Plasebovaikutuksiksi kutsutuissa ilmiöissä on kyse paljon laajemmasta ja moniulotteisemmasta asiasta kuin yleensä ymmärretään.

Plasebovaikutus-käsitteen lavea käyttö kertoo, että lääketiede ymmärtää hoitosuhteen parantavia mekanismeja vielä puutteellisesti. Vaikuttava hoito ei välttämättä edellytä fysiologisesti vaikuttavaa ainetta.

Tampereen yliopiston lääketieteen filosofian ja etiikan professori Pekka Louhiala sanoo, että plasebovaikutuksen sijaan pitäisi puhua hoiva- tai hoitovaikutuksesta silloin, kun puhutaan toimivasta hoidosta, jonka vaikuttavaa ainetta ei tiedetä.

Louhialalta ilmestyi huhtikuussa 2020 kirja Placebo Effects – The Meaning of Care in Medicine. Kirja on ensimmäinen kirja, joka pyrkii ratkomaan plasebon ja plasebovaikutuksen käsitteellistä harhaa.

”Plasebovaikutus” on Louhialan mielestä huono nimitys, mutta yleisesti hyväksyttyä korvaavaa nimitystäkään plasebovaikutuksiksi kutsutuille ilmiöille ei ole olemassa.

Lääketieteessä plasebolla on tarkoitettu hyvin monenlaisia asioita. Plasebovaikutukseksi on laskettu niin sokeripillerin luoma päänsäryn hellittäminen kuin hoitoon pääsyn tuoma ahdistuksen lieventyminen.

Plasebovaikutuksen tilalle on ehdotettu myös muun muassa kontekstivaikutusta ja merkitysvastetta. ”Hoivavaikutus”, ”kontekstivaikutus” ja ”merkitysvaste” kuvaavat plasebovaikutuksen sateenvarjokäsitteen alle ymmärrettyjen ilmiöiden eri puolia.

– Esimerkiksi merkitysvaste viittaa siihen, että esim. kivun merkitys potilaalle muuttuu kun se saa selityksen. Jos selitys ja viesti on: ”menee ohi” tai ”saat apua”, kipu jo lievittyy, Louhiala sanoo.

Plasebo tarkoittaa siis joskus vaikuttamatonta ainetta, joskus hoitoon pääsemisestä johtuvaa huolen ja oireiden helpottamista.

Plasebovaikutusta on tutkittu paljon käytännössä. Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa käytetyn essitalopraamin vaikuttavuutta testattiin. Tutkimuksessa potilaat jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai lääkettä normaalisti normaalin lääkeinformaation kera. Toinen ryhmä sai samaa ainetta, mutta heille kerrottiin, että he saavat plaseboa, joka matkii essitalopraamin sivuvaikutuksia. Hoitovaste eli potilaiden kokema lääkkeen vaikutus oli vähäisempi ryhmässä, jolle essitalopraamin sanottiin olevan plaseboa.

Eräässä tutkimuksessa taas leikkauksesta toipuville tutkimuspotilaille lääkettä antava letku tuli verhon takaa. Kipulääke annettiin letkusta joko ilmoittamatta tai ilmoittaen, kun potilas saa sitä. Kipu lievittyi paremmin niillä, jotka saivat tiedon lääkkeen saamisesta saamishetkellä.

Aikaisemmat huonot kokemukset, hoitoon liittyvät kielteiset odotukset ja epäonnistunut vastaanottokäynti voivat aiheuttaa myös ahdistuksen ja huolen lisääntymistä, eli hoidon kannalta kielteisiä vaikutuksia, jotka eivät johdu suoraan mistään vaikuttavasta aineesta. Niitä kutsutaan nosebovaikutuksiksi. Lumelääkkeen saaminen voi myös aiheuttaa nosebovaikutusta esimerkiksi silloin, jos samalla kerrotaan sen aiheuttavan sivuvaikutuksia.

Nykyinen plasebovaikutus-käsitteen käyttö luo ymmärryksen sijaan hämmennystä. Louhiala kertoo, että yksi syy kirjan kirjoittamiseen oli turhautuminen käsitteenkäytön sekavuuteen mediassa, tiedejournalismissa ja tiedeyhteisössä. Kirjan nimeen oli silti laitettava sana ”plasebovaikutus”, koska se on yhä ainoa termi, joka kuvaa kokonaisuutta niin, että yleisö tietää, mistä on kysymys.

Plasebo-sanalla on negatiivinen kaiku. Vaikuttamattomuus tai valevaikutus liitetään plasebovaikutukseen, mikä johtaa harhaan, kun tarkoitus on kuvata hoitosuhteen myönteisiä vaikutuksia.

Plasebo-sanalla on negatiivinen kaiku. Vaikuttamattomuus tai valevaikutus liitetään plasebovaikutukseen, mikä johtaa harhaan, kun tarkoitus on kuvata hoitosuhteen myönteisiä vaikutuksia.

Käsitteen käytön sekavuus ja hankaluus on tunnustettu tiedeyhteisössä, mutta korvaajaa tai korvaajista ei ole yhteisymmärrystä.

