Nosto! Tampere Kuplii Goes Academic 2016 järjesti Sarjakuvahahmojen lumoa -seminaarin 18. maaliskuuta. Sarjakuvissa on keskeistä sarjakuvahahmojen toiminnan visuaalinen kuvaus, kun hahmot toistuvat ruudusta toiseen. Usein juuri kiinnostavat hahmot saavat lukijan tarttumaan teokseen.

Seminaarissa kuultiin neljä erilaista esitelmää, jotka lähestyivät hahmoja ja hahmojen merkitystä niin sarjakuvissa, pilapiirroksissa, elokuvissa kuin fanitaiteessakin.

Jonne Lehto, Tampereen yliopiston pohjoismaisten kielten tutkinto-ohjelmasta, viimeistelee Pro gradu -tutkielmaansa Aarne Ankasta. Tutkielma käsittelee Charlie Christensenin kahta ensimmäistä Aarne Ankka -albumia satiirin ja parodian näkökulmasta.

Esityksessään Lehto pohti ruotsalaisen Aarne Ankan ja yhdysvaltalaisen Aku Ankan samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Aarne Ankka on parodia, eli humoristinen mukaelma Aku Ankasta. Lehto on tutkimuksessaan analysoinut ankkojen eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia hahmojen, tilan ja tapahtumien osalta.

Ulkonäöltään Aarne Ankka muistuttaa paljon Aku Ankkaa. Esimerkiksi tavoiltaan Aarne kuitenkin eroaa huomattavasti Ankkalinnassa asuvasta Akusta. Aarne juo paljon alkoholia, polttaa tupakkaa ja asuu Tukholmassa, Lehto kertoi esityksessään.

Molemmat ankat ovat useimmiten pennittömiä ja kiivasluonteisia. Aku Ankan haaveillessa ylellisyydestä, Aarnelle rahattomuus tarkoittaa vain, että hänellä ei ole varaa ostaa alkoholia. Lehdon mukaan myös muita Ankkalinnan hahmoja on satunnaisesti parodisoitu Aarne Ankassa, kuten Hannu Hanhea ja Roope-setää.

1980-luvun lopulla Disney-yhtiö vaati Aarne Ankan julkaisun lopettamista, koska piti sitä ilmeisenä kopiona Aku Ankasta. Vaatimuksen jälkeen Aarne Ankka lavasti sarjakuvassa ensin oman kuolemansa ja kävi sitten nokankorjausleikkauksessa. Aarne muuttui sarjakuvassa parodiaksi itsestään, eli Aarne X:ksi. Noin vuoden jälkeen Disneyn uhkailuista, Aarne X osti sarjakuvassa pilailupuodista irtonokan. Irtonokan avulla Aarne palasi aikaisempaan ulkomuotoonsa, mutta Disney-yhtiö ei valittanut uudestaan.

Eläinsymboliikka pilapiirroksissa

Reeta Kangas, Turun yliopistosta, viimeistelee väitöskirjaansa venäjän kielen oppiaineessa. Kankaan tutkimus käsittelee eläinsymboliikan käyttöä neuvostoliittolaisissa kylmän sodan ajan pilapiirroksissa ja pilapiirrosten asemaa propagandavälineenä.

Kangas kertoi esityksessään eläinsymboliikasta mielikuvien muokkaajana neuvostopilapiirroksissa. Kangas on käsitellyt tutkimuksessaan sanomalehti Pravdaa, joka oli Neuvostoliiton johtava sanomalehti ja kommunistisen puolueen äänenkannattaja. Pilapiirrokset toimivat mielikuvien muokkaajina, ja ne olivat hyvin vahvasti sidoksissa ulkopoliittisten asioiden kommentointiin.

Taitelijakolmikko Kukryniksy oli tunnetuimpia neuvostoliittolaisia taiteilijoita. Kukryniksyyn kuuluivat Mihail Kuprijanov (1903-1991), Porfiri Krylov (1902-1990) ja Nikolai Sokolov (1903-2000.) Kolmikon yhteistyö kesti 1920-luvulta 1990-luvulle asti ja he tekivät yhdessä esimerkiksi pilapiirroksia, julisteita ja kirjakuvituksia, Kangas kertoi.

Kukryniksyn pilapiirroksia julkaistiin muun muassa Kangaksen tutkimassa Pravda-lehdessä. Kankaan mukaan pilapiirroksissa eläinhahmojen tarkoituksena oli tuoda esiin Neuvostoliiton vihollisten kuten Yhdysvaltojen luonne.

Esimerkiksi Kukryniksyn teos Krokotiilin kyyneleet on eläinsymboliikkaan pohjautuva kielikuva. Krokotiilin kyyneleillä viitataan sanonnan mukaan teeskenneltyyn itkuun. Kukrunitskyn oheisella pilapiirroksella viitataan Yhdysvaltojen osallistumiseen Vietnamin sodassa. Kuvassa Yhdysvaltain armeijan asuun pukeutuneen krokotiilin kyyneleet muuttuvat pommeiksi ja sen hampaissa lukee Pentagon.

