Iltapäivälehdet julkaisivat Manchesterin terrori-iskun jälkeen Facebook-sivuillaan juttujen yhteydessä tykkäyksiä kerjääviä tekstejä, jotka pyrkivät osallistamaan lukijoita.

Näitä uutista mainostavia tekstejä olivat esimerkiksi ”Paina <3 ja lähetä osanottosi Manchesterin iskujen omaisille” ja ”Laita sydän ja osoita myötätuntosi Manchesterin iskujen uhrille.” Mediat saavat jutuilleen tykkäysten avulla lisää näkyvyyttä, ja tykkäysvirta näyttää myös mainostajien silmissä houkuttelevalta.

Kriisijournalismin tutkija Jari Väliverrosen mukaan tästä toimintatavasta voi olla eettisesti montaa mieltä. Journalismietiikan kannalta tapauksessa ei ole ongelmaa, vaan kyseessä on yleisempi eettinen kysymys.

– Toimituksissa on ehkä ajateltu, että on hienoa osoittaa ja jakaa myötätuntoa. Toisessa ääripäässä voidaan nähdä, että tämä on kyynistä ja kaupallista toimintaa, eikä tässä haeta kuin kävijöitä ja tykkäyksiä, joiden avulla tehdään rahaa. Voin kuvitella, että tässä on kyse molemmista, sanoo Väliverronen.

Verkkojournalismin liiketoimintamalleja tutkinut Esa Sirkkunen kertoo, että mediat tarvitsevat tykkäyksiä, joiden perusteella ne voivat korostaa asemaansa mainosvälineinä. Facebookin sisällä tykkäykset näkyvät myös käyttäjien profiileissa ja uutisvirrassa.

– Tunteisiin vetoavat uutiset ovat Facebookissa suosittuja. Siellä journalismia jaetaan eteenpäin juuri tällaisen emotionaalisen ja affektiivisen tuotannon nimissä, toteaa Sirkkunen.

Kriisiuutisointi Suomessa on muuttunut eettisemmäksi Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen, jolloin journalistin ohjeita päivitettiin. Väliverrosen mielestä sosiaalisen median uudet kriisiuutisoinnin ilmiöt ovat kuitenkin huolestuttavia.

– Yksittäisten ihmisten somepäivitysten nostaminen uutiseen on ongelma. Hädässä olevat ihmiset yrittävät saada apua ja heidän päivityksiään repostellaan ympäriinsä. Kyse on siitä, että tuovatko nostot uutta tietoa vai mässäilläänkö kauhulla ja kerätään lukijoita tunteisiin vetoavalla uutisoinnilla. Se on veteen piirretty viiva.

Kriisiuutisoinnissa on kaksi journalismieettistä näkökulmaa vastakkain. Toimittajan on pystyttävä täyttämään lukijoiden tiedon tarve, mutta toisaalta suojeltava uhreja ja silminnäkijöitä. Väliverrosen mielestä toimittajien valveutuneisuus kriisiuutisoinnista on kasvanut, ja asioita puntaroidaan toimituksissa aikaisempaa enemmän. Tärkeintä on pohtia, saadaanko tiedon julkaisemisella aikaan enemmän hyötyä kuin haittaa.