Datan hallinnan keskittyminen luo olosuhteet ennennäkemättömien valtakeskittymien syntymiselle. Silti lainsäätäjät eivät ole heränneet datan keräämisen ongelmiin, sanoo mediatutkija Nick Couldry.

– EU:n tietosuoja-asetus GDPR sanoo ääneen, että datan kerääminen ei ole luonnollista, ja keräämistä on syytä kontrolloida. Laki on vasta yhteiskunnan ensimmäisiä heräämisiä uuteen tilanteeseen.

Nick Couldry on median, viestinnän ja yhteiskuntateorian professori London School of Economicissa. Couldry on kansainvälisesti arvostettu mediatutkija ja taustaltaan sosiologi. Couldryn mukaan käynnissä on datafikaatio eli datan merkityksen ja kaupallisen arvon korostuminen kaikkialla yhteiskunnassa. Data on tärkeää kauppasopimuksissa, geopolitiikassa ja kansainvälisessä politiikassa. Datan liikkeissä on epätasapainoa, ja ne alueet, joille data liikkuu, ovat voittajia.

Datafikaation perusajatus on, että yhä suurempi osa ihmisten toiminnasta on muutettavissa ja kategorisoitavissa tietokoneen käsiteltävissä olevaksi dataksi. Datan kerääminen helpottaa paikkojen löytämistä ja luo mahdollisuuden räätälöidyille tarjouksille, mutta samalla se mahdollistaa ennennäkemättömän valvontakoneiston luomisen.

– Datafikaatiota voi ajatella ideologiana, jota me kaikki toteutamme kommunikoimalla jatkuvasti, tulemalla riippuvaisiksi sovelluksista ja antamalla oikeudet kerätä dataamme. Dataa keräävät yritykset kertovat tarinaa datan ja kontaktissa olemisen hyödyllisyydestä. Ihmiset ovat omaksuneet tämän tarinan, josta hyötyvät datan keräämisestä hyötyvät yritykset.

Kun kaikki ovat somessa, sieltä ei pääse pois

Jos meiltä olisi kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten kysytty, haluammeko osaksi datankeruuverkostoa ja datalla tehdyn valvonnan alaisiksi, olisimme sanoneet ei kaikista arjen helpotuksista ja huveista huolimatta, Couldry väittää.

– Jokainen tietokone kerää dataa. Näin olemme vahingossa rakentaneet valvontakoneen ja -järjestelmän, jollaisesta mikään valtiovalta ei olisi voinut unelmoidakaan muutama kymmenen vuotta sitten.

Parikymmentä vuotta sitten jatkuvalle valvonnalle alistuminen liitettiin totalitaarisiin valtioihin. Neuvostoliiton ja Itä-Saksan aikaan tietojen kerääminen ihmisistä oli valvojavaltion ja pahan valtion piirre. Nyt dataa kerätään paljon enemmän, mutta sitä keräävät yritykset kaupallisin tarkoituksiin.

– Nyt meille kerrotaan, että datan kerääminen ja sen hyödyntäminen on hyvän elämän osa: halvempia hintoja, personalisoitua markkinointia. Mutta riski ihmisten vapauden menettämisestä on yhä olemassa, vaikka datan keräämisen syy on eri.

On fantasiaa, että meillä voisi olla kontrolli luovuttamiemme tietojen käyttämisestä

Couldryn mielestä ei kannata luetella, mitä asioita datafikaatio on tehnyt arkipäiväisiksi, koska se on muuttanut koko tavan ajatella inhimillistä elämää. Datan kerääminen ei muuta välttämättä käytöstämme, koska emme tiedä siitä tai ymmärrä sen laajuutta. Tietojen luovuttamiseen on helppoa suhtautua positiivisesti niin kauan, kun sen avulla saa hyviä tarjouksia tai räätälöityjä reittisuunnitelmia. Ikävät puolet tulevat esille, kun algoritmi estää vakuutuksen saamisen, eikä sen keräämää dataa vastaan voi väittää.

