Laillinen aselasti voi päätyä viidessä kuukaudessa Isiksen käsiin. Tutkimukselle ja hallituksille on yhä epäselvää, miten aseet kulkeutuvat rikollisjärjestöille.

Tiedetään, että taustalla on kansainvälisen rikollisuuden verkostoja. Syyt palautuvat korruptioon sekä heikkoon hallintoon erityisesti kehitysmaissa. Salakuljettajia ei ole vaikea löytää epävakaissa ja köyhissä olosuhteissa.

– Yhdessä kehitysmaassa ihmeteltiin, miksi asevarastoihin tehtiin onnistuneita murtoja. Sitten paljastui, että vartijoilla ja heidän esimiehillään oli erittäin iso taloudellinen intressi siihen toimintaan, YK:n kansainvälisen ATT-asekauppasopimuksen puheenjohtaja, suurlähettiläs Klaus Korhonen kertoo.

Varovasti arvioituna 500 000 ihmistä kuolee vuosittain aseellisissa konflikteissa, terrori-iskuissa, etnisissä puhdistuksissa tai aseellisen väkivallan uhreina kaduilla tai kodeissa. Väkivallan välineenä ovat usein kevyet käsiaseet, joiden kauppaa ei ole ennen säännelty.

YK:n Arms Trade Treaty –sopimuksen on tarkoitus muuttaa tilanne. Suomi on toimeenpanovaiheessa olevan sopimuksen kolmas puheenjohtajamaa. ATT-sopimus pyrkii luomaan säännöt tavanomaisten aseiden kaupalle ja estämään laitonta asekauppaa.

Ajatushautomo SaferGlobe, Kansainvälisen politiikan yhdistys FAIA ja Iltakoulu ry järjestivät Tampereen yliopistolla keskustelun ATT-sopimuksesta ja asekauppasääntelyn tulevaisuudesta.

Ongelma: lailliset aseet päätyvät laittomaan käyttöön

Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan ihmisoikeusloukkauksista ainakin 60 prosenttiin liittyvät pien- ja kevytaseet. Suuri osa ihmisoikeusrikkomuksiin johtavasta asekaupasta on aseiden jälleenmyyntikauppaa, jossa alun perin lailliset aseet kiertävät hämärältä taholta toiselle ilman mitään sääntelyä. Pieniä käsiaseita on helppoa salakuljettaa, ja ne ovat pitkäikäisiä.

Aseita viedään maihin, joissa niitä päädytään käyttämään ihmisoikeusloukkauksiin. ATT-sopimus pyrkii luomaan valvontaketjuja, jotka estävät aseiden vääriin käsiin päätymisen ja laittoman kaupan.

Asekauppa on maailmantaloudessa erittäin merkittävää. Jopa 13 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta menee turvallisuuskoneistoihin. Aseiden vientiä säännellään vientiluvilla, mutta asekaupan kokonaisvalvontaa kohti otetaan vasta ensiaskeleita.

Maailman asemenot kasvoivat vuonna 2016. Asemenot olivat 1686 miljardia dollaria.

Asekaupassa ei ole tällä hetkellä toimivaa, globaalia sääntelyketjua, kuvailee SaferGlobe Finlandin toiminnanjohtaja Maria Mekri.

– Ihanteellista olisi, jos asekaupassa vallitsisi samanlainen vastuullisuusajattelu kuin reilussa kaupassa. Laillisten aseiden käyttäjät voisivat alkaa vaatia reilua asekauppaa. Esimerkiksi Suomessa on paljon positiivista aseperinnettä metsästyksen ja ampumaurheilun puolella, Mekri sanoo.

– Vaikka ATT-sopimus on vihdoin saatu aikaan, sen ongelmana ovat intressiristiriidat ja käytännön kansallinen toimeenpano. Sopimuksessa on mukana viejämaita, tuojamaita ja läpikulkumaita. Kuten kansainvälisissä sopimuksissa aina, allekirjoittajamailla on osin ristiriitaisia tavoitteita ja etuja. Myös maiden resurssit valvontaan vaihtelevat, sanoo Korhonen.

Erityisesti ongelma-alueilla, kuten kehitysmaissa, resursseja ei ole ja korruptio haittaa valvontaa. Vauraissa länsimaissa taas laittoman asekaupan ongelmat ovat kehitysmaita vähäisempiä. Siksi sopimuksella on kansallista toimeenpanoa tukeva vapaaehtoisrahasto, johon saatiin muutamassa kuukaudessa kerättyä kaksi miljoonaa dollaria lahjoituksia allekirjoittajavaltioilta.

Satamien valvonta on avainasemassa laittoman asekaupan kitkemisessä. Rahtilaivat kuljettavat suurimman osan laillisista ja laittomista aseista. Silti pienten valvomattomien maarajojen yli kulkevilla aselasteilla saattaa olla pahimmat seuraukset erityisesti konfliktialueilla.

– Asekaupan ongelmia ovat olleet välitys- ja jälleenmyyntiketjut- ja verkostot, joita on vaikea seurata. Vientiluvan saaneet ja kansainvälisen oikeuden siunaamat aselastit ovat voineet päätyä jälleenmyytäviksi etnisille puhdistajille, terroristeille, separatisteille tai rikollisille. Asekaupan ensisijainen ongelma ei ole laillinen asevienti, vaan aseiden jälleenmyynti ja muu vääriin käsiin päätyminen, sanoo Korhonen.

