Nosto! Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI järjesti Tampereen yliopistossa yleisölle avoimen keskustelutilaisuuden 24. marraskuuta Pariisin terrori-iskuista ja sen taustoista. Tilaisuudessa kuultiin kolme alustusta sekä useita yleisökysymyksiä aiheesta, joka on ollut viime viikkojen kaikkein merkittävin kansainvälinen uutinen, mikä on koskettanut ja puhuttanut miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa.

Tutkimuskeskuksen johtaja, professori Tarja Väyrynen, avasi tilaisuuden otsikolla: ”Mikä on ISIS ja voiko sen kanssa neuvotella?” ISIS on lyhenne sanoista ”Islamilainen valtio”. ISIS muodostaa Lähi-idässä mutkikkaan verkoston Irakissa sijaitsevan Mosulin ja Syyriassa sijaitsevan Raqqan välillä. Erona toiseen terroristijärjestö al-Qaidaan on Isisin hallussa oleva territoriaalinen alue ja sen hierarkkinen johto. Isisin hallitsemilla alueilla vallitsee šarialaki. Väyrysen mukaan tämä merkitsee paluuta keskiaikaiseen Islamin tulkintaan, jota voi pitää myös tuomiopäivän tai maailmanlopun oppina.

Isisin hallitsema alue on etnisesti monimuotoinen. ISIS pyrkii orjuuttamaan ja murentamaan sisältä päin paikallisyhteisöjä. Mielenmuokkaus Isisin sisällä on hyvin erilaista kuin länsimaihin suunnattu propaganda. Arvioiden mukaan Isisillä on noin satatuhatta sotilasta, joista 22 000 on muualta tulleita. Noin 4 000 ihmistä on lähtenyt länsimaista taistelemaan Isisin riveihin. Toisin kuin länsimaisilla tulokkailla, monilla arabitaistelijoilla on myös aiempaa taistelukokemusta. Isisin rahoitus tulee öljystä, kidnappauksista ja sen alueella kerätyistä veroista, sekä taideaarteiden ja rikkauksien myynnistä kuten professori Tuomo Melasuo yleisöstä huomautti.

Maalliset valtiot ja järjestöt nähdään Isisin mukaan korruptoituneina vihollisina, joiden kanssa ei neuvotella. Myöskään YK:n kanssa ei neuvotella, koska sen käskyt eivät tule Jumalalta. Samaan aikaan länsimaissa on totuttu ajattelemaan, että terroristien kanssa ei neuvotella. Sääntöä on kuitenkin rikottu lukemattomia kertoja, kuten neuvottelut irlantilaisen IRA:n ja baskien ETA:n kanssa ovat osoittaneet. Toisin kuin näillä järjestöillä, Isisillä ei kuitenkaan ole selkeitä poliittisia tavoitteita. Se ei ole tässä mielessä rationaalinen toimija, mutta sen tavoitteet saattavat muodostua sellaiseksi ajan kuluessa, Väyrynen sanoo.

Pariisin iskut olivat Isisin voimanosoitus, joten heillä ei ole tarvetta tällä hetkellä neuvotteluihin. Väyrysen mukaan historia kuitenkin osoittaa, että vuosien kuluessa järjestöjen tavoitteet alkavat hahmottumaan. Sotilaallisten iskujen ja muun hajaannuksen seurauksena Isisin toimintaympäristö tulee muuttumaan ja puheyhteys länsimaihin saattaa muodostua, mutta tähän saattaa kulua vielä kymmeniä vuosia. Kun Isisin sisälle muodostuu eri tavoitteita ja sektioita sekä ryhmittymiä, joista osaa ajaa ideologia ja toisia jokin muu tavoite, ISIS saattaa hajota sisäisesti. Rauhaan pakottamista maasodankäynnin turvin Väyrynen pitää oletettavana, mutta todennäköisesti myös epäonnistuneena ratkaisuna, sillä lähihistoria alueella osoittaa, että sodasta on vaikea poistua jättämättä jälkeen vielä suurempaa kaaosta.

Yliopistotutkija Elise Féron puhui otsikolla: ”Radikalisoitumisen syyt Ranskan lähiöissä”. Tutkijan mukaan syyt radikalisoitumiseen löytyvät Ranskan isoimpien kaupunkien lähiöistä; esimerkiksi syrjäytymisestä, rasismista, työttömyydestä sekä ghettoutumisesta. Hänestä Ranska ei ole täysin syytön Pariisissa tapahtuneisiin terrori-iskuihin, sillä se on tukenut Isisiä rahoittavia maita sekä asevientiä niihin. Lisäksi Ranska on hänen mukaansa epäonnistunut maahanmuuttajien kotouttamisessa. Terrori-iskuilla ei sen sijaan ole suoraa syy-yhteyttä uskontoon siinä mielessä, että iskujen tekijät ovat paljastuneet tietämättömiksi. Esimerkiksi tammikuussa kosher-ruokakauppaan iskenyt Amedy Coulibaly ei kyennyt tekemään eroa sunni- ja shiiamuslimien välillä.

