Ruotsissa mikään puolue ei kannata perustuloa. Ruotsalainen keskustelu perustulosta käydään marginaalissa. Suomessa porvarihallitus kokeilee perustuloa osana hallitusohjelmaa. Miten tämä on mahdollista?

Jan Otto Andersson on pitkään perustuloaiheita tutkinut ja perustulokeskusteluun osallistunut kansantaloustieteilijä. Hän selittää eroa Ruotsin vahvalla täystyöllisyysperiaatteella ja ansioturvalähtöisyydellä, joista Ruotsissa on ollut vahva konsensus.

– Ruotsissa sosiaalidemokraattinen hegemonia ja arbetslinjen eli työlinja on aina ollut vahva, Andersson sanoo.

Ruotsissa aktiiviselle työvoimapolitiikalle on annettu enemmän voimavaroja. Työmarkkinapolitiikkaan on satsattu jopa pari prosenttia BKT:stä, ja aktiivinen työmarkkinapolitiikka loi luottamuksen työmarkkinoiden toimivuuteen. Kun työmarkkinat toimivat, ei perustulolle synny markkinoita.

– Ruotsalainen solidaarinen palkkapolitikka tarkoitti sitä, että konkurssiin menneiden yritysten työntekijöiden uudelleenkouluttamiseen satsattiin rahaa. Heidät sijoitettiin valtion tuella hyvin pärjääviin yrityksiin.

Uudelleenkouluttamiseen, valtion tukeen ja suunnitteluun perustuva solidaarinen palkkapolitiikka ei Anderssonin mukaan toimi Ruotsissa enää 2000-luvulla.

– Suunnittelu oli helppoa, kun tilanne oli lähellä täystyöllisyyttä. En usko, että tämä järjestelmä toimii enää kauaa. Ruotsissa tilanne on nykyisin samalla tavalla sekava kuin Suomessa, eli työttömät kirjoittavat cv:itä kursseilla, sanoo Andersson.

Andersson muistuttaa, että Ruotsissa ei ole koettu yhtä pahoja lamoja kuin Suomessa, mikä on tehnyt työllisyyden ylläpitämisestä helpompaa. Ruotsissa toimivia työmarkkinoita on ylläpidetty myös talous- valuutta- ja korkopolitiikalla.

– Ruotsissa on todella yritetty keynesiläistä politiikkaa. Matalasuhdanteisiin on reagoitu, ja hyvinä aikoina otettu takaisin veroina. Suomessa taas lamoihin on reagoitu supistamalla entisestään.

Supistuksilla ja leikkauksilla on Anderssonin mukaan luotu turhaan epävakautta. Se on vähentänyt luottamusta työmarkkinoihin ja ehkä toiminut myös perustulon kannatuksen kasvualustana.

Ruotissa on vahva työlinjan perinne ja korkea sosiaaliturva

Ruotsissa perustulosta keskustellaan noin tuhannen euron minitaso lähtökohtana. Anderssonin mukaan ruotsalaisen perustulokeskustelun lähtökohta on Suomeen verrattuna idealistinen ja utopistinen. Ruotsissa idealistit haluavat poistaa muut etuudet ja luoda ihanneyhteiskunnan, joka perustuu korkealle perustulolle. Suomalaisessa keskustelussa perustulo on yleisturva, jonka päälle tulee harkinnanvaraisia lisiä.

Ruotsissa hyvinvointivaltion tarjoamat etuudet ovat lähtökohtaisesti korkeammat, mikä vähentää kiinnostusta yleisturvaan. Korkean sosiaaliturvan ja työlinjan yhdistelmällä on pitkä historia ruotsalaisessa puoluepolitiikassa.

– Ruotsissa ei ole koskaan ollut vahvaa perusturvaa kannattavaa keskustapuoluetta, eikä kommunisteilla ole ollut samanlaista vaikutusvaltaa Ruotsissa kuin heillä oli Suomessa.

Historiallisesti Suomessa oli kaksi puoluetta, jotka kannattivat vahvaa perusturvaa erotuksena ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Nämä puolueet olivat vasemmistoliiton edeltäjä SKDL ja Maalaisliitto, josta tuli myöhemmin Keskusta. Niiden vaikutus loi Anderssonin mukaan tilaa perustulokeskustelulle.

Kommunisteille ja kansademokraateille universaalit edut kuten lapsilisät ja kansaneläkkeet olivat keskeisiä poliittisia tavoitteita, joten yleisturva-ajattelulla on myös sikäli historiaa Suomessa.

Suomessa perustulo sai joka puolueessa enemmän kannatusta kuin Ruotsissa, kun Andersson tutki perusteloasenteita Ruotsissa ja Suomessa vuonna 2005 Olli Kankaan kanssa. Kokoomuksen kannattajat Suomessa tukivat eri perustulomuotoja enemmän kuin vihreät Ruotsissa.

