvien teemojen lisäksi tutkimuksessani tuli myös esiin verkossa esiintyvä naisiin kohdistuva vihapuhe. Kesällä 2020 Perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perusta julkaisi Jukka Hankamäen kirjoittaman tutkimukseksi verhotun pamfletin Totuus kiihottaa, joka sisältää runsain määrin populistisia ja naisvihamielisiä ajatuksia. Pamfletissa toisteltiin verkossa kiertäviä naisvihamielisiä näkemyksiä sekä leimaavia yleistyksiä naisista. Se ilmentääkin pelottavalla tavalla niitä samoja puhetapoja, joihin törmäsin myös oman tutkimukseni aineistossa. Väitöskirjassani nimitin tällaisia puhetapoja uusoikeistolaisuuden aluskasvillisuudeksi. Keväällä 2014 keräämässäni tutkimusaineistossa esiintyvät vihamieliset puhetavat ovat nyt siirtyneet myös valtakunnalliseen politiikan julkisuuteen.

Keväällä 2014 keräämässäni tutkimusaineistossa esiintyvät vihamieliset puhetavat ovat nyt siirtyneet myös valtakunnalliseen politiikan julkisuuteen.

Internet mahdollistaa tehokkaan tiedonvälityksen lisäksi myös propagandan ja väärän tiedon tuottamisen ja levittämisen, sekä tarjoaa tehokkaan kanavan mielipidevaikuttamiselle. Nimettömästi käytetyssä tilassa, kuten Ylilauta-foorumilla, toimiminen tekee ääriajattelun levittämisestä helppoa. Ylilaudan lisäksi esimerkiksi Reddit- ja 4Chan-foorumit ovat tarjonneet otollista maaperää vihamielisen ääriajattelun levittämiselle. Erityisesti Yhdysvalloista lähtöisin oleva niin sanottu vaihtoehtoinen oikeisto, alt-right -liike, on ottanut erilaisia verkon keskustelufoorumeita toimintakentäkseen. Samanaikaisesti vaihtoehtoinen oikeisto on asemoinut itsensä valtajulkisuudelle vastakkaiseksi osajulkisuudeksi (Salazar 2018).

Julkisuuden käsite on yksi mediatutkimuksen keskeisimmistä käsitteistä. Julkisuutta on tutkimuskirjallisuudessa kuvattu niin poliittisen keskustelun tilana, demokratian mahdollistajana, tila- tai suhdeverkostona, yksityisyyden vastakohtana sekä mediajulkisuudessa toteutuvana näkyvyytenä. Julkisuus voidaan ymmärtää myös joko fyysisenä tai virtuaalisena toiminnan tilana, jossa julkisuutta myös jatkuvasti tuotetaan ja uusinnetaan. Julkisuus on jotain ihmisten yhdessä jakamaa, nähtävää ja kuultavaa sekä yleisesti kansalle kuuluvaa. Jo 2000-luvun alkupuolella, mutta erityisesti nyt, julkisuudet ovat myös verkottuneita ja sisältävät erilaisten teknologioiden yhteen tuomia yleisöjä. Konkreettinen esimerkki verkottuneesta julkisuudesta voisi olla esimerkiksi Twitterissä kokoontuva aktivistien verkosto.

Arkista elämänpolitiikkaa ja yhteiskuntakritiikkiä

Verkon keskustelufoorumien anonymiteetille perustuva julkisuus voi tarjota esimerkiksi yksinäisille tai muuten marginaalisessa asemassa oleville mahdollisuuden omien ongelmiensa ja tunteidensa käsittelyyn. Nimitän keskusteluksi elämänpolitiikasta tällaista arkista keskustelua, jolla on myös kytkös laajempiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Sosiologi Anthony Giddens (1991) puhuu elämänpolitiikkana siitä, miten yksilöt rakentavat elämänsä ja identiteettinsä yksilöllisiin valintoihin perustuen. Giddensin mukaan elämänpolitiikka koskee laajaa joukkoa elämänvalintoihin liittyviä kysymyksiä, kuten identiteettiin, elämänkulkuun, hyvinvointiin ja elämäntapaan, liittyviä valintoja.

