”EU-kansanäänestyksestä kesällä 2016 muodostui kansakunnan syvien jakojen manifestaatio. Toisaalta pintaan nousi englantilaisten ja muun kansakunnan osien väliset eroavuudet, toisaalta hyvä- ja huono-osaisten eli luokkayhteiskunnan syvät jaot.”

Alustus! Pääministeri David Cameron vannoi uuden Big Society -ohjelman nimeen astuessaan valtaan 2010 Britanniassa. Kansa pääsisi vihdoin valtaan, kun se saisi omilla kotikonnuillaan päättää demokraattisesti oman yhteisönsä asioista suoraan ilman julkisen vallan väliintuloa. Kansalaiset ottivat ensin tämän haasteen hieman epäluuloisesti vastaan, mutta toisaalta innostuivat siitä, että he saisivat paikallisyhteisöissään määrätä alistumatta parlamentaariselle päätöksenteolle.

Samalla julkista sektoria ja sen palveluita alettiin purkaa. Julkisen sektorin leikkaukset kohdistuivat eniten maaseudulle, pieniin maaseutukaupunkeihin ja erityisesti niille alueille, joissa teollinen rakennemuutos, joka alkoi 1970-luvulla, on kohdellut väestön elinmahdollisuuksia kipeimmin (Hastings ym. 2015). Teollisen vyöhykkeen suurten kaupunkien ympäristöt kärsivät yhä teollisen rakennemuutoksen seurauksista, tehtaiden, satamien ja kaivosten alasajosta.

Rakennemuutoksen seuraukset

Vaikka monissa suurissa entisissä teollisuuskaupungeissa kaikki asukkaat eivät kärsi, niin huomattava osa Englannin väestöä elää maan kaikkein deprivoiduimmilla eli sosiaalisesti syrjäytyneimmillä alueilla niin Manchesterissa, Leedsissä, Liverpoolissa kuin Birminghamissakin (Hunt 2016, The English Index of Multiple Deprivation (IMD) 2015, Poverty in the UK 2016). Lisäksi Englannin entiset satamakaupungit kituvat ja entisten mahtavien kalastajayhdyskuntien edustajat manaavat EU:sta tulleiden kalastussääntöjen vaikutuksia. Kalastus ei enää kannata ja kaikki on EU:n syytä, he valittavat.

Englannin itärannikolla valitetaan myös sitä, että brittikeskeisen elämänihanteen, Little England -idyllin, ovat tulleet särkemään maahanmuuttajat. Jo 1970-luvulla rannikkoalueelle muuttivat ensimmäiset kausityöntekijät, jotka tulivat Puolasta korjaamaan satoa pelloilta ja auttamaan vihannesten käsittelyssä ja pakkaamisessa samaan tapaan kuin thaimarjanpoimijat Suomessa. Neuvostoliiton romahdettua työntekijöiden uusi aalto Puolasta saavutti Englannin rannikon ja mukaan tempautui väkeä myös Baltian maista sekä viimeksi Romaniasta. Näistä EU-kansalaisista muodostuu rannikkoalueiden suurin ulkomaalaisryhmä. Lisänä on pienempiä määriä EU:n ulkopuolisia vierastyöntekijöitä, jotka työskentelevät pikkukauppojen ja ravintoloiden pitäjinä sekä näiden työntekijöinä. Juuri tämä joukko on selvästi viime vuosina ollut paikallisten pienten yhdyskuntien silmätikkuna (Savage 2015, Somerville ym. 2015).