– Politiikassa on paljon asioita, joissa Suomi on ollut Ruotsia nopeampi ja kokeilunhaluisempi. Suomessa on jouduttu sopeutumaan ja osattu sopeutua tilanteisiin. Kun Suomeen tuli 1966 kansanrintamahallitus, tapahtui kymmenessä vuodessa paljon. Esimerkiksi hyvinvointivaltiota rakentaneet muutokset ovat olleet hyvin nopeita.

Suomessa perustulo on aktivointipolitiikan keino, jolla ratkotaan rakenteellista työttömyyttä

Johanna Perkiö tutkii väitöskirjassaan, miten perustulokeskustelua on kehystetty Suomessa ja miten perustuloa on käsitelty eduskuntakeskustelussa ja puolueiden ohjelmatyössä.

Perkiön mukaan pääasiallinen syy perustulon menestykseen Suomessa on perustulokeskustelun pitkä historia puoluepolitikassa.

– Keskustelu on ollut poliittisesti uskottavampaa ja realistisempaa kuin monessa muussa maassa, kuten Ruotsissa.

Suomessa perustulo on usein kehystynyt työttömien aktivointipolitiikan osaksi.  Siksi idea on vedonnut monenlaisiin poliittisiin puolueisiin.

Suomessa perustulo on usein kehystynyt työttömien aktivointipolitiikan osaksi.  Siksi idea on vedonnut monenlaisiin poliittisiin puolueisiin. Erityisesti korkean työttömyyden oloissa idea on vedonnut yli puoluerajojen.

– Perustuloa ajaneet poliitikot ja puolueet ovat uskoneet, että perustulo olisi simppeli tapa yhdistää sosiaaliturva työhön ja varmistaa, ettei kannustinloukkuja synny eikä kukaan putoa sosiaaliturvan ulkopuolelle. Erityisesti tilanteessa, jossa on haluttu saada ihmisiä sosiaaliturvalta työhön, perustulo on näyttäytynyt ratkaisuna.

Erityisesti 1990-luvun laman jälkeen perustulosta keskusteltiin paljon.

– Jos lama ei olisi ollut niin raju ja työttömyys korkea, perustulokeskustelu tuskin olisi ollut niin laajaa. Toisaalta täällä oli yksittäisiä poliitikkoja, jotka sitkeästi pitivät perustuloa esillä eduskuntakeskusteluissa ja vaativat myös muita ottamaan siihen kantaa.

Laman luoma kriisimentaliteetti sai poliitikot hakemaan radikaaleja ratkaisuja tavallisen keinovalikoiman ulkopuolelta. Perkiön mukaan perustulo löi läpi julkisessa keskustelussa nimenomaan 1990-luvun laman jälkeen.

2000-luvun alun nousukauden aikana perustulokeskustelu hiljeni, mutta nousi jälleen vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla liittyen keskusteluihin epävarman työn lisääntymisestä, sekä uudelleen finanssikriisin jälkimainingeissa vuodesta 2012 eteenpäin. Työttömyys, ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys lisääntyi.

Sipilän hallituksen perustulokokeilun motiivina on ollut aktivointipolitiikka ja ratkaisujen hakeminen pitkäaikaistyöttömyyteen.

Työttömyysongelman käytännöllinen ratkominen on saanut useat puolueet kiinnostumaan perustulosta, vaikka niillä ei olisi ideologisia syitä kannattaa ”vastikkeettoman rahan” jakamista.

Suomessa yhtäältä työttömyys ja toisaalta oletus silppumaisen työn lisääntymisestä on tarjonnut perustulokeskustelulle polttavan päivänpoliittisen ongelman, jota ratkoa. Työttömyysongelman käytännöllinen ratkominen on saanut useat puolueet kiinnostumaan perustulosta, vaikka niillä ei olisi ideologisia syitä kannattaa ”vastikkeettoman rahan” jakamista.

– On syntynyt jatkumo, jossa perustuloon aina palattu. Toisaalta, vaikka perustuloajattelulle on löytynyt yksittäisiä kannattajia useimmista puolueista, myös sen vastustus on ylittänyt puoluerajat.

Perkiön mukaan Suomessa on ollut yksittäisiä, yli puoluerajojen arvostettuja perustulon ajajia kuten Osmo Soininvaara, joka on pitänyt perustuloa esillä aktivointinäkökulmasta.

– Hän on ollut pidetty ja hänen ajatuksistaan on oltu kiinnostuneita, Perkiö sanoo.

Yhdeksänkymmentäluvulla aktiivisimpia perustulon kannattajia olivat nuorsuomalaiset, Keskusta ja vihreät. Vasemmistoliitto puhui kansalaistulosta. Lähes koko 2000-luvun vihreät ajoi ainoana puolueena aktiivisesti perustuloa, mutta 2010-luvulla ajatus on jälleen saanut vastakaikua yli puoluerajojen.

