Sosiaalinen media määrää politiikan suuntaa, ja yhteiskunnallinen keskustelu käydään nykyään somessa. Politiikan tähdet syntyvät somessa ja kaatuvat somekohuihin, ja lait laaditaan tulevaisuudessa somekampanjoilla.

Ei aivan näin. Televisio on edelleen tärkein media valtakunnallisessa politiikassa. Sosiaalisen median merkitys politiikan ohjaajana on aikalaisharha, kertoo puheviestinnän professori Pekka Isotalus. Isotalukselta ilmestyi äskettäin Gaudeamuksen julkaisema Mediapoliitikko-kirja.

Useamman vuoden ajan on ennakoitu, että television merkitys politiikassa vähenisi, mutta sitä ei ole tapahtunut. Television kuolemaa povattiin jo, kun ensimmäiset laajan yleisön nettisivut ilmestyivät parisenkymmentä vuotta sitten. Katsojakohtainen ruutuaika lisääntyy yhä, vaikka television merkitys on jonkin verran vähentynyt. Isotalus sanoo, että muutos nähdään asiassa kuin asiassa helpommin kuin pysyvyys.

Erityisesti vaaleissa televisiolla keskeisin rooli. Television vaalikeskusteluilla on vankkumaton asema. 44 prosenttia suomalaisista katsoi niitä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Suomalaisista vain 15 prosenttia käytti sosiaalista mediaa tiedonhakuun ja keskustelemiseen vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

Blogit määritellään sosiaaliseksi mediaksi, koska niissä on kommentointimahdollisuus. Hommafoorumi ja Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vieraskirja vaikuttivat maahanmuuton politisoitumiseen, mutta perussuomalaisten nousu on tapahtunut perinteisesti, eli toreilla ja televisiossa. Isotalus katsoo, että maahanmuuton vastustajat löysivät toisensa sosiaalisessa mediassa, joiden esiasteita Homma-foorumi ja Halla-ahon vieraskirja olivat.

Sosiaalinen media on tärkeä sitä paljon käyttäville. Mitä nuorempi ihminen, sitä todennäköisemmin hän käyttää sosiaalista mediaa monipuolisesti. Tutkimusten mukaan esimerkiksi livetwiittaaminen lisää nuorten kiinnostusta politiikkaan. Livetwiittaaminen on silti reagoimista television tuottamiin sisältöihin.

Twitterissä kansalaisilla on erityisen matala kynnys olla vuorovaikutuksessa poliitikkojen kanssa. Monessa tutkimuksessa on todettu, että vuorovaikutusta syntyy silti vain vähän.

– Esimerkiksi osa poliitikoista ei Twitterissä ryhdy keskustelemaan muiden kanssa, vaan he edelleen viestivät yksisuuntaisesti. Poliitikot siis twiittailevat ja kertovat omia näkemyksiään mutta eivät reagoi muiden twiitteihin tai vastaa saamiinsa kommentteihin. Isotalus sanoo.

Poliittinen eliitti keskustelee usein Twitterissä keskenään. Tunnetut poliitikot saavat Twitterissä muita enemmän seuraajia.

– Yksi keskeinen tutkimuskirjallisuuden perusteella esitetty näkemys onkin, että sosiaalinen media ei ole muuttanut valtarakenteita vaan lähinnä toistaa olemassa olevia valtasuhteita.

Tutkimuksissa on osoitettu, että syy vähäiseen vuorovaikutukseen saattaa myös olla kansalaisissa. Nimimerkkien takaa huuteleminen ja poliitikkojen kritisoiminen vähentävät poliitikkojen keskusteluhalua.

Poliitikot vastaavat todennäköisemmin kansalaisten neutraaleihin ja myönteisiin kysymyksiin ja kommentteihin kuin kritiikkiin.