Suomalaista kansalaisyhteiskuntaa rahoitetaan merkittävästi Veikkauksen voittovaroista. Muun muassa mielenterveys- ja päihdeongelmissa auttavia puhelimia, omaishoitajia, ehkäisevää ja akuuttia päihdetyötä, perheiden tukemista ongelmatilanteissa, tukiasuntoja ja koulukiusaamisen vastaista työtä rahoitetaan noin 360 miljoonalla rahapelituottoeurolla vuodessa  sosiaali- ja terveysministeriön kautta.

Useimmilla Veikkaukselta tukea saavilla järjestöillä rahapelituotot muodostavat budjetista yli puolet. Rahapelituotoilla pyöritetään merkittävässä määrin muun muassa Y-säätiön, Suomen mielenterveysseuran, Suomen Punaisen Ristin ja Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n toimintaa.

Kriitikoiden mukaan suomalaiset kansalaisjärjestöt elävät rahapeliongelmaisilta kerätyillä varoilla, ja Veikkauksen ja sen edunsaajien eli suomalaisten kansalaisjärjestöjen suhde on epäterve. Järjestöt puolustavat kriitikoiden mukaan Veikkausta aggressiivisesti ja haluavat pitää kiinni tuotoista. Veikkauksen ja sen markkinoinnin pitäisi toimia vastuullisemmin, ja valtion rahapelimonopoli on kritiikin mukaan mennyttä aikaa.

Veikkauksen edunsaajajärjestöt sanovat, että valtionyhtiöitä on helpompi valvoa pelihaittojen ehkäisyn kannalta kuin lukuisia yksityisessä omistuksessa olevia yhtiöitä. Pelituottojen valuminen kansainväliselle peliteollisuudelle veisi järjestöiltä rahat. Järjestöjen mukaan pelihaittojen torjumisessa päädyttäisiin ojasta allikkoon, jos valtionmonopoli purettaisiin. Järjestöt korostavat välittävänsä etua tarvitseville, eivät saavansa sitä itselleen.

– Kritiikkiä esittävät pelihaitoista huolestuneiden ja kärsivien kansalaisten lisäksi valtionmonopolin ja sääntelyn lopettamiseen ideologisista syistä tähtäävät keskustelijat sekä elinkeinopoliittista hyötyä tavoittelevat kansainvälisen peliteollisuuden edustajat, Sari Aalto-Matturi sanoo.

Aalto-Matturi on MIELI ry:n toiminnanjohtaja ja sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestö SOSTEn varapuheenjohtaja. MIELI ry (entinen Suomen Mielenterveysseura ry) sai vuonna 2019 toiseksi eniten avustusta STEA:lta. Järjestö näkee peliongelmien ehkäisyn osaksi perustehtäväänsä, joka on mielenterveyden edistäminen ja ongelmien ehkäisy. Peliongelmista kärsiviä kohdataan myös järjestön kriisityössä.

Monet järjestöjen edustajat ovat moraalisesti ristiriitaisessa tilanteessa. Järjestöt sanovat, että pelihaittojen vähentäminen tärkeää, mutta samalla järjestöjen toiminta on riippuvaista voittovaroista.

Monet järjestöjen edustajat ovat moraalisesti ristiriitaisessa tilanteessa. Järjestöt sanovat, että pelihaittojen vähentäminen tärkeää, mutta samalla järjestöjen toiminta on riippuvaista voittovaroista. Vastuullisuuden vaatiminen valtavirtaistuu koko ajan, ja se näkyy myös rahapelaamisen kritiikissä. Pelaamista ei voi kieltää kokonaan. Miten sitä pitäisi säädellä yhteiskunnan hyväksi?

Järjestöille jaettava kokonaissumma riippuu rahapelaamisen vuosittaisesta tuotosta. Viime aikoina jaettava summa on ollut laskussa.

Nykyisellään yleishyödylliset yhteisöt hakevat terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistävään työhön avustusta Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksesta (STEA). Avustuksista päättää sosiaali- ja terveysministeriö STEA:n ehdotuksen pohjalta.

