Nosto! Valtiovarainministeriö ei halunnut johtaa kansalaisia harhaan, mutta työttömien ja työpaikkojen kohtaanto-ongelmaa kuvannut grafiikka sai sosiaalisessa mediassa monta tulkintaa.

Tilastografiikan esittäminen Twitterissä sisältää riskejä, sanovat tilastoasiantuntijat.

Valtiovarainministeriö julkaisi Twitterissä 28. 2. kuvion, jonka tarkoitus oli kertoa työttömien määrän kasvaneen, vaikka avoimien työpaikkojen määrä on lisääntynyt.

Kuvion piti havainnollistaa mahdollista kohtaanto-ongelmaa: vaikka työpaikkoja on tullut lisää, niin lisää on tullut myös työttömiä. Tämä tarkoittaisi sitä, että työttömien taidot eivät istu syntyneiden työpaikkojen vaatimuksiin.

Sosiaalisessa mediassa syntyi laaja keskustelu, jossa Valtiovarainministeriötä kritisoitiin harhaanjohtavan tiedon jakamisesta. Grafiikkaa epäiltiin jopa tarkoitushakuiseksi harhauttamiseksi. Keskustelu päätyi MTV3:n uutisiin asti.

Grafiikan ongelma on, että se esittää kaksi eriasteikkoista muuttujaa: samassa kuvassa ovat työttömien määrä (satoja tuhansia) ja työpaikkojen määrä (kymmeniä tuhansia). Jos lukija ei huomaa, että kuvaajassa on kaksi eri asteikkoa, nopealla vilkaisulla näyttää, että työpaikkojen määrä ja työttömien määrä olisivat kohdanneet vuosina 2009 ja 2015 sekä muutenkin olleen pitkään lähellä toisinaan.

Jokainen työmarkkinoita tunteva tietysti tietää, ettei näin ole. Grafiikan tekijä Juuso Koposen mukaan kuvion tarkoitus ei ole väittää, että avoimia työpaikkoja olisi tarjolla riittävästi kaikille halukkaille työnhakijoille.

Koponen puolusti kahden asteikon mallia informaatiomuotoilu.fi-blogissa.

– Pintapuolisella vilkaisulla VM:n grafiikka saattaa tosiaan antaa lukijalle sellaisen mielikuvan, että avoimia työpaikkoja olisi suunnilleen yhtä paljon kuin työttömiä työnhakijoita. Tästä on vedetty sellaisia johtopäätöksiä, että grafiikalla yritettäisiin väittää, että jokaiselle halukkaalle kyllä löytyy töitä. Tämä ei kuitenkaan ole aiottu viesti, Koponen kirjoittaa.

– Valittuun visuaaliseen ratkaisuun päädyttiin siksi, että kiinnostuksen kohteena oli se, miten tämä suhdeluku on kehittynyt. Grafiikassa käytetään kahta asteikkoa, jotta avointen työpaikkojen ja työttömien määrän vertailu ylipäänsä olisi visuaalisesti mahdollista, puolustaa Koponen kuvaajaa.

Teknisesti oikein, mutta väärä yleisö

Kuvien esittämisen kontekstilla ja tiedon esitystavalla on paljon väliä. Koposen kaavioissa ei esitetä väärää tietoa, eikä siinä ole teknistä vikaa, sanovat tilastotieteen apulaisprofessori Jaakko Peltonen ja vuorovaikutteisen teknologian dosentti Harri Siirtola Tampereen yliopistosta. Ongelma on esittämisen konteksti, eli Twitter ja sosiaalinen media.

– Kuvaajassa on sinänsä oikeat tiedot saatavilla – vertaamalla käyrien pisteitä niiden asteikkoihin voidaan löytää oikeat tiedot työpaikkojen ja työnhakijoiden määristä, tulkitsee Peltonen.

– Valitsemalla asteikot sopivasti saa muutettua graafin välittämää viestiä, kuten tässäkin tapauksessa on käynyt. Esitystapaa tuntematon tai kiireinen lukija saattaa ohittaa sen tosiasian, että asteikoilla on dekadin ero, eli toinen asteikko on kymmeniä tuhansia ja toinen satoja tuhansia, ja pitää graafin viestiä suorastaan yllättävän positiivisena, sanoo tiedon visualisointiin erikoistunut Siirtola.

Siirtola pitää kahden erillisen graafin vaihtoehtoa parempana. Hänelle kelpaisi myös Antti Yrjösen esittämä kuvio, jossa on yksi asteikko ja kaksi eri kohdissa asteikkoa kulkevaa käyrää.

– Näissäkin ratkaisuissa on puutteensa, mutta väärän tulkinnan mahdollisuus on ainakin pienempi, Siirtola sanoo.

Kuvaajia, joissa useita käyriä eri asteikoilla on piirretty samaan kuvaajaan, on käytetty satoja vuosia. Kaikilla muuttujilla ei välttämättä voi olla yhteistä asteikkoa, ja käyrien paikkoja ei ole tarkoituskaan verrata suoraan toisiinsa.

Kuvaaja jättää joka tapauksessa työttömyyskeskustelun kannalta olennaista tietoa esittämättä. Se ei ota huomioon työpaikkojen alaa ja sijaintia tai työnhakijoiden sijaintia, osaamisprofiileja tai muita keskeisiä tietoja.

Grafiikka oli Juuso Koposen mukaan suunnattu erityisesti virkamiehille, toimittajille ja muille työllisyyskysymyksiin ainakin jonkin verran perehtyneille ihmisille.

Toimittajat kuitenkin poimivat juttuihin helposti valmiita grafiikoita, jotka kiertävät koko kansalle. Valtiovarainministeriö laittoi grafiikan myös nopeiden vilkaisujen Twitteriin ilman perusteellista selitystä.

Tampereen yliopiston filosofian yliopistonlehtori Panu Raatikainen kommentoi Facebookissa, että jos graafi olisi tarkoitettu ammattiekonomisteille ja esitetty asiallisen kehystyksen kanssa sen sijaan, että se laitettiin jakoon Twitterissä koko internetille, ongelmaa ei olisi.

Siirtola on samaa mieltä. Peltosen mukaan viesti olisi mennyt paremmin perille, jos olisi käytetty useampaa kuvaajaa, eikä pyritty tiivistämään tietoa yhteen.

– Jos aineistossa on useita huomionarvoisia asioita, voi olla hyödyllistä piirtää useita kuvaajia eri tavoin. Jos yleiskuvaajassa jollekin vaihtelulle jää vain vähän tilaa, siitä osasta voidaan piirtää lisäksi oma suurennoskuvaaja, joka näytetään yleiskuvaajan yhteydessä. Tärkeille ilmiöille kannattaa antaa julkaisuissa riittävästi tilaa, jotta ne voi esittää ongelmitta, Peltonen sanoo.

KOMMENTOI

KOMMENTOI JULKAISUA