Tutkimuksessani määrittelin elämänpolitiikan ryhmäidentiteetteihin perustuvan identiteettipolitiikan ja perinteisen poliittisen järjestelmän asioiden hoidon välille. Elämänpolitiikassa yhdistyvät niin itsensä toteuttaminen kuin globalisaation vaikutuskin. Yksilö elää tilassa, jossa häneen vaikuttavat globaalit tekijät, kuten vaikkapa maailmanlaajuinen finanssikriisi tai koronapandemia, mutta samanaikaisesti ajan henki on yksilökeskeinen ja yksilöllisiä valintoja korostava. Myöhäismodernissa ajassa olemme yhä enemmän tietoisia omista yksilöllisistä elämänvalinnoistamme ja niiden vaikutuksesta omaan tulevaisuuteemme.

Ylilauta-foorumilla käydyt kansalaiskeskustelut saavat ihmiset kirjoittamaan ajatuksiaan julki sekä poliittisen kansalaisen että yksilöllisestä elämäntilanteestaan kommentoivan yksilön rooleista. Esimerkiksi naisvihaa käsittelevän tutkimusartikkelini aineistossa näkyy samanlaista oikeistopopulistista retoriikkaa, jota Suomen Perusta -ajatuspajan julkaisema Jukka Hankamäen pamfletti ilmentää, ja jolla pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin. Syrjäytymistä ja syrjään vetäytymistä käsittelevässä artikkelissani puolestaan keskustellaan erityisesti koulutuksen ja työmarkkinoiden ongelmista omien vaikeiden elämäntilanteiden kautta. Verkkokeskustelujen tarjoama julkisuus antaa mahdollisuuden puhua omasta ja muiden elämäntavasta, elämänpolitiikasta ja hyvän kansalaisuuden normeista. Ylilautaa voisikin ajatella Yleisradion Kansanradion kaltaisena purkautumiskanavana, jossa niin tosikot kuin veitikatkin voivat tuoda esiin syviä tuntojaan.

Väitän, että Ylilaudan keskusteluissa rakentuu naisvihan ympärille tunneyhteisö, jonka käyttövoimaksi on valjastettu voimakkaita tunteita, kuten katkeruutta, pettymystä ja vihaa. Toisin sanoen erilaisia loukatun oikeutuksen ja vihamielisyyden kokemuksia kanavoidaan kollektiiviseksi naisiin kohdistuvaksi vihaksi.

Vihapuhe ja ääriajattelu ovat verkkovihan muotoja. Niillä tarkoitetaan verkossa levitettäviä materiaaleja, joissa ilmaistaan vihaa jotakin ihmisryhmää kohtaan. Tutkimuksessani verkkoviha tuli esiin naisiin kohdistuvana vihapuheena. Väitän, että Ylilaudan keskusteluissa rakentuu naisvihan ympärille tunneyhteisö, jonka käyttövoimaksi on valjastettu voimakkaita tunteita, kuten katkeruutta, pettymystä ja vihaa. Toisin sanoen erilaisia loukatun oikeutuksen ja vihamielisyyden kokemuksia kanavoidaan kollektiiviseksi naisiin kohdistuvaksi vihaksi. Ymmärrän ideologisesti värittyneen naisvihan eräänlaisena propagandan ja radikalisoitumisen muotona, jossa sanoman omaksuneet henkilöt pyrkivät välittämään sitä edelleen muille.

Tuon väitöskirjassani esiin myös nimettömästi käytyjen verkkokeskustelujen ja suosittujen sosiaalisen median alustojen erilaiset toimintalogiikat. Sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa tai Instagramissa, näkyvyys on keskeinen arvo. Niissä julkaistaan huolellisesti rakennettuja profiileja, edustavia kuvia ja tarkoin harkittuja minäesityksiä. Sosiaalisessa mediassa jo ennestään julkisuudesta tunnetut ja muuten näkyvät henkilöt saavat yhä enemmän näkyvyyttä ja uusia kontakteja. Nimettömästi käytetyillä verkon keskustelupalstoilla, kuten tässä tutkimuksessa tarkastelemallani Ylilaudalla, käyttäjien todelliset identiteetit jäävät salatuiksi. Nimettömästi käytettyihin verkkofoorumeihin liittyykin julkisen puheen ja kätketyn identiteetin välinen ristiriita.