Ranskassa on muslimeita noin viisi miljoonaa, eli 8 % väestöstä. He eivät muodosta mitään yhtenäistä joukkoa tai yhteisöä, ja suurin osa heistä on ranskalaisia. Noin 2 000 ihmisen uskotaan olevan salafi-jihadisteja, jotka ovat radikalisoituneita muslimeja, joista noin kolmanneksen arvioidaan tällä hetkellä olevan taistelemassa Syyriassa tai Irakissa. Näin ollen merkittävä osa Isisin (arab. Daech) länsimaisista taistelijoista on lähtöisin Ranskasta. He ovat usein toisen polven maahanmuuttajia isoista kaupungeista; eli ranskalaisia, jotka ovat kääntyneet Islamin uskoon, ja joilla on transnationaaleja suhteita esimerkiksi Belgiaan kuten Pariisin iskuissa.

Miten radikalisoituminen sitten tapahtuu?, Féron kysyy. Työttömyys on lähiöissä asuvien maahanmuuttajien parissa kolme kertaa suurempaa kuin kantaväestön keskuudessa ja noin joka kolmas heistä on vailla työtä. Lisäksi maahanmuuttajista puhutaan Ranskassa negatiiviseen tapaan. Taustalla vaikuttavat myös talouskriisi, äärioikeiston nousu sekä terrori-iskut. Lisäksi heidän kotouttaminen on osin epäonnistunut. Tähän asti integraatiopolitiikkaa on saneltu Ranskassa ylhäältä käsin, mutta se vaatisi muslimien tasavertaista kohtaamista ihmisinä, joita ei kohdeltaisi toisina. Laïcité-periaatteen mukaisesti kaikki ovat tasa-arvoisia Ranskassa, mutta se vaatii heiltä tunnuksettomuutta, eli luopumista kulttuurisista ja uskonnollisista symboleista kuten hunnusta.

Tutkijan mukaan Ranskassa syrjäytyneet ihmiset eivät kerro tietojaan viranomaisille, mikä on ongelma. Kun ihmisiä kohdellaan toisena, he myös alkavat toimimaan niin, että erot ihmisten välillä kasvavat entisestään. Radikalisoitumisen voi nähdä pyrkimyksenä ylpeyden ja arvokkuuden palauttamisena sekä pakona arjesta. Tähän myös salafistit vetoavat. He esiintyvät muslimien ainoina puolustajina ja puhuttelevat syrjäytyneitä nuoria miehiä, jotka ovat marginalisoituneet jo valmiiksi. Rekrytointi ei siis tapahdu enää moskeijoissa, vaan sosiaalisissa verkostoissa, joissa ystävät ja sukulaiset sekä sotasankareina esiintyvät karismaattiset taistelijat ovat avainasemassa. Lisäksi radikalisoitumista tapahtuu vankiloissa, joissa esimerkiksi lieviin huumausainerikoksiin tuomitut nuoret kohtaavat radikalisoituneita vankeja. Lisäksi sosiaalisessa mediassa, kuten Twitterissä ja YouTubessa, välitetään Isisin sotapropagandaa, ei niinkään enää Facebookissa, Féron huomauttaa.

Aivan viime vuosina Ranskassa on kuitenkin ryhdytty toimiin. Siellä on tehty useita toimenpiteitä radikalisoitumista vastaan. Toivoa on, että ISIS ei jaa ranskalaista yhteiskuntaa enää tulevaisuudessa samaan tapaan kuin nyt, sillä esimerkiksi Pariisin iskujen jälkeen ei ole tehty samanlaisia yleistyksiä muslimiyhteisöstä, toisin kuin vielä Charlie Hebdon aikaan. Toisin sanoen on ymmärretty, että iskut on tehty yksittäisten henkilöiden toimesta, ja että salafismi on erittäin pieni osa sunnilaisuutta, joista hyvin harvat ovat radikalisoituneita muslimeja, jotka ovat valmiita vakivallantekoihin.

Tutkija Unto Vesa asetti terrori-iskut kansainväliseen kontekstiin esityksessään: ”YK ja terrorismin vastainen taistelu”. YK eli Yhdistyneet kansakunnat on ottanut kantaa tuomitsemalla kaikki viimeaikaiset terrori-iskut, ja se on joutunut aiemmin myös terrori-iskujen kohteeksi. YK:n verkkosivuilla on reagoitu iskuihin välittömästi, esimerkiksi pääsihteeri Ban Ki-moonin toimesta. Tuomitsemisen ohella, YK on antanut myös toimenpide-ehdotuksia terrorismia vastaan. 1970-luvulla tapahtui edellinen terrorismin aalto, jolloin terrorismi nostettiin YK:n asialistalle. Määritelmällisesti terrorismi kohdistuu viattomiin ihmisiin. Sen syitä ja taustoja tulee tutkia. Terroristien motivaationa on perusteellisten muutosten aikaansaaminen. Toisin kuin joidenkin terroristijärjestöiksi luokiteltujen kohdalla aiemmin historiassa, Isisiä kohtaan ei ole esitetty minkään valtion kohdalla sympatiaa. YK:n lausunnon mukaan viimeaikaiset iskut eivät myöskään saa vaikuttaa siihen, miten pakolaiskysymys hoidetaan Euroopassa.

Lähi-idässä on sodittu useita sotia, jotka ovat jääneet ilman ratkaisua jättäen jälkeen alueellisen valtatyhjiön, joka on tarjonnut pohjan Isisin kaltaisille terroristijärjestöille. Vesan mukaan esimerkiksi Afganistanissa Taleban-hallinto jätettiin ulkopuolelle rauhanneuvotteluista, ja rauhaa ei saatu aikaan. Samoin palestiinalainen Hamas, joka on luokiteltu terroristijärjestöksi, vaikka se onkin valittu valtaan vaaleilla, tulisi painostaa rauhanomaisin keinoin luopumaan väