Podcast: Tietokone on ihmisen apuväline myös tekoälyn aikana
Mitä itseoppiva tekoäly ja koneet tarkoittavat yhteiskunnalle ja työelämälle?
– Tietokone on apuväline, vaikka sillä olisi jatkossa käytössään enemmän dataa kuin ihmisen aivojen on mahdollista käsitellä. Päätökset tekee lopulta ihminen. Teknologia voi kasvattaa tuottavuutta ja lisätä työviihtyvyttä jos sitä ei käytetä vain työtahdin kiristämiseen ja työnkuvien kaventamiseen, sanoo Dr. Phoebe Moore. Moore on poliittisen taloustieteen ja teknologian professori Leicesterin yliopistossa.
Mooren mukaan teknologian käyttö voi luoda yksipuolisia työnkuvia, joista tulee joko hyvin suorittavia tai hyvin kapea-alaisia. Tuottavuuden kasvu ei silti ole negatiivinen asia työntekijöille.
Jos ihmisen työnkuva on hienostuneen teknologian ohjaaminen tai valvominen, hänelle kehittyy erityistaito, joka lisää hänen arvoaan työnantajan näkökulmasta. Syntynyt taito voi kuitenkin olla hyvin kapea-alainen ja työpaikkakohtainen, eikä taidolla ole arvoa, jos teknologia muuttuu.
Jos työpaikalla ei ole koulutusta ja teknologian käyttöön tai valvomiseen perustuvat työnkuvat ovat yksipuolisia, teknologia voi kaventaa työntekijän taitoja.
Tekoäly on nyt otsikoissa, koska se korvaa koko ajan enemmän ajatustyötä. Moore muistuttaa, että teknologiaa ja automaatiota on ollut aina, ja olemme tottuneet koneisiin, joita emme enää miellä teknologiaksi.
– Valinnan ja päätöksen tekemisellä on ero, ja ihmisen rooli on valintojen tekijä, Moore sanoo.
Vuoden 2008 talouskriisi työnsi tasa-arvopolitiikan sivuun EU:ssa
EU:n tasa-arvopolitiikalla on pitkä, kompromissien tekoon perustuva historia. Tasa-arvotyön tulevaisuus EU-tasolla on sukupuolentutkija Anna Elomäen mukaan vedenjakajalla kaudella 2019-2014. Tasa-arvon edistämiseen korvamerkitty raha on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana vähentynyt. Elomäki tutkii talouden, tasa-arvon ja feministisen politiikan kytköksiä Suomessa ja EU-tasolla EUGenDem-projektissa.
Vuodesta 1979 hallinnut Euroopan kansanpuolue EPP:n ja sosiaalidemokraattien S&D:n koalitio menetti 2019 europarlamenttivaaleissa enemmistönsä. Parlamentti fragmentoitui ja jotta päätöksiä saadaan aikaan, tarvitaan uudenlaisia ja laajempia koalitioita. Valtatasapainon muutos tarkoittaa lisää valtaa pienemmille ryhmille.
Samalla EU:n ja maahanmuuttopolitiikan lisäksi tasa-arvopolitiikkaan kielteisesti suhtautuvat oikeistopopulistit saivat lisää paikkoja. Oikeistopopulistien mielestä EU:n tasa-arvopolitiikka on ideologiaa, jonka vaikutusta pitää vähentää.
Sukupuolentutkija Anna Elomäen mukaan muutoksella on vaikutusta myös tasa-arvopolitiikkaan. EPP:n ja S&D:n koalitio edisti tasa-arvokysymyksiä maltillisesti. Vuoden 2019 europarlamenttivaalit loivat uuden tilanteen.
Kun Euroopan parlamentin valta kasvoi Lissabonin sopimuksen seurauksena vuonna 2009, parlamentin valta kasvoi myös tasa-arvopolitiikassa.
Parlamentti hyväksyy useimmat uudet EU-lait yhdessä Euroopan ministerineuvoston eli jäsenmaiden hallitusten edustajien kanssa. Lisäksi parlamentin budjettivallalla on merkitystä, koska parlamentti hyväksyy yhdessä jäsenmaiden kanssa. Euroopan komissio tekee aloitteet ja lakiesitykset ja esitykset rahankäytöstä. Komissio on tärkein vallankäytön paikka myös tasa-arvoasioissa. EU:n pitkän aikavälin rahoitusohjelmat sekä EU:n vuosibudjetin, joilla tasa-arvotyötäkin rahoitetaan.