Haasteena on yhä sopimuksen laajentaminen koskemaan tiheää maiden ja asekauppiaiden verkostoa. Sopimus kiinnittää huomiota myös tuojamaihin ja niiden velvollisuuksiin sekä alueelliseen valvontaan, koska aseet päätyvät vääriin käsiin nimenomaan tuojamaiden sisällä.

– Tämä on uusi regiimi, ja yhä hauras. Pyrimme nyt keskittymään asioihin, jotka yhdistävät allekirjoittajamaita, Korhonen sanoo.

Asekaupan tutkimuksessa puhutaan ”tavanomaisista aseista”. Tavanomaiset aseet ovat esimerkiksi käsiaseita, ohjuksia ja panssarivaunuja. Biologiset ja kemialliset aseet sekä ydinaseet käsitellään usein erillään tavanomaisista aseista, eivätkä ne kuulu ATT-sopimuksen piiriin.

Suomi on yhdessä Argentiinan, Australian, Costa Rican, Ison-Britannian, Japanin, Kenian ja Ranskan kanssa yksi ATT-neuvottelujen aloittajista. Suomi toimi aktiivisesti neuvotteluissa pitkään ennen sopimuksen allekirjoittamista.

ATT-sopimusta ei olisi syntynyt ilman kansalaisjärjestöjen pitkäjänteistä työtä. Käytännössä asevalvontasopimuksia ei syntyisi ilman kansalaisyhteiskunnan painetta. Kansalaisjärjestöt ovat aktiivisia, kun ne haluavat sopimuksen läpi ja allekirjoitetuksi. Aktiivisuus usein häviää, kun sopimusta aletaan toimeenpanna käytännössä. Sopimuksen toimivuus riippuu suoraan täytäntöönpanosta. Hyvä sopimusteksti ei pysäytä laitonta asekauppaa Somalian rajalla, vaan hyvin suunniteltu valvonta.

Koko neuvotteluprosessin ajan oli selvää, että asekauppasopimus olisi saanut YK:n yleiskokouksessa tarvittavan enemmistön äänestyksessä taakseen. Tavoitteena oli kuitenkin saada sopimus ulottumaan laajalle, ja mahdollisimman monta valtioita mukaan siihen. Siksi neuvotteluja käytiin kauan. Lopputuloksena oli vahva sopimus, joka sai yleiskokouksen tuen äänin 154 puolesta, 23 tyhjää ja kolme vastaan.

Isot asekauppiaat yhä ongelmana, mutta eteenpäin on menty

ATT-sopimuksen ongelma on se, että maailman suurimmat asekauppiaat Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat eivät ole siinä mukana. Neuvottelut isojen asekauppiaiden kanssa ovat yhä käynnissä.

– Sopimus ei sääntele Venäjän mielestä riittävästi asevientiä ei-valtiollisille toimijoille, joita ei voi kontrolloida samalla tavalla kuin valtioita. Venäjä ei halunnut siksi mukaan. Venäläiset pelkäävät erityisesti aseiden päätymistä separatististeille. Kiina taas ei ollut tyytyväinen tapaan, jolla sopimus hyväksyttiin. ATT-sopimus hyväksyttiin äänestämällä, eikä konsesuspäätöksellä, jota Kiina olisi halunnut, kertoo Eetu Kreivi SaferGlobe Finlandista.

Kiinalla ja Venäjällä on myös ymmärrettävä syy vahtia, ettei asekauppasääntelyn normisto muodostu liian länsimaiseksi. Erityisesti Kiina lisää asevientiään ja käy kauppaa eri kauppakumppanien kanssa kuin eurooppalaiset, Kreivi sanoo.

Yhdysvalloissa vaikutusvaltaiset asejärjestöt pelkäävät kansainvälisen sopimuksen rajoittavan myös aseenkanto-oikeutta kotimaassa. ATT-sopimuksessa on erillinen lausuma, jossa kielletään, että sopimus vaikuttaisi yksityishenkilöiden laillisten aseiden kanto-oikeuteen, mutta aseenkanto-oikeus on Yhdysvalloissa hyvin politisoitunut. Presidentti Donald Trumpin hallinto ei ole ottanut ATT-sopimukseen kantaa. Barack Obama vei sopimuksen ratifioinnin viime tekonaan senaattiin, vaikka sillä ei ollut menestymismahdollisuuksia. Yhdysvallat on allekirjoittanut sopimuksen, mutta ratifiointi on jäänyt puolitiehen.

Tavat kiertää YK:n asevientikieltoja ovat moninaiset, ja rikollisuus vie osansa. Aseita varastetaan yksinkertaisesti niiden jälleenmyyntiarvon takia ilman suoria poliittisia päämääriä.

Perinteiset kehityspolitiikan teemat ovat Korhosen mukaan erittäin tärkeitä asevalvonnalle. Aseiden leviämistä terroristien käsiin voi estää parhaiten vakaassa valtiossa. Toisaalta asevirtojen kuriin saaminen on edellytys sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle.

Korhonen uskoo, että viranomaisvalvonta ja valtioiden raportointivelvollisuus lisäävät automaattisesti kansainvälisten asevirtojen näkyvyyttä.

– Kaksikymmentä vuotta sitten banaanien kansainvälinen kauppa oli valvotumpaa kuin aseiden. Kylmän sodan aikaan pienemmät valtiot ajattelivat, että emme mahda mitään kansainväliselle asekaupalle, Korhonen sanoo.

KOMMENTOI

KOMMENTOI JULKAISUA