Nosto! Poissa pelistä? (On the Sidelines) on Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke, jossa tutkijatohtori Sanna Rikala on ryhtynyt tutkimaan nuorten aikuisten masennusta ja syrjäytymistä työelämästä. Tilastojen valossa alle 30-vuotiaille nuorille aikuisille masennuksen perusteella myönnetyt sairaslomat ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat kaksinkertaistuneet vuosikymmenessä. Mielenterveyssyiden takia eläkkeelle siirtyy vuosittain yli tuhat nuorta aikuista. (HS 3.1.2015).

Kun aiemmin työelämästä jäätiin pois tuki- ja liikuntaelinsairauksien takia, nykyisin yleisin syy on mielenterveyden ongelmat – erityisesti masennus. Tutkimuksessaan Rikala haastattelee ihmisiä näiden tilastojen takana, eli nuoria aikuisia, jotka ovat työelämän ulkopuolella masennuksen takia.

Rikala selvittää hankkeessaan millaisten eri vaiheiden kautta nuoret aikuiset ovat päätyneet masennuksen takia työn ja opintojen ulkopuolelle, ja miten he itse kokevat elämäntilanteensa. Hankkeen nimi on arkikielinen sanonta, jonka mukaan henkilö on ”poissa pelistä”, kun hän on esimerkiksi hetkellisesti sairaslomalla.

– Vaikka joku on työyhteiskunnan näkökulmasta “poissa pelistä”, hän voi silti elää mielekästä elämää.

Väitöskirjassaan Työssä uupuvat naiset ja masennus (2013) Sanna Rikala osoitti, että työssä uupumisesta puhutaan yhteiskunnallisen ongelman sijaan yksilöllisenä ongelmana, ja että naiset kokivat masennusdiagnoosin leimaavana. Väitöskirjan jälkeisessä tutkimuksessaan Rikalan näkökulma on laajempi.

– Julkisella sektorilla naisvaltaisilla aloilla oli työssä-uupumispiikki kun tein väitöskirjaani haastatteluja. Nuorten aikuisten masennusperustainen työeläke on lähtenyt nopeaan kasvuun viimeisten kymmenen vuoden aikana ja samaan aikaan myös nuorisotyöttömyys on kasvanut ja osattomuus lisääntynyt.

Nyt hän selvittää, miksi nuoret aikuiset jäävät väliaikaisesti tai pysyvästi työn ja opintojen ulkopuolelle ja mistä kaikesta nuorten aikuisten masennuksessa ja siihen liittyvissä sairauslomissa ja työkyvyttömyydessä on kysymys. Merkittävä osa nuorista aikuisista päätyy sairaslomalle tai -eläkkeelle palaessaan loppuun opinnoissa tai työelämässä. Suurempi osa nuorista aikuisista näyttäisi kuitenkin jäävän masennuksen vuoksi työyhteiskunnan ulkopuolelle oltuaan pitkään työttömänä, Rikala kertoo.

Rikalan oletuksena on, että nuoret aikuiset ovat masennuksen vuoksi joko tilapäisesti tai pysyvästi työelämästä useista eri syistä. Syyt näyttäytyvät myös sukupuolittuneina. Yleistäen, yksilöllisinä ilmenevät masennusoireet sekä työn kuormittavuudesta ja epävarmuudesta johtuvat syyt ovat tyypillisiä työelämässä uupuneille koulutetuille nuorille naisille, sillä masennusperustaiselle sairaslomalle ja -eläkkeelle jääneistä kaksi kolmasosaa on naisia.

Tyypillisin tausta jäädä masennuksen vuoksi pois työelämästä on kuitenkin työttömyys, Rikala sanoo. Kaksi kolmasosaa syrjäytyneiksi luokitelluista, eli työn ja opintojen ulkopuolella olevista peruskoulupohjaisista nuorista aikuisista, on miehiä.

– Näiden faktojen pohjalta on arveltu, että syrjäytyneitä nuoria miehiä on alettu diagnoida enemmän masentuneiksi. Ja että edelleen nuorten miesten masennusta jää piiloon, eli heidän pahoinvointiaan ei tunnisteta tai määritellä masennukseksi yhtä helposti kuin nuorten naisten pahoinvointia.

Masentuneille nuorille miehille on leimallista, etteivät he ole päässeet työelämään juuri lainkaan käsiksi. Viime aikoina julkisessa keskustelussa ollaan oltu huolestuneita erityisesti tästä ryhmästä. Rikala kertoo yllättyneensä, että hänen haastattelupyyntönsä on tavoittanut niin hyvin myös työelämästä masennuksen vuoksi syrjäytyneet nuoret miehet.

Nuorten aikuisten masennuksesta on keskusteltu Rikalan mielestä paljon, erityisesti sen jälkeen kun julkaistiin tilastoja, joiden mukaan nuorten aikuisten sairaseläkkeistä ja kuntoutuksista koituu valtiolle miljardiluokan lasku. Raha on tehokas keino kiinnittää yleisön huomio yhteiskunnalliseen ongelmaan. Tämän lisäksi on tehty myös paljon henkilökuvia ja annettu masentuneiden nuorten aikuisten kertoa elämäntilanteistaan.

– Sen, minkä luulisi huolestuttavan vielä enemmän kuin raha, on se, että tiedetään, että suurinta osaa näistä nuorista voitaisiin auttaa jo aikaisemmassa vaiheessa, jolloin heidän potentiaaliaan ei heitettäisi hukkaan.

Rikala sanoo suhtautuvansa myönteisesti ajatukseen siitä, että työelämää ja palkkatyötä olisi mietittävä uusiksi. Työelämän tulisi olla mahdollisimman joustavaa siten, että mahdollisimman moni nuori aikuinen kykenisi tekemään työtä omien kykyjensä ja jaksamisensa mukaan siten, että heidän toimeentulonsa ei vaarantuisi. Ratkaisuna tähän saattaisi olla esimerkiksi kansalaispalkka, eli perustulo, Rikala ehdottaa.

Nuorten työpajatoiminnasta on myös hyviä kokemuksia. On osoitettu, että nuoret kuntoutuvat nopeammin työelämään, kun heillä on mielekästä ja yhteisöllistä tekemistä, Rikala kuvailee selvitysten tuloksia. Tutkijan mielestä tällä hetkellä jumitetaan ajatusmallissa, että masentuneesta ei ole muuhun kuin sairastamaan.

– Tällä hetkellä järjestelmä toimii siten, että ihmisen pitää tulla määritellyksi masentuneeksi tai mielenterveyskuntoutujaksi saadakseen tarvitsemansa rahallisen tuen. Olisi parempi, jos toimeentulo ei olisi kytketty näihin diagnooseihin ja luokitteluihin, jotka voivat itsessään toimia syrjäyttävinä määritelminä.

Tästä syystä Rikala haluaa tutkia myös nuoria aikuisia, jotka eivät ole virallisesti sairaslomalla tai -eläkkeellä. On paljon ilman diagnoosia olevia nuoria aikuisia, jotka ovat jääneet työelämän ulkopuolelle, jotka kokevat nimenomaa masennuksen syyksi siihen, hän huomauttaa. Lisäksi on paljon masentuneita nuoria aikuisia, joille ei myönnetä kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä.

Rikalaa kiinnostaa se, mikä ylipäätään määritellään masennukseksi ja mitä jää sen ulkopuolelle. Hän kertoo, että alustavassa tutkimuksessa hänelle on tullut jo eteen tilanteita, joissa itsensä työkyvyttömäksi kokevat aikuiset ovat työttömiä, koska eivät saa hakemaansa sairauspäivärahaa tai kuntoutustukea. Rikala kertoo, että yksi hänen haastateltavansa on elänyt tällaisessa tilanteessa jo kolme vuotta.

– Hän kuvaa itseään ”väliinputoajaksi”. Hän on toisin sanoen työtön työnhakija, mutta ei tarpeeksi työkykyinen saadakseen töitä työmarkkinoilla.

Masennuksen vuoksi työelämän ulkopuolelle jääneet nuoret aikuiset kategorisoidaan usein kulttuurisesti työyhteiskunnan ulkopuolisiksi (drop-out) tai loppuun palaneiksi (burn-out). Masennus leviää länsimaissa epidemian kaltaisesti, joten se voi koskettaa jossain vaiheessa elämää ketä tahansa. Nuoret aikuiset ovat tässä yhteydessä erityisen haavoittuvia. Pelimetaforan mukaan voidaan ajatella, että joillakin nuorilla on paremmat lähtökohdat kuin toisilla. Lisäksi kyse on elämän sattumanvaraisuudesta. Masennus on inhimillinen tragedia, jonka taustalla vaikuttavat paitsi yksilölliset syyt myös yhteiskunnalliset rakenteet.

KOMMENTOI

KOMMENTOI JULKAISUA