Prekarisaation tunnemaisema kuvaa nykyhetken epävakaata tunnelmaa

Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksessa on viimeisten 10–15 vuoden aikana alettu tarkastella yhä enemmän tunnekokemuksia, niiden fyysisiä ilmenemismuotoja eli affekteja, sekä kollektiivisten tunteiden merkitystä ihmisten julkisessa toiminnassa. Niin sukupuolentutkijat, sosiologit kuin kirjallisuudentutkijatkin ovat nostaneet esiin tunteiden ja tunnelmien merkityksen ihmisten toiminnassa ja kulttuurissa. Tunteilla on myös merkityksensä ihmisryhmiä liikuttavina kollektiivisina ja julkisina tunteina. Yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimuksessa tunteet ymmärretään usein motivoivana voimana, jonka avulla ihmiset ymmärtävät itseään sekä kiinnostuksenkohteitaan ja tarpeitaan (Gould 2010). Kollektiiviset tunteet voivat näkyä esimerkiksi siinä, miten jokin ihmisryhmä kääntyy vihamielisesti jotakin toista ryhmää vastaan.

Väitöskirjani otsikko Prekarisaation tunnemaisema pyrkii sitomaan yhteen kirjan monia varsin erilaisiakin teemoja. Prekarisaatio-käsitteellä tarkoitetaan elämän yleistynyttä epävakautta, haurautta ja ennustamattomuutta. Käsitettä käytetään usein esimerkiksi työelämän tutkimuksessa kuvaamaan sitä, miten työmarkkinat järjestyvät uudelleen globalisaation vaikutuksesta, mikä tuottaa yksilöiden elämiin ja työuriin epäjatkuvuutta ja ennustamattomuutta. Myöhäismodernin yhteiskunnan jatkuvassa muutoksessa olevaa tilannetta on kuvattu esimerkiksi sosiologi Zygmunt Baumanin (2002) sanoin notkeaksi tai Eeva Jokisen, Juhana Venäläisen ja Jussi Vähämäen (2015) sanoin huokoiseksi, millä Jokinen ja kumppanit viittaavat prekarisaation yhteiskunnalliseen ilmenemiseen.

Huokoisen yhteiskunnan turvaverkon läpi on helppo pudota ja instituutioiden, kuten työn ja koulutuksen selkeät rajat häipyvät. Huokoisessa yhteiskunnassa muodostuu myös erilaisia uusia väyliä ja uomia, joiden kautta on mahdollista olla yhteydessä muihin ihmisiin tai tehdä työtä yhdessä. Olen tulkinnut verkkokeskusteluista heijastuvaa prekarisaation tunnemaisemaa eräänlaisena tunnelmana, joka läpäisee ja värittää keskusteluja, sekä ilmenee Ylilaudalla esimerkiksi puheenaiheissa ja puhetavoissa.

Viittaan siis tunnemaiseman käsitteellä yhteiskunnassa läpileikkaavaan ajan hengen kaltaiseen tunnelmaan, joka voisi olla esimerkiksi pessimistisyyteen kallistuva prekarisaation tunnemaisema tai sosiologi Rebecca Colemanin (2016) esittelemä kansainvälisen talouskriisin jälkeisen ajan pessimistinen tunnesävy.

Ymmärränkin nimettömästi käydyt verkkokeskustelut ajan henkeä heijastelevana peilauspintana, jossa on mahdollista puida vallitsevia prekarisaation leimaamia olosuhteita sekä erilaisia elämänpolitiikkaan liittyviä ja esipoliittisia kysymyksiä.

Alustus perustuu Eliisa Vainikan lektioon. Vainikan väitöskirja Prekarisaation tunnemaisema – Vastustavat taktiikat, tunnelmat ja elämänpolitiikka verkon julkisuudessa löytyy täältä.

Lähteet

Bauman, Zygmunt (2002). Notkea moderni. Suomentanut Jyrki Vainonen. Tampere: Vastapaino. Liquid modernity (2000) Cambridge: Polity Press.

Coleman, Rebecca (2016). Austerity futures: Debt, temporality and (hopeful) pessimism as an austerity mood. New Formations 87.

Giddens, Anthony (1991). Modernity and self-identity: Self and society in the late modern age. Cambridge: Polity.

Gould, Deborah (2010). On affect and protest. Teoksessa: Janet Staiger, Ann Cvetkovich & Ann Reynolds (toim.) Political emotions. New York: Routledge, 18–44.

Jokinen, Eeva; Venäläinen, Juhana & Vähämäki, Jussi (2015). Johdatus prekaarien affektien tutkimukseen. Teoksessa: Eeva Jokinen & Juhana Venäläinen (toim.) Prekarisaatio ja affekti. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 118, 7–30.

Salazar, Philippe-Joseph (2018). The Alt-Right as a Community of Discourse. Javnost–The Public 25(1–2), 135–143.