Dataa keräävät järjestelmät on rakennettu hyvin aikein, Couldry korostaa. Ihmiset luovuttavat tietojaan, koska he hyötyvät siitä arjessaan. Siksi tietojen luovuttaminen koukuttaa. Couldryn mukaan datasta voittoa saavien yritysten kunnianhimoa ei pidä aliarvioida, kun teknologiset mahdollisuudet kerätä dataa kasvavat. Datan keräämiseen perustuva kapitalismi poistaa rajat yhteiskunnan ja vapaiden markkinoiden väliltä. Dataa keräävät ja hyödyntävät algoritmit ovat yksityisesti hallittuja ja näkymättömiä.

– Yrityksillä on motivaatio kerätä ja omistaa kaikki mahdollinen data, kontrolloida sitä ja hyötyä siitä kaupallisesti. Tämä luo valtavia valtakeskittymiä, kun datan omistamisen merkitys kasvaa.

Amazon ja Google ovat maailman suurimpia yrityksiä. Niiden bisnes perustuu kasvavasti arvon luomiseen datalla. Googlen monopoliasema perustuu sen keräämän datan määrään, jolla kukaan ei voi kilpailla sen kanssa.

– Ennen minut piti erikseen houkutella kauppaan, jos minulla halusi tehdä voittoa. Nyt voittoa voi tehdä, kun olen kerran liittynyt sosiaaliseen mediaan, jolle tuotan dataa. Kaikki ihmiselämän osa-alueet voi hyödyntää kaupallisesti dataa keräämällä.

Datafikaatiota voi verrata kolonialismiin

Jotkut näkevät datafikaation uutena kapitalismin vaiheena, jossa arvoa luodaan datan hyödyntämisellä kaupallisesti uuden materian tuottamisen sijaan. Couldry katsoo, että datafikaatio ei itsessään ole uusi kapitalismin vaihe, vaan uuden vaiheen mahdollistava ennakkovaihe.

Hän vertaa datafikaatiota kolonialismiin, joka edelsi teollista kapitalismia. Kolonialismi tarkoitti merkittävää muutosta maailmanjärjestykselle, kun suurvallat lähettivät retkikunnat valloittamaan siirtomaat ja ottamaan haltuun niiden luonnonvarat ja orjuuttamalla ihmisiä työvoimaksi. Datafikaatio tekee Couldryn mukaan todeksi Marxin ajatuksen kapitalismista arkea määräävänä sosiaalisena järjestyksenä.

– Kolonialismin aikana luotiin voitot, joilla luodut omaisuudet mahdollistivat sen, mitä tunnemme nyt talousjärjestelmänämme. Nyt otamme tämän järjestelmän eli kapitalismin normaalina. Nyt olemme uuden vaiheen alussa, voimme nyt pysäyttää kehityksin ja alkaa hallita sitä demokraattisesti.

Couldryn mukaan ongelma on ”false consent”, eli se, että dataa lähes rutinoidulla klikkauksella luovuttavat ihmiset eivät ole informoituja päätöksentekijöitä. He eivät tiedä, minne data menee ja mihin sitä käytetään tai heillä ei ole tosiasiallista valinnan mahdollisuutta olla luovuttamatta tietojaan. Jatkuvassa verkostossa elämisen kääntöpuoli on, että siitä tulee riippuvaiseksi. Mitä vahvempi verkosto on, sitä vaikeampaa sen ulkopuolelle on jäädä.

– Cambridge analytica-skandaali saattaa olla aloituspiste yhteiskunnalliselle keskustelulle datan käytöstä. Verkostoissa oleminen vain on niin mukavaa, kätevää ja enenevässä määrin välttämätöntä.

Couldry julkaisee kollegansa Ulises A. Mejíasin kanssa Colonized by data-nimisen kirjan datafikaatiosta.

– Emme väitä kirjassa, että ihmisistä tulee suuryritysten orjia. Mutta olemme kolonialismin alkuun verrattavassa historiallisessa käänteessä, joka uhkaa vapautta, jos emme ole valppaita.

KOMMENTOI

KOMMENTOI JULKAISUA