Kriittisen ajattelun uhanalaisuus on suurimpia syitä populismin nousulle. Niinpä taitavimmat populistit koettavat omia kriittisyyden oman vaikuttamistyönsä tunnusmerkiksi, kirjoittaa filosofi Jarkko S. Tuusvuori.

Hän perkaa maahanmuuttokriittisyys-käsitteen nousua ja sisältöä niin & näin-lehden verkkosivuilla.

Hän käy läpi ”maahanmuuttokriittisyyden” muuttumista arkikieleksi ja arkikielistymisen merkitystä äärioikeistolaisen ajattelun hyväksyttävyydelle. Uutismedialla ja puolueilla on ollut Tuusvuoren mukaan iso merkitys Jussi Halla-ahon julkisuuteen ajaman kaunistelevan ilmauksen läpimenossa. Ja käsite elää yhä.

”Maahanmuuttokriittinen”-termin tarkkaaminen kuitenkin mahdollistaa myös olennaisten sisällöllisten kysymysten käsittelyn. Toivottavasti tuleva tutkimus täsmentää käsitystä siitä, mikä merkitys sen esittelyllä ja häkellyttävän laajalla läpimenolla ja sitkeällä neutraalilta tuntuvalla käyttökelpoisuudella on ollut perussuomalaisten uuden johdon läpimurrossa viimeisen vuosikymmenen aikana. Tämän verran on sanottavissa jo nyt: arveluttavan kehityksen tai taantumisen yhdistyminen ”kritiikin” suomalaisessakin julkisuudessa jatkuvasti yleistyvään mieltämiseen positiivista asennetta nakertavaksi kielteisyydeksi tai innovoimattomuudeksi tuottavat suuren tarpeen puolustaa kriittisyyttä luovan toiminnan välttämättömänä osatekijänä niin yksilöiden kuin kansakuntienkin tasoilla, kirjoittaa Tuusvuori.

KOMMENTOI

KOMMENTOI JULKAISUA