Elomäen mukaan parlamentilla on valtaa parannella komission esityksiä.
– Ja niin parlamentti on tasa-arvoasioissa sitkeästi tehnytkin viimeisen parinkymmenen vuoden ajan, Elomäki sanoo.
EU:n toimielimistä parlamentti on Elomäen mukaan ollut tasa-arvoasioissa edistyksellisin. Esimerkiksi Euroopan ministerineuvosto tai toisin sanoen EU:n jäsenmaat eivät ole olleet parlamentin kanssa samoilla linjoilla.
Iso kehityslinja on Elomäen mukaan silti valitettava. Tasa-arvon edistämiseen korvamerkitty raha on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana vähentynyt.
– Tasa-arvosta on tullut selvästi vähemmän tärkeä prioriteetti EU:lle.
Tasa-arvopolitiikan taantuminen johtuu Elomäen mukaan vuoden 2008 talouskriisin jälkivaikutuksista. Sukupuolten tasa-arvoon liittyvät tavoitteet on alistettu talouskasvulle, talouskurille ja kilpailukyvylle samalla kun konservatiiviset äänenpainot ovat nousseet jäsenmaissa.
Tasa-arvopolitiikan taantuminen johtuu Elomäen mukaan vuoden 2008 talouskriisin jälkivaikutuksista. Sukupuolten tasa-arvoon liittyvät tavoitteet on alistettu talouskasvulle, talouskurille ja kilpailukyvylle samalla kun konservatiiviset äänenpainot ovat nousseet jäsenmaissa. EU:n talous ja jäsenmaiden talouspolitiikan valvonta ovat talous- ja eurokriisin vuoksi saaneet yhä merkittävämmän sijan EU:ssa. Se on uhka tasa-arvopolitiikalle.
– Tasa-arvolle on talouskriisin jälkeen löytynyt tilaa lähinnä vain silloin, kun se tukee talouspoliittisia tavoitteita, ja jäsenmaita on myös ohjeistettu ja jopa velvoitettu tekemään tasa-arvoa heikentäviä leikkauksia ja rakenteellisia uudistuksia, Elomäki sanoo.
Toisaalta kyse on Elomäen mukaan poliittisen tahdon puutteesta ja konservatiivisten ja jopa antifeminististen äänenpainojen vahvistumisesta.
Parlamentin sisällä tärkein vallankäytön paikka on valiokunnissa, joissa eri puolueryhmiä edustavat jäsenet määrittävät mietintöjen lähtökohtia ja neuvottelevat niiden sisällöstä.
Elomäki sanoo, että parlamenttiryhmien välillä on merkittäviä eroja tasa-arvopolitiikassa. Jako on tuttu: eurooppalaista radikaalia vasemmistoa ja vihervasemmistoa yhdistävä GUE/NGL, vihreät ja sosiaalidemokraattinen S&D kannattavat tasa-arvolinjauksia, keskustaoikeisto suhtautuu välinpitämättömämmin ja laitaoikeisto sekä osa EPP:stä vastustaa niitä. Renew Europen edeltäjä ALDE on ollut yleensä Elomäen mukaan tasa-arvon kannattaja, mutta sille tasa-arvo ei ole yhtä tärkeä teema kuin tasa-arvon aktiivisille ajajille.
– Oikeistossa paljon eri näkemyksiä. Konservatiivinen EPP taas suhtautuu välinpitämättömämmin ja mukana myös meppejä jotka vastustavat. Laitaoikeistossa tasa-arvoa taas vastustetaan ja nähdään se vaarallisena gender-ideologiana.
Keskustaoikeistolainen EPP on merkittävässä asemassa, kun parlamentin mahdollisuuksia edistää tasa-arvoa mietitään. Se on suurin ryhmä ja keskellä ja osallistuu kompromissien tekoon. Suomalaisista puolueista kokoomus ja kristillisdemokraatit kuuluvat siihen.
– Isoin ryhmä keskellä eli EPP on aika konservatiivinen ja epäyhtenäinen tasa-arvoasioissa. Lisääntymisterveysasioissa eli suhteessa aborttiin on esimerkiksi erimielisyyksiä. EPP:n tasa-arvopolitiikkaa määrittää myös talouden ensisijaisuus, eli EPP näkee tasa-arvon talouskasvun kautta, ja tasa-arvon edistäminen ei mielellään saisi maksaa, sanoo Elomäki.