Työnteon kannusteiden parantaminen on Perkiön mukaan kaikkien puolueiden jakama ajatus ja argumentti perustulon puolesta. Vihreiden ja Vasemmistoliiton argumentaatiossa on lisäksi korostunut yksilön autonomia, eli mahdollisuus omiin valintoihin pakotettujen aktivointitoimien sijasta.

– Vasemmistoliitolla on ollut sikäli muista poikkeava suhtautuminen, että se on pitänyt esillä myös tulonjakokysymyksiä ja mahdollisuutta neuvotella työmarkkinoilla.

Perustuloa kokeillaan, mutta kokeilut vesittyvät ja jäätyvät politiikassa

Jan Otto Anderssonin mukaan Suomen perustulokokeilu vesittyi hallituksen käsittelyssä. Kokeilulla on silti merkitystä, koska kaikki puolueet ovat joutuneet muotoilemaan perustulokantaansa.

Suomen perustulokokeilun eteen tehty työ oli silti kansainvälisesti hyvin edistyksellistä, Andersson ja Perkiö sanovat. Satunnaistamismenetelmällä tehtyä perustulo- tai sosiaaliturvakokeilua ei ole ennen tehty. Alkuperäinen tehtävä antoi laajat mahdollisuudet ja suositti paljon kunnianhimoisempaa perustulokokeilua.

Nykyisellä kokeilulla ei saada esille alueellisia vaikutuksia ja siitä puuttuu perustulomalleille olennainen verotuselementti, eli tuloverotuksen sopeuttaminen perustuloon, Andersson ja Perkiö kritisoivat. Kokeilulla ei myöskään päästä näkemään perustulon vaikutuksia muiden kuin työttömien työmarkkinakäyttäytymiseen.

Perkiö näkee ongelmana, että Suomen perustulokokeilu saattaa leimata perustulokeskustelua vielä pitkään, koska kokeilua seurataan paljon kansainvälisesti.

Myös Kanadassa Ontarion osavaltiossa aloitettiin perustulokokeilu kesällä 2017. 150 miljoonan dollarin kokeilun piti olla kolmivuotinen, mutta kesällä 2018 aloittanut Doug Fordin konservatiivihallitus keskeytti kokeilun vuoden jälkeen. Fordin hallituksen mukaan kokeilu ei ollut kestävä ja se oli liian kallis, mutta se ei esittänyt tutkimustietoa lopetuspäätöksen tueksi.

Kokeilussa oli mukana 4000 satunnaisesti valittua pienituloista Hamiltonin, Thunder Bayn ja Lindsayn kaupungeista. Kanadassa järjestettiin perustulokokeilu myös vuonna 1974, jolloin 1000 pienen Dauphinin maaseutukaupungin 10 000 asukkaasta sai perustuloa.

Kokeilussa mukana ollut professori Evelyn Forget sanoo, että perustulokokeilun peruminen oli puhtaasti poliittista.

Kokeilussa mukana ollut professori Evelyn Forget sanoo, että perustulokokeilun peruminen oli puhtaasti poliittista. Forget on terveystaloustieteilijä. Hän on tutkinut perustuloa julkistalouden ja  yhteisön hyvinvoinnin näkökulmasta. Huonolla terveydellä ja köyhyydellä on selvä yhteys. Hän näkee perustulon reiluna ja tehokkaana tapana antaa vaatimaton perustoimeentulo kaikille.

– Kokeilun kustannus oli pieni verrattuna koko provinssin budjettiin, eikä kokeilun vaikutuksista ollut tuloksia tai todisteita.

Ontarion perustulokokeilun aloittaminen ei sisältänyt uutta lainsäädäntöä: se oli puhdas poliittinen budjettipäätös. Jos kokeilusta olisi säädetty lailla, sen aloittaminen ja lopettaminen olisi ollut vaikeampaa.

Yksi syy kokeilun lopettamiselle on enemmistövaalissa, joka antaa voittajapuolueen sanella päätökset vaalikauden ajan. Voittajan ei tarvitse muodostaa koalitioita muiden puolueiden kanssa. Uusi hallitus on perunut myös muita edellisen hallituksen päätöksiä.

Forget odotti kokeilun näyttävän, että perustulo paransi sitä saavien ihmisten elämää: he olisivat onnellisempia ja terveempiä, saisivat parempia ja tarkoituksenmukaisempia töitä tai pääsisivät valmennuksiin ja koulutuksiin.

– En ajattele, että kokeilu olisi ollut edes tarpeellinen todistamaan, että ehdottamamme perustulo toimii: on olemassa jo paljon dataa, joka näyttää perustulon toimivuuden. Kokeilu olisi todistanut sen toimivuuden taas joillekin skeptikoille ja osoittanut, että sitä ehdottanut provinssin hallitus on tehnyt kotiläksynsä.