Big Society -ohjelman mukaisella julkisten palvelujen riisumisella Little England -väestö on menettänyt entisiä etujaan ja muualta tullut prekariaattiväestö ei niitä ole koskaan ehtinyt saavuttaakaan. Oxfordin yliopiston tutkimustulokset brittien suhtautumisesta maahanmuuttajiin osoittavat, että kolme neljäsosaa väestöstä vastustaa kaikenlaista maahanmuuttoa niin EU:sta kuin sen ulkopuoleltakin (UK Public Opinion toward Immigration 2015). Vastustus on huomattavasti suurempaa kuin muualla Euroopassa. Suoranaista rasistista ennakkoluuloa tuntevia on alle kolmannes väestöstä. Lontoossa nämä ennakkoluulot ovat vähäisimmät, suurimmat maan lounaisosassa ja Yorkshiressä, joka on tunnettu brittiläisten tv-sarjojen maaseutumaisemista. Ikäluokista taas vanhimmat ikäluokat eli maailmansotien välillä syntyneet ovat ennakkoluuloisimpia (37 %) ja ammattitaidottomat miehet suhtautuvat kaikkein rasistisemmin ulkomaalaisiin (41 %). Nuorimmat eli 1980-luvulla ja sen jälkeen syntyneet ovat vähiten rasistisia (25 %). Sukupuolista taas miehet ovat enemmän rasistisia (32 %) kuin naiset (29 %).

Parlamentin selvityksestä käy ilmi, että asukasta kohden lasketut julkiset menot ovat UK:ssa suurimmat Englannin ulkopuolella Pohjois-Irlannissa, Skotlannissa ja Walesissa (Keep 2015). Vähiten julkisia menoja on alueilla, joilla kiihkeästi vastustetaan ulkomaalaisten maahanmuuttoa, erityisesti Englannin itärannikolla. Kun Pohjois-Irlannissa vuosibudjetista 2014/2015 käytettiin julkisiin menoihin 11 106 puntaa henkeä kohden, niin kaakkoisosassa Englantia käytettiin 7 881 puntaa. Englannissa Lontoossa on kaikkein eniten julkisia menoja eli 9 840 puntaa per henkilö.

Big Society -politiikan julkisten menojen leikkaukset on koettu epäoikeudenmukaiseksi erityisesti Englannin niissä osissa, joissa käytetään vähän rahaa julkisiin menoihin. Myös alueilla, joiden deprivaatioaste on korkea, sosiaalimenojen supistaminen koetaan epäoikeudenmukaiseksi. Näin ollen muutamia hyvin toimeentulevien saarekkeita lukuun ottamatta Briteissä ajatellaan, että heitä kohdellaan väärin, kun julkisissa menoissa säästetään ja kun muukalaisten annetaan tulla maahan vapaasti, ja EU vaikuttaa liikaa siihen, mitä maassa voidaan päättää.

EU-kansanäänestyksestä kesällä 2016 muodostui kansakunnan syvien jakojen manifestaatio. Toisaalta pintaan nousi englantilaisten ja muun kansakunnan osien väliset eroavuudet, toisaalta hyvä- ja huono-osaisten eli luokkayhteiskunnan syvät jaot. Jälkimmäisiin sisältyy myös jako britteihin ja ulkomaalaisiin, erityisesti silloin kun ulkomaalaisuus kiinnittyy huono-osaisuuteen, kuten se selvästi tekee tutkimustulosten valossa.

Brexit-äänestys vedenjakajana

Englannissa ei ole varsinaisesti kuntarakennetta kuten Pohjoismaissa vaan alueellisia yksiköitä, joilla on erilainen koostumus riippuen siitä, mistä kulloinkin on kyse. Äänestyksiä varten maa on jaettu äänestysalueisiin, jotka voivat sisältää esimerkiksi pikkukaupungin sekä sen lisäksi erillisiä taajamia ja ympäröivää maaseutua tai sitten metropolialueella vain täysin urbaaneja alueita riippuen asukasluvusta.

EU-äänestyksessä äänestäjiä oli 46 501 241 henkilöä eli 72,2 % äänioikeutetuista. Hylättyjä ääniä oli 26 033. Äänet jakautuivat Englannissa 46,6 % (EU:n puolesta) ja 53,4 % (EU:ta vastaan), Pohjois-Irlannissa 55,8 % / 44,2 %, Skotlannissa 62,0 % / 38,0 % ja Walesissa 47,5 % / 52,5 % (EU referendum results 2016). Kartalta katsoen englantilaiset ovat kauttaaltaan EU-vastaisia. EU-kannattajat sijoittuvat ryväksittäin Englannin metropoleihin ja suuriin kaupunkeihin. EU-vastaisimmat alueet sijoittuvat edellä mainitulle itärannikolle, etenkin Thamesin suulle ja Wash-lahden perukoille.

