Nosto! Nykypäivänä lihava ruumis on joillekin merkki yksilön kohtuuttomuudesta ja moraalittomuudesta, tuhlauksesta sekä tehottomuudesta. Lihavat ruumiit ovat yksilön vastuuta korostavasta näkökulmasta myös kalliita yhteiskunnalle ja tuhoavat kansantaloutta.

Markkinatalouden logiikka on vallannut piiriinsä uusia alueita, joissa se ei ole ennen määrännyt, kuten sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Ihmisten asenteet terveyteen ja terveyden vaalimiseen ovat myös muuttuneet.

Sukupuolen tutkija Hannele Harjusen kirjan Neoliberal bodies and the gendered fat body (2016) lähtökohtana on, kuinka uusliberalismi muokkaa sukupuolittuneita ruumiita. Tutkimuksen keskiössä ovat talouden, ruumiin, terveyden ja sukupuolen suhteet.

Lihavuudesta on tullut symboli monenlaiselle epäonnistumiselle. Harjusen mukaan ihmiset laihduttavat enemmän sosiaalisista kuin terveydellisistä syistä.

– Hoikkuuden ihannointi on monen tekijän summa. Lihavuutta ei pidetä vain lääketieteellisenä sairautena, vaan myös sosiaalisena ja moraalisena sairautena, Harjunen kertoo.

Hypoteesi: Uusliberalismin eetos on siirtynyt käsityksiin hyväksyttävästä ruumiista

Terveysaate (healthism) on keskeinen osa uusliberaalia ruumiiden hallintaa. Terveysaatteeseen kuuluu odotukset siitä, että yksilö panostaa terveyteensä, mutta ei odota siihen julkista tukea. Aatteessa korostuu yksilökeskeisyys. Yksilö, joka ei osallistu ja poikkeaa terveysnormista, saa kärsiä töissä tai yksityiselämässään.

– Konkreettisia esimerkkejä sanktioista ovat lihavien, erityisesti korkeasti koulutettujen naisten, pienempi palkka ja heikompi uraeteneminen sekä työttömyysjaksolta työllistymisen vaikeus, Harjunen sanoo.

Syrjintä ja huono kohtelu esimerkiksi terveydenhoidossa tai ihmisten asiaton kommentointi ovat myös sosiaalisia sanktioita. Tällaisilla rangaistuksilla ja normalisaatiotekniikoilla lihavaa yritetään saada ruotuun ja omaksumaan tietty kuva ruumiista. Terveysaatteessa sairaudet ovat aina yksilön omaa syytä ja johtuvat hänen omista valinnoistaan.

Harjusen mukaan terveysaatteen omaksuneiden toimijoiden tavoitteena ovat yhteiskunnalle halvat, kontrolloidut, tehokkaat, itseohjautuvat, rationaalisia valintoja tekevät ja jatkuvasti tuottavat sekä kuluttavat ruumiit. Samaan aikaan tuotetaan “ruumiilliset toiset”, jotka eivät kuulu kyseiseen muottiin.

Uusliberaali hallinta tapahtuu Harjusen mukaan markkinoiden ehdoilla, jossa julkinen valta vähenee ja yksilön vastuu lisääntyy. Markkinat esimerkiksi määrittävät, mitä terveeltä ruumiilta vaaditaan. Terveys- ja kauneusalat keksivät tähän sopivat ratkaisut.

Lihavuus uusliberaalina painajaisena

“Lihavuusepidemiadiskurssi” eli puhe lihavuudesta sairautena tai vähintään esisairautena, joka lisääntyy epidemian omaisesti, on yleistynyt länsimaissa. Lihavuudesta on tuotettu sosiaalinen, poliittinen ja moraalinen sekä taloudellinen kysymys.

– Lihavuus nähdään tappajasairautena, joka uhkaa meitä kaikkia, Harjunen sanoo.

Terveyttä mitataan yhä enemmän talouden mittarilla. Se on kasvava ja kannattava bisnes.

– Hoikkuuden ihannointi tuskin katoaa niin kauan kuin esimerkiksi laihdutus-, hyvinvointi- ja lääketeollisuudessa on kiinnostusta ylläpitää tuotteiden ja palveluiden kulutusta. Laihdutustarve ja hoikkuuden ylläpito ovat miljardibisneksiä, kertoo Harjunen.

Sukupuolentutkija Hannele Harjunen oli puhumassa Tampereen yliopistolla Sukupuolen ja ruumiillisuuden tutkimuksen nykykeskustelut -kurssilla aiheesta Sukupuoli, lihavuus ja uusliberaalit ruumiit.

KOMMENTOI

KOMMENTOI JULKAISUA