Teknologian käyttäminen kapitalistisissa talousjärjestelmissä on Vidalin mukaan usein johtanut teknologian käyttötapoihin, jotka alentavat työntekijöiden autonomiaa, työprosessia kokonaisuuden tajua ja kaventavat taitoja.

Teknologia ei ole syy työtahdin kiristymiselle, vaan sen avulla voi parantaa työprosesseja ja kasvattaa tuottavuutta. Sen käyttäminen ei automaattisesti johda kontrolliin ja kurinpitoon. Teknologiaa voisi käyttää myös työnteon autonomian lisäämiseen. On ensisijaisesti kiinni työnjohdosta, mitä teknologialla tehdään, Matt Vidal sanoo Alustan podcastissa, joka löytyy Alustan Soundcloud-tililtä.

– Teknologia ei ole itsessään autonomiaa vähentävä toimija, vaan erilaiset intressiryhmät, jotka käyttävät teknologiaa työnteon olosuhteiden muuttamiseen.

Vidal on sosiologi ja poliittinen taloustieteilijä Loughboroughin yliopiston kansainvälisen johtamisen instituutissa. Hän tutkii muun muassa työn, organisaatioiden ja työmarkkinoiden sosiologiaa pitkälle teollistuneissa yhteiskunnissa. Vidal on kiinnostunut, miten johto suhtautuu työntekijöiden kehittämiseen ja teknologian rooliin siinä.

Vidalille työnteon autonomia on keskeinen teema ja tärkeä yhteiskunnallinen kysymys. Tärkeä se oli myös Karl Marxille, johon Vidal nojaa. Marx kirjoitti Pääoman 1800-luvun puolivälissä, jolloin koko valmistusprosessin hallintaan perustuva käsityöläisyys alkoi korvautua koneteollisuudella. Teollistumisessa työprosessit muuttuivat ositetuiksi ja työnjohdon valvomiksi. Kun teollistuminen ja työnjako etenivät, vähenivät työvoiman autonomia ja työprosessin kokonaisuuden tajuamisen mahdollisuudet. Työprosessin osittaminen vähensi työntekijän autonomiaa työhönsä.  tayloristinen tuotanto ja liikkeenjohto-oppi.

Teknologian ja tekoälyn käyttöönoton syy on tämän tulkinnan mukaan kilpailussa pärjääminen, ja kapitalistisessa talousjärjestelmässä teknologiaa kehitetään ensisijaisesti kilpailua, voitontekoa ja arvontuotantoa varten.

Marxilaisen käsityksen mukaan tämä kehitys johtuu kapitalistisesta voitontavoittelusta ja kilpailusta, ja kehitys jatkuu 2010-luvulla. Teknologian ja tekoälyn käyttöönoton syy on tämän tulkinnan mukaan kilpailussa pärjääminen, ja kapitalistisessa talousjärjestelmässä teknologiaa kehitetään ensisijaisesti kilpailua, voitontekoa ja arvontuotantoa varten.

Tehokkuuden pohja on työnjaossa ja erikoistumisessa, automaatiossa, skaalaedut ja prosessien standardoimisessa. Ositettu työprosessi on helpompi valvoa. Siksi teknologian käyttäminen houkuttelee minkä tahansa tyyppisen työn organisoijaa.

Työvoiman osaamistason nostaminen on uhka ja mahdollisuus työnjohdolle

Monimutkaistuva teknologia on tuonut työnjohdolle uuden ongelman: miten suhtautua työntekijöitä voimauttavaan osaamisen lisäämiseen? Työntekijöiden vallan lisääminen työprosesseissa, ammattiylpeyden ja osaamistason nostaminen sekä mukaan ottaminen päätöksentekoon on hyödyllistä tuottavuudelle, mutta toisaalta ne lisäävät työntekijöiden neuvotteluvoimaa. Teknologian käyttäminen kontrollin ja standardisoinnin lisäämiseen voi houkutella enemmän.

– Työnjohtaja voi kysyä itseltään, pitäisikö minun parantaa työntekijöitteni tuottavuutta ottamalla käyttöön teknologiaa, jonka vuoksi työntekijöiden autonomiaa on lisättävä vai pitäisikö minun alentaa heidän osaamistasoaan ottamalla käyttöön teknologiaa, joka lisää tuottavuutta ja tekee minut vähemmän riippuvaiseksi heistä ja heidän taidoistaan?

Teknologian käyttäminen kapitalistisissa talousjärjestelmissä on Vidalin mukaan usein johtanut teknologian käyttötapoihin, jotka alentavat työntekijöiden autonomiaa, työprosessia kokonaisuuden tajua ja kaventavat taitoja.

Johdon ajattelu määrittää, miten teknologiaa käytetään

Marx korosti työnjaon ja tuotantosuhteiden roolia ihmisten yhteiskunnallistumisessa, ja Marxin mukaan tieteellisen ja teknisen tiedon kasaantuminen mahdollistaa inhimillisten kykyjen ja teknologioiden kehityksen. Työnjohto tekee päätökset, millaista teknologiaa käytetään. Siksi työnjohdon yhteiskunnallinen rooli on marxilaisittain tarkasteltuna keskeinen.

Vidalin mukaan työnjohdolla on kaksi tärkeää roolia. Pitää työntekijät kurissa, jotta he ovat tuottavia ja koordinoida työnjakoa, jotta tehokkuus maksimoituisi.

Teknologian rooli työnjaossa on sinänsä neutraali. Marxilaisesta näkökulmasta teknologian käytön voi 2010-luvulla nähdä kurinpidon välineenä. Sitä voi käyttää tahdin tiivistämiseen ja valvomiseen, mutta myös taitojen lisäämiseen, kouluttamiseen ja vallan jakamiseen sekä muihin neuvotteluvaraa parantaviin asioihin.

– En katso, että teknologian käyttö on iso asia, vaan johdon suhde työvoiman järjestämiseen ja teknologian käytöstä syntyvät kilpailupaineet. Historiallisesti voimme nähdä, että kilpailun intensiivisyys on vaihdellut ja kansallisilla valtiolla on valtaa sen rajoittamisessa.

Teknologian ja tekoäly vähentävät autonomiaa myös korkeasti koulutettujen ammateissa. Esimerkiksi lääkäreillä ja juristeilla oli ennen hyvin paljon valtaa työnsä tekemisen tavoilla. Valtio ja asiakkaat kontrolloivat työn tekemistä.

Millaisia ovat sitten huonot työt?

Vidalin mukaan vähäisen autonomian ja aammattitaidon sekä korkean työtahdin matalapalkkaiset työt lisääntyvät länsimaissa. Niissä teknologiaa käytetetään työntekijöiden taitotason alentamiseen ja työtahdin lisäämiseen.

Jos nämä työt olisivat portteja eteenpäin työelämässä, Vidal ei kutsuisi niitä huonoiksi työpaikoiksi. Ne eivät kuitenkaan sisällä etenemismahdollisuuksia, ja työntekijät ovat helposti korvattavassa asemassa.

– Tällaiset työpaikat ovat tyypillisiä 2010-luvun kapitalismille, ja ne olivat kolme neljäkymmentä vuotta sitten pienempi ongelma.