Ei-äänissä EU-äänestystä johtivat Wash-lahden Boston ja South Holland sekä Thames-joen suiston Castle Point ja Thurrock kaikki yli 72 %:n ääniosuudella. Bostonilaiset hankasivat EU:ssa jatkamista vastaan kiihkeimmin 75,6 %:n osuudellaan naapurin eli South Hollandin tullessa toiseksi 73,6 %:lla. Castle Pointin ei-ääniosuus oli 72,7 % ja Thurrockin 72,3 %.

Nämä asukasluvultaan sadantuhannen molemmin puolin sijoittuvat alueet edustavat mitä selkeimmin Little England -ideaa: asukkaiden mukaan paikalliset ovat kehittäneet aluetta ja raataneet tehtaissa, satamissa ja pelloilla toisen maailmansodan jälkeisinä aikoina. Ulkomaalaisten apu tulee kyllä tarpeeseen, mutta heidän ei pitäisi kiinnittyä yhteisöön lujasti (De Freytas-Tamura 2016). Kun ulkomaalaisille maksetaan palkkaa suhteellisen niukasti, vain harvat kykenevät ostamaan alueelta oman talon, joissa taas paikallisväestö valtaosin asuu. Muualta tulleet sijoittuvat julkisen sektorin rahoittamille vuokra-asuntoalueille muusta väestöstä erilleen. Lisäksi nuoret englantilaiset lähtevät muualle opintojen perässä tai työnhakuun ja alueen väestö vanhenee eikä sille enää kelpaa prekariaatin työt.

Nämä neljä aluetta Englannin itärannikolla ovat vanhenevan ammattitaitoisen työväestön dominoivia alueita. Työttömyys ei ole siellä suurta, koska teollisen rakennemuutoksen työttömyysvaikutukset eivät enää näy eläkeläisväestössä. Mukana on alueita, joilla vaalitaan Englannin historiaa, kuten Castle Pointissa, jossa kuningattaren juhlapäiviä vietetään hartaasti. Lisäksi se tunnetaan kristittyjen suuresta osuudesta väestöstä maassa, joka sekularisoituu pikavauhtia. Alueella on myös turistien suosimia huomattavia historiallisia rakennuksia. Thurrockissa on puolestaan uusittu kolmanneksi suurin konttisatama, josta on hyvät yhteydet lähellä sijaitsevaan Lontooseen. Nämä kaksi aluetta ovat Lontoon pendelöintialuetta.

Wash-lahden perukassa laajojen viljelyalueiden keskellä sijaitseva Boston taas on aikoinaan 1600-luvulla luovuttanut nimensä Massachusettsissa Yhdysvalloissa sijaitsevalle Bostonin kaupungille. Ajatuspaja Policy Exchangen raportissa Boston nimetään Englannin jakautuneimmaksi paikaksi, ja sen 65 000 asukkaan joukossa peräti 10,6 % on itäisen Euroopan maahanmuuttajia. Bostonin naapurialue, South Holland, on väestönkasvun aluetta. 2001–2011 väestö kasvoi siellä 15,4 % ja kasvun ennustetaan jatkuvan edelleen keskimääräistä kasvua suurempana vuoteen 2021 mennessä. Väestöstä alle kymmenen prosenttia on syntynyt muualla kuin Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, lähinnä Puolassa ja Baltiassa.

Viidestä Englannin vähiten integroituneesta alueesta kaksi muutakin, Wisbech ja Spalding, sijaitsevat Bostonin kyljessä. Lontoon läheisyys Thamesin suulla vaikuttaa alueen elinmahdollisuuksiin, samoin Washin lahden maaseutu ja siihen liittyvä dynaaminen teollisuus. Alueiden vanha dominoiva väestö yhteisöissään vastustaa kuitenkin EU:ta ja ulkomaalaisväestöä (Moore 2016). Näiden alueiden oletetaan kasvavan väestöltään koko ajan, kun maatalouteen kytkeytyvä kauppa ja teollisuus sekä satamatoiminta mahdollisesti vaativat lisää työvoimaa. Uusi väestö tulee ulkomailta. Kiihkeimmät EU:n vastustajat ovat mitä riippuvaisempia EU:sta ja muualta tulevasta työvoimasta sekä kaupasta muiden naapurimaiden eli EU:n kanssa.