Plasebovaikutuksista on keskusteltu tiedeyhteisössä 1950-luvulta lähtien. Tieteellisessä mielessä plasebovaikutusta on käytetty lähinnä kaksoissokkotestien tarkoittamassa mielessä, eli kun uusien lääkkeiden vaikuttavien aineiden toimivuutta on testattu antamalla toiselle ryhmälle vaikuttavaa ainetta ja toiselle lumelääkettä. Itse plasebovaikutkutukseen kohdistettua tutkimusta on tehty vasta  parikymmentä vuotta.

Plasebo ja lume olisivat Louhialan mielestä kelpaavia käsitteitä, jos niillä viitattaisiin vain vaikuttamattomiin aineisiin tai hoitoihin. Sekaannus alkaa, kun hoito auttaa, vaikka vaikuttavaa ainetta tai hoitoa ei käytetä.

– Itse asiassa plaseboilla – ymmärrettynä lääketutkimuksissa käytettynä vaikuttamattoma vertailuaineena – ei ole paljoakaan tekemistä niin kutsuttujen plasebovaikutuksien kanssa. Niin sanotut plasebovaikutukset ilmenevät hyvässä hoitosuhteessa. Niissä on kyse siitä, että elimistö kykenee mobilisoimaan sisäisiä oireenlievitysmekanismeja hyödykseen.

Hyvään hoitosuhteeseen liittyvät myönteiset vaikutukset on todennäköisesti tunnettu niin kauan kuin parantajia on ollut.

Silti tätä määritelmiä pakenevaa, plasebovaikutukseksi kutsuttua tehoa ei ole tutkittu ennen 1990-lukua. Nykyisin plasebovaikutusta tutkitaan myös tavoitteena kehittää tapoja, joilla lääkärit voivat hyödyntää sitä työssään.

– Plasebon käsitettä käytetään sekavasti niin mediassa kuin lääketieteessä. On väliä, miten tieteellisiä käsitteitä käytetään ja miten ne ymmärretään. Sekavasta käytöstä seuraa sekavaa tiedettä ja sekavasti tulkittavia tutkimustuloksia.

Plasebovaikutuksen olemassaolo oli hämmentävä ilmiö lääketieteelle silloin, kun lääketieteen maailmakuva perustui nykyistä yksipuolisemmin tautien biologisten mekanismien ja niihin vaikuttavien tekijöiden tuntemiseen.

Lääketieteen itseymmärrys luonnontieteenä selittää, miksi kaikkea toimivaa hoitoa, jonka vaikuttavaa ainetta ei tunnettu, on alettu kutsua plaseboksi. Plasebovaikutuksen olemassaolo oli hämmentävä ilmiö lääketieteelle silloin, kun lääketieteen maailmakuva perustui nykyistä yksipuolisemmin tautien biologisten mekanismien ja niihin vaikuttavien tekijöiden tuntemiseen.

Plasebovaikutusta alettiin tutkia myöhemmin. Tutkimus on osoittanut, että plasebovaikutuksena ilmeneviä tai kutsuttuja psykologisia ja fysiologisia vaikutusmekanismeja on useita.

– Kun on ymmärretty, että hoitosuhteella todellakin on paljon väliä, plasebovaikutuksista on tullut legitiimi tieteellisen tutkimuksen kohde. Tutkimuksessa on mukana esimerkiksi psykologeja, neurotieteilijöitä, antropologeja ja filosofeja, Louhiala sanoo.

Esimerkiksi vielä arvostetun lääketieteellisen Lancet-lehden katsauksessa vuonna 1994 plaseboksi luokiteltiin esimerkiksi koko hoitoympäristö ja hoitavan lääkärin puhetapa ja eleet.

Kun lääkäreiltä on kysytty tutkimuksissa, käyttävätkö he plaseboja työssään, on tulokseksi saatu korkeita lukuja. Brittiläisen tutkimuksen mukaan 97 % yleislääkäreistä oli ainakin joskus määrännyt potilaalle plaseboa, mutta Louhialan mukaan muuten laadukkaasti tehdyssä tutkimuksessa käytetty plasebon määritelmä oli lavea ja epämäärinen.

Louhialan mukaan plasebo olisi käyttökelpoinen käsite kuvaamaan vaikuttamattomaksi todettuja aineita ja hoitoja. Plasebovaikutus on hankalampi, koska se ikään kuin viittaa olemassa olevaksi havaitun vaikutuksen olevan lumetta. Ongelma on, että plasebovaikutus-sanaa käytetään epämääräisesti viittaamaan vaikuttamattoman aineen tai hoidon yhteydessä syntyviin vaikutuksiin, jotka ovat todellisia.

Louhiala uskoo että plasebovaikutus on väliaikainen käsite. joka on tulevaisuudessa korvautumassa täsmällisemmillä käsitteillä, kun plaseboilmiön ymmärrys lisääntyy.

– Kapeimmillaan plasebolla tarkoitetaan vaikuttamatonta pilleriä, leveimmillään kaikki mahdollinen, mitä hoitosuhteeseen liittyy, paitsi vaikuttamaton aine.