Avustuksia voi saada ”yleiseen tai kohdennettuun toimintaan, investointeihin sekä kehittämis- ja käynnistämishankkeisiin ja muihin tarkoitukseltaan ja kestoltaan rajattuihin hankkeisiin”.

Veikkauksen rahapelituottoihin perustuvia avustuksia jakavat STM:n lisäksi maa- ja metsätalousministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö. Avustuskohteita on tuhansia ympäri Suomea ja rahapelituotoista kertyvää rahaa yli miljardi euroa vuodessa.

Kritiikin kohteena ovat olleet erityisesti muun muassa päihde- ja mielenterveystyötä tekevät järjestöt.

Veikkausvoittovarat pitäisi monien kriitikoiden mukaan vähintään tulouttaa osaksi muuta valtion budjettia, jos valtionmonopoli säilyy. Järjestöjen näkökulmasta poliittinen epävakaus lisääntyisi, jos hallitukset voisivat rahoittaa mielensä mukaan järjestöjä valtion budjetin kautta.

– On tärkeää, että poliittisen päätöksenteon ohjaus ei tule liian syvälle järjestöjen toimintaan. Järjestöjen tekemä työ ei voi olla hallituspolitiikan toteuttamisen väline. Viime hallituskaudella näimme, mitä kehitysyhteistyövaroille ja kehitysyhteistyöjärjestöjen rahoitukselle tapahtui, Sari Aalto-Matturi sanoo.

Aalto-Matturin edustaman Mieli ry:n rahoituksesta kaksi kolmasosaa tulee STEA:n kautta Veikkauksen rahapelituotoista. STEA:n jakamasta 360 miljoonasta vajaa 10 prosenttia menee mielenterveystyöhön.

Mitä esimerkiksi MIELI ry:n toiminnalle tapahtuisi, jos rahapelituotoista saatu tuki loppuisi?

– Ensimmäinen kysymys on, tulisiko tilalle korvaavaa rahoitusta. Jos ei, totta kai toiminta pienenisi: ihmiset eivät saisi apua akuutteihin kriiseihinsä, vapaaehtoistoimintaa ei pysyttäisi ylläpitämään, mielenterveystyö ei näkyisi kouluissa ja työpaikoilla, Aalto-Matturi sanoo.

Toinen skenaario on Veikkaukselta saadun tuen hidas näivettyminen. Veikkauksen rahapelituotot laskevat, koska ulkomaisissa nettikasinoissa pelaaminen on Suomessa sallittua, ja rahavirta suuntautuu jatkuvasti enemmän niille. Jos monopolista luovuttaisiin ja Veikkauksen ohelle sallittaisiin kansainväliset peliyhtiöt mainostamaan ja luomaan pelimahdollisuuksia eri paikkoihin, Veikkauksen tuotot alenisivat entistä nopeammin.

Suomalaiseen väestökyselyyn 2015 vastanneista 3,3 prosentilla oli rahapeliongelma. Suomalaisten on arvioitu kuluttavan rahapelaamiseen lähes 1,5 miljardia euroa vuodessa. 22,7 % summasta tuli ongelmapelaajilta tai todennäköisiltä rahapeliriippuvaisilta.

Esimerkiksi yli 2 500 euroa kuussa tienaavat kuluttavat rahapeleihin keskimäärin 1,1 prosenttia nettotuloistaan. 501–1 000 eurossa kulutusprosentti on 4,4. Jos tulot ovat 500 euroa kuussa tai alle, rahapelit vievät 8,3 prosenttia tuloista.

Rahapeliautomaattien sijoittelua on kritisoitu epäeettiseksi. Tutkimusten mukaan automaatteja on sijoitettuna eniten niille alueille, joissa on pienituloisuutta ja työttömyyttä. Myös järjestöt kannattavat pyrkimyksiä vähentää pelihaittoja.

SOSTE julkaisi syksyllä 2019 rahapelipoliittisen ohjelmansa. Ohjelma osallistuu keskusteluun Veikkauksen roolista rahapelituottojen jakajana.