EU-eroäänestyksen jälkeen

Britanniassa on yleisesti arvioitu, että EU-vastustajat otaksuivat puoltajien voittavan Brexit-äänestyksen. He käyttivät tilaisuutensa protestoidakseen maan leikkauspolitiikkaa vastaan ja kannattaakseen Little England -ideaalin ylläpitämistä omassa paikallisyhteisössään. Lisäksi he vastustivat muukalaisväestöä.
Protestimieliala on ollut tyypillistä myös USA:n parhaillaan meneillään olevissa presidentinvaaleissa ja äänessä ovat olleet samantapaiset ryhmät kuin edellä kuvatuilla neljällä brittialueella. Mennyttä maailmaa puolustavat teollisiin elinkeinoihin juuttuneet vanhemman polven äänestäjät. Erityisesti miehet ovat protestoineet.

Samantapainen äänestäjäkunta on ollut liikkeellä myös Suomessa, kun perussuomalaisten ”jytky” tapahtui viime parlamenttivaaleissa. Perussuomalaisten sisarpuolueet ovat viime aikoina nostaneet päätään eri puolilla Eurooppaa. Myös Englannissa eri itsenäisyyspuolueet ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana tulleet näkyville entistä enemmän. UKIP eli brittien itsenäisyyspuolue nousi EU-vaaleissa Englannin itärannikon äänestysalueiden johtavien puolueiden joukkoon. Tämä tilanne vaikuttaa huomattavasti siihen, miten paikallisessa kulttuurissa kulloinkin toimitaan. Puolue vastustaa ulkomaalaista väestöä.

Britit ovat olleet viime vuosikymmeninä eurooppalaisten yhteiskunnallisten ideoiden airueena. Tässä prosessissa tuotiin ensin amerikkalaisin vahvistuksin uusliberalismi valtavirraksi talouspolitiikkaan ja tämän myötä koko yhteiskuntapolitiikkaan. Sitten yritettiin ujuttaa kolmannen tien politiikka niin brittiläisen kuin eurooppalaisen politiikan perusajatukseksi ja tämän jälkeen tulivat ideat Big Societystä sekä nyt ja muukalaisten syrjintä ja käpertyminen sisäänpäin kuin loppuun kulunut vanhus, joka ei enää jaksa kiinnostua ympäristöstään eikä uusista tuulista.

Näinkö on käymässä koko Euroopalle? Vielä eurooppalaiset johtajat eivät ole näkyvästi tunnustaneet, että tämä prosessi on mennyt pieleen ja että markkinoiden ylikorostaminen on mennyt liian pitkälle.

Lähteet

Boston is the least integrated place in the country (2016). Policy Exchange. Thursday, 28 January 2016.

De Freytas-Tamura, Kimiko (2016). After ‘Brexit’ Vote, Immigrants Feel a Town Turn Against Them. The New York Times.

EU referendum results (2016). Financial Times. 24 June 2016.

Hastings, Annette ym. (2015). The Cost of the Cuts. The Impact on Local Government and Poorer Communities. JRF Report. London.

Hunt, Tristan (2016). Labour´s Identity Crisis. England and the Politics of Patriotism. The University of Winchester.

Keep, Matthew (2015). Public expenditure by country and region. House of Common. Briefing Paper Number 04033, 8 March 2015.

Moore, Kathleen (2016). In Boston, U.K., A Microcosm Of Brexit Vote’s Immigration Debate. Radio Free Europe. Radio Liberty June 22, 2016.

Poverty in the UK: statistics. House of Commons. Briefing Paper Number 7096, 30 June 2016.

Savage, Mike (2015). Social Class in the 21st Century. Penguin Books. London.

Somerville, Peter ym. (2015). The dark side of the rural idyll: stories of illegal/illicit economic activity in the UK countryside. Journal of Rural Studies, 39. ss. 219-228.

The English Index of Multiple Deprivation (IMD) (2015). Department for Communities and Local Government.

UK Public Opinion toward Immigration (2015). Overall Attitudes and Level of Concern. The Migration Observatory. University of Oxford 20.8.2015.