EPP:n ja S&D yhteenlaskettu osuus parlamentin paikoista putosi selvästi. Ryhmät menettivät parlamentissa enemmistön, joka niillä on ollut vuodesta 1979 eli koko parlamentin historian ajan. Enemmistön menetys siirtää valtaa keskikokoisille ja pienemmille ryhmille.
Koska tasa-arvopolitiikka jakaa EPP:tä, ryhmän suuntaa on vaikea ennustaa. Tasa-arvokysymykset ovat politisoituneet EPP:n sisällä vasemmistolaisiksi, ja niiden esillä pitäminen voi olla yksittäiselle edustajalle riskinottoa.
– Nähtäväksi jää, mitä Renew Europen sisällä tapahtuu. Siellä on aikamoinen myllerrys, mutta myös halua viedä painotusta tasa-arvokysymyksiin.
Elomäki korostaa, että europarlamenttivaalien 2019 aiheuttamat muutokset tiedetään vasta viiveellä. Hän pitää kuitenkin mahdollisena, että tasa-arvomyönteisten europarlamenttiryhmien painoarvo kasvaa, kun parlamentista tuli aiempaa hajanaisempi ja pienten ja keskikokoisten ryhmien vallankäyttömahdollisuudet kasvoivat. Tasa-arvokysymysten painoarvo ryhmien välisissä kompromisseissa ratkaisee.
Elomäen mukaan Euroopan parlamentti on miesvaltaisuuden lisäksi myös muuten hyvin homogeeninen, keskiluokkainen ja valkoinen paikka.
Elomäen mukaan Euroopan parlamentti on miesvaltaisuuden lisäksi myös muuten hyvin homogeeninen, keskiluokkainen ja valkoinen paikka.
– Nyt etnisiin vähemmistöihin kuuluvia meppejä on noin kolmekymmentä, joista Brexitin jälkeen jäljelle jää 24. Etnisten vähemmistöjen edustajia näkee käytävillä lähinnä siivoojina.
Monet tärkeimmistä saavutuksista ovat Elomäen mukaan kovaa EU-lakia: jäsenmaita velvoittava syrjinnän vastainen lainsäädäntö, syrjinnän vastaiset kiellot kuten työsyrjintäkiellot. Lakien lisäksi EU on vaikuttanut jäsenmaiden tasa-arvopolitiikan agendaan nostamalla tasa-arvoteemoja esille.
– Koko meidän syrjinnän käsitteistömme välillisestä ja välittömästä syrjinnästä tulee EU-tasolta. Esimerkiksi puhe työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta tulee EU:n kautta.
Pehmeämpi keino on EU:n tasa-arvon edistämiseen laittama raha. EU-rahoituksella on esimerkiksi kehitetty sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista ja tehty naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä jäsenmaissa.
Ongelma on Elomäen mukaan ollut, että rahoitus on johtanut projektimaisuuteen ja hankehumppaan.
2000-luvulla EU:n tasa-arvopolitiikka on selkeästi ja merkittävästi heikentynyt. Direktiivit ovat jumiutuneet neuvostoon, tasa-arvo-ohjelmat vesittyneet ja tasa-arvon edistämiseen laitettava rahoitus on vähentynyt.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana uudet tasa-arvodirektiiviesitykset ovat juuttuneet ministerineuvostoon. Näin kävi esimerkiksi raskaussuojeludirektiivi ja pörssiyhtiöiden sukupuolikiintiöille. Toisaalta perheen ja yhteensovittamista edistävä work life balance-direktiivi meni läpi.
Tasa-arvopolitiikan eteneminen riippuu enemmän sitä kannattavien ryhmien yhteistyökyvystä kuin vastustajien toimista.
Komission ja parlamentin vaatimukset vanhempainpäivärahan minimitasosta eivät toteutuneet, koska tietyt jäsenmaat neuvostossa vastustivat sitä, saatiin silti kompromissi – jollaisia EU:n tasa-arvopäätökset Elomäen mukaan yleensä ovat. Tasa-arvopolitiikan eteneminen riippuu enemmän sitä kannattavien ryhmien yhteistyökyvystä kuin vastustajien toimista.
– Mutta nyt esimerkiksi neuvostosta on tullut näkemyksiä, että tasa-arvopolitiikan roolia pitäisi kasvattaa. Tasa-arvopolitiikka on merkittävässä asemassa esimerkiksi kun Suomesta tulee EU:n puheenjohtajamaa. Näkisin että tässä ollaan vedenjakajalla: nyt olisi mahdollista kääntää EU:n tasa-arvopolitiikan laskujohtoinen suunta.