Supersankarit heijastelevat yhteiskunnan ilmiöitä

Turun yliopiston mediatutkimuksen tohtorikoulutettava Laura Antolan väitöskirjan aiheena on Uusliberalismi Marvelin supersankarikertomusten adaptaatiossa. Esityksessään Antola pohti sitä, millaista maailmankuvaa amerikkalaiset supersankarit puolustavat. Supersankarit kertovat aina jotain oleellista ajastamme ja edustavat kulttuuria, jonka piirissä ne ovat syntyneet.

Esimerkiksi kirjailija Matthew J. Costellon (2009) mukaan supersankarisarjakuvat heijastelevat amerikkalaisen yhteiskunnan muutoksia, kertoo Antola. Supersankarisarjakuviin pohjautuvat elokuvat ovat nostaneet hahmot kaikkien tietoisuuteen ja tarinat peilaavat yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä.

Sarjakuva Ryhmä X ja siitä tehdyt X-men elokuvat tunnetaan vähemmistöjen oikeuksien puolustajana. Sarjakuvassa mutantit edustavat erilaisia ryhmiä, jotka ovat poliittisesti ja yhteiskunnallisesti riistetyssä asemassa. Sarjakuvan jatkuvina teemoina ovat yksilölliset erot ja niiden hyväksyminen.

Hämähäkkimies edustaa tasapainoilua perheen ja työn välillä. Ilmiselvimmin yhteiskunnallisiin tarkoituksiin on valjastettu Kapteeni Amerikka, joka on nähty usein Amerikan henkisenä symbolina, kertoo Antola. Kapteeni Amerikkaa pidetään usein Marvel-sarjakuvien mahtavimpana sankarina, joka on oikeamielinen ja urhea sekä vannoutunut suojelemaan ja puolustamaan muiden oikeuksia.

Antolan mukaan maailman muuttuessa, myös supersankaritarinat ovat muuttuneet. Supersankarisarjakuvia pidetään usein konservatiivisina, mutta esimerkiksi World Trade Center-iskuja käsiteltiin Marvelin Amazing Spider-Man -sarjakuvassa tunteikkaasti ja kantaaottavasti.

Fanien omat hahmot ja tarve astua fiktiiviseen maailmaan

Jyväskylän yliopiston opettaja ja nykykulttuurin tohtorikoulutettava Tanja Välisalo käsittelee väitöskirjatutkimuksessaan virtuaalihahmojen rakentamista ja käyttöä eri fandomeissa, eli fanikunnissa. Fandom on jostakin tietystä asiasta, kuten tv-sarjasta tai kirjasta, pitävien henkilöiden muodostama yhteisö.

Viimeisessä esityksessä Välisalo pohti, millaisia hahmoja fanit luovat ja millaisia merkityksiä hahmot saavat heidän toimestaan. Fanien omien fiktiivisten hahmojen rakentaminen on yhä yleisempää fanifiktiossa, fanitaiteessa sekä erilaisissa virtuaali- ja pelimaailmoissa.

Fanien tekemät tuotteet ovat laajennuksia alkuperäisille tarinoille. Fanifiktiossa ja -taiteessa fanit luovat uusia teoksia ja tuotteita, joiden inspiraatio on lähtöisin faniuden kohteesta, ja jotka osaltaan täydentävät tarinamaailmaa tai -universumia.

Välisalon mukaan turrifandomissa on faniuden kohteena antropomorfiset eli inhimillisiä piirteitä omaavat eläinhahmot. Turri (Furry) tarkoittaa turrifandomin jäsentä ja antropomorfista eläinhahmoa.

Fursona puolestaan on turrifandomin jäsenen oma antropomorfinen eläinhahmo. Välisalon mukaan se on jäsenen omaksuma hahmo, persoona, alterego tai identiteetti. Fursonien luomiseen vaikuttaa yleiset eläinlajeihin liittyvät stereotypiat, kuten kettu on ovela ja leijona on rohkea. Myös modernin populaarikulttuurit eläinhahmot ja yksilölliset piirteet vaikuttavat oman fursonan luomiseen.

Turrifandomin estetiikan juuret ovat Disneyn animaatioiden estetiikassa, joissa näkyvät siloiteltu luonnon ja eläinten kuvaus. Esimerkiksi Disneyn animoidun Robin Hood -hahmon piirteet toistuivat monella turrifandomin jäsenellä Välisalon tutkimuksissa.

Fandomiin liittyy tarve astua fiktiiviseen maailmaan. Hohtoa luovat myös leikilliset identiteetit muun muassa verkkoyhteisöissä ja ympäristöissä sekä hahmojen muokkaaminen. Välisalon mukaan turrifandomiin voidaan liittää myös yhteiskunnan leikillistyminen. Leikit ja pelit ovat tulleet sallittavammaksi myös aikuisille.

KOMMENTOI

KOMMENTOI JULKAISUA