Rahapelimonopolinen lakkauttaminen veisi SOSTEn mukaan rahapelihaittojen näkökulmasta ojasta allikkoon. Ohjelman lähtökohta on, että rahapelaaminen ei tule loppumaan. Yhteiskunnan tehtävä on katsoa, että pelituotot jaetaan läpinäkyvästi hyödyllisiin kohteisiin, sanoo SOSTE ohjelmassaan.

SOSTE uskoo, että ongelmapelaaminen ei lakkaa yksinoikeusjärjestelmä lakkauttamalla. Sääntelyn purku olisi järjestön mukaan haitallista ongelmapelaamisen rajoittamisen näkökulmasta, ja vastuullinen pelaaminen onnistuu parhaiten valtion monopolijärjestelmässä.

Jos rahapelituotot halutaan ohjata jatkossakin yleishyödyllisiin tarkoituksiin, täytyy valtion monopoli säilyttää.

– Yksilön vapautta korostavassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä rahapelaamista tai vaikka alkoholinkäyttöä ei haitoista huolimatta voi kieltää, joten sitä pitää säädellä, sanoo Sari Aalto-Matturi.

Näin ollen Aalto-Matturin mukaan kysymys kuuluu, kenelle raha kulkee. Jos rahapelituotot halutaan ohjata jatkossakin yleishyödyllisiin tarkoituksiin, täytyy valtion monopoli säilyttää.

Virve Marionneau on Helsingin yliopiston rahapelipolitiikkaan perehtynyt tutkijatohtori. Hänen mukaansa ongelmapelaaminen ei johdu pelimonopolista, eikä ole olemassa tutkimusnäyttöä, jonka mukaan lisenssijärjestelmä olisi kuluttajille parempi. Hän peräänkuuluttaa muutosta järjestämistapaan, ei järjestelmään. On paljon tutkimustietoa siitä, miten pelitarjontaa voi järjestää vastuullisemmin. Veikkauksen toimien kritisointi ei tarkoita koko monopolijärjestelmän kritiikkiä.

– Lisenssijärjestelmä voi olla parempi ehkä tilanteessa, että suuri osa pelaamisesta valuu muutoin kontrollin ulkopuolelle. Näinhän ei Suomessa ainakaan vielä ole. Monopoli olisi mielestäni mahdollista järjestää Suomessakin niin, että sen todellinen tehtävä olisi kuluttajansuojelu ja pelihaittojen vähentäminen. Ja nämähän ovat Veikkauksen tehtävät myös lainsäädännön mukaan, mutta käytännössä näin ei tunnu olevan kuten viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa on tullut esille, Marionneau sanoo.

Marionneau uskoo, että valtionmonopolin kritiikin taustalla ovat yksityisen sektorin rahalliset intressit, mutta myös halu löytää helppoja poliittisia ratkaisuja.

Marionneau uskoo, että valtionmonopolin kritiikin taustalla ovat yksityisen sektorin rahalliset intressit, mutta myös halu löytää helppoja poliittisia ratkaisuja.

Hänen mukaansa lisenssijärjestelmä näyttäytyy joillekin helppona ratkaisuna Veikkauksen ongelmiin. Marionneau haluaisi rakenteellisia muutoksia kuluttajansuojelussa ja toimintatavoissa. Veikkauksen peliportfolion painottaminen pois automaateista ja yleinen tarjonnan vähentäminen olisi jo paljon. EU sallii rahapelimonopolin, jos se ehkäisee rahapelihaittoja ja viranomaisvalvonta on kunnossa.

– Jos on todellista poliittista tahtoa ylläpitää monopolia, täytyy pohtia, miten se voitaisiin järjestää paremmin.

Suomalaisten järjestöjen suhteesta rahapelivaroihin väitöskirjaansa tekevä Veera Kankainen sanoo, että jos kolmannen sektorin julkinen rahoitus halutaan pitää nykytasolla, saattaa olla pakko etsiä vaihtoehtoisia rahoituslähteitä lähitulevaisuudessa. Jos pelihaittoja pyritään vähentämään esimerkiksi rahapeliautomaatteja karsimalla ja ottamalla pakollinen tunnistautuminen käyttöön, Veikkauksen tuottojen on arvioitu vähenevän, erityisesti jos esimerkiksi pakollinen tunnistautuminen otetaan käyttöön.

Kankaisen mukaan haittojen ehkäisylle ja vähentämiselle on poliittista painetta. Kokoomusnuoret haluavat Veikkauksen voittovarat valtion budjettiin, ja vihreät ottavat kantaa, että mm. kirjastojen valtionosuuksia ei pitäisi rahoittaa Veikkauksen voitoilla.

Suomessa ja muissa länsimaissa on pitkä historia voittoa tavoittelemattoman sektorin rahoittamisesta rahapelivaroilla. Tutkija Veera Kankaisen mukaan on tyypillistä, että eri valtiot kanavoivat taloudellista tukea kolmannelle sektorille; Suomessa tuki on kuitenkin ollut sidoksissa nykyisen ja entisten rahapeliyhtiöiden tuottoihin. Esimerkiksi jo entisen Raha-automaattiyhdistyksen avustuksien kilpailua vääristävistä vaikutuksista sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotannossa käytiin keskustelua. Raha-automaattiyhdistyksen oikeutusta pelimonopoliinsa puitiin myös EY-tuomioistuimessa 1990- ja 2000-luvun taitteessa. Kilpailulainsäädännöllistä jännitettä on ollut kauan.

– Kamppailua monopolista on käyty aikaisemminkin ja kilpailun vääristämisestä on esitetty eri tyyppistä kritiikkiä moneen otteeseen, mutta pelihaitoista keskusteleminen on uudempaa.

Nyt keskustelussa sekoittuvat elinkeinopoliittiset tavoitteet, järjestöjen julkinen avustaminen ja rahapelien kiistattomat haitat. Pelihaittakeskustelua hän pitää tarpeellisena.

Valtion monopoli – oli se sitten Veikkaus tai ei – on ristiriidassa kansainvälisen peliteollisuuden elinkeinopoliittisten tavoitteiden kanssa. Veikkauksella ei ollut varteenotettavaa ulkomaista kilpailua ennen ulkomaisia nettikasinoita, joille kuka tahansa pääsee helposti pelaamaan, vaikka kasinot eivät saa mainostaa Suomessa.

Aiemmin Suomi pystyi sääntelemään rahapelihaittoja kansallisesti, mutta ulkomaalaisten toimijoiden tultua mukaan tilanne on monimutkaisempi. Sari Aalto-Matturin mukaan on ”erittäin omituinen ajatus”, että peliongelmat ratkeaisivat yksinoikeusjärjestelmä purkamalla. Vaikka hänestä Veikkaus ei ole markkinoinnissaan toiminut niin vastuullisesti kuin pitäisi, hänen mukaansa ei voi tehdä johtopäätöstä, että kilpailulle avaaminen ratkaisi peliongelmat.

– Jos meillä olisi yhden valtionyhtiön sijaan kymmeniä voittoa tavoittelevia yhtiöitä markkinoilla, todennäköisesti markkinointikin olisi aggressiivisempaa, Aalto-Matturi sanoo.

Kansanterveystyötä tekevät järjestöt ovat Aalto-Matturin mukaan elinkeinopoliittisen ja ideologisen maalittamisen kohteena.

Kansanterveystyötä tekevät järjestöt ovat Aalto-Matturin mukaan elinkeinopoliittisen ja ideologisen maalittamisen kohteena. Aalto-Matturin mukaan keskustelun pyrkimys on hämmentäminen ja keskustelijoilla on kirjavia syitä.

– On luvallista edistää omaa liiketoimintaedellytyksiä, mutta on surullista, kun se tehdään rahapelihuolen varjolla. Siellä on kansainvälisen peliteollisuuden elinkeinopoliittisia intressejä ja ideologisia, kaiken sääntelyn purkuun tähtääviä intressejä. Ne sekoittuvat hyvinkin vilpittömään huoleen uhkapelaamisesta. Näistä muodostuu tippaleipä, jossa asiat sekoittuvat, eikä järjestöjen tekemän työn sisällöllä ole väliä.

Eräs vaihtoehto olisi siirtyä tulevaisuudessa lisenssi- eli monilupajärjestelmään. Siinä Veikkauksen ohelle tulisi kansainvälisiä peliyhtiöitä, jotka maksaisivat myös veroja Suomeen.

Lisenssijärjestelmässä valtion kontrolli ulottuisi laajemmalle kuin Veikkaukseen. Tällä hetkellä ulkomaiset nettikasinot toimivat ilman kontrollia, vaikka ne eivät saakaan mainostaa Suomessa. Ruotsi siirtyi vuonna 2018 lisenssijärjestelmään ulkomaisten nettikasinoiden suosion vuoksi.

Ruotsissa lisenssillä toimivia peliyhtiöitä on 89, ja mainonnan volyymi oli vuonna 2018 Suomeen verrattuna 15kertainen. Lisenssin hankkineet yritykset maksavat peliveroa, joka on 18 prosenttia peleistä kerättyjen rahojen ja pelaajille maksettujen voittojen erotuksesta. Peliveron tuotto yllätti Ruotsissa. Veikkausta vastaavan, yleishyödyllisille yhteisöille tukea jakavan Svenska Spelin jakama rahamäärä pienentynyt, koska muiden tavoin peliveroa maksavan Svenska Spelin markkinaosuus on pienentynyt. Lisenssijärjestelmään on siirrytty esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa, kun suuri osa markkinasta on valunut monopolin ulkopuolelle, ja markkinaa on ollut pakko alkaa säädellä.

Sari Aalto-Matturin mielestä lisenssijärjestelmä olisi huono askel pelihaittojen ja suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta. Hänen mukaansa lisenssimallissa voitot menevät omistajille, eivät yhteiskunnalle, jolla jäävät haitat.

– Tätä ei lähellekään korvaa se, että osa nykyisin jo suomalaisille pelejä tarjoavista firmoista saataisiin verotuksen piiriin. Joskus väitetään, että lisenssin menettämisen uhka pitäisi firmat kurissa. Tosiasiassa Ruotsissa rajoja koetellaan jatkuvasti. Sitä kuvastavat yhtiöille määrätyt osin hyvinkin isot uhkasakot, jotka kannattaa maksaa, jos sillä saa markkinaetua. Suomessa Veikkauksen toiminta taas on suoraan omistajan päätettävissä. Nyt vain vaikuttaa, että omistaja eli valtio on antanut yhtiön toimia melko vapaasti, mitä kummeksun, Aalto-Matturi sanoo.

Veera Kankaisen mukaan kolmannen sektorin kannattanee varautua valtionrahoituksen vähenemiseen lähitulevaisuudessa, jos lisää julkista rahoitusta ei mahdollisesti laskevien pelituottojen ohelle saada.

Monopolin oikeutus on peliongelmien ehkäiseminen, ei rahan kerääminen järjestöille. Myös EU valvoo, että pelihaittoja ehkäistään. Kankaisen mukaan kolmannen sektorin kannattanee varautua valtionrahoituksen vähenemiseen lähitulevaisuudessa, jos lisää julkista rahoitusta ei mahdollisesti laskevien pelituottojen ohelle saada. Ratkaisu edellyttää poliittisia päätöksiä.

– Kyse on toimialasta, johon liittyy haittoja ja riskejä, on parempi, että alan rahat palaavat ihmisten hyvinvointia vahvistavaan toimintaan eivätkä kanavoidu yksityisille omistajille tai edes suureen valtionkirstuun. Jonnekin ne sieltäkin käytettäisiin. Suomalaisessa järjestelmässä tiedetään tällä hetkellä hyvinkin tarkkaan, minne, Aalto-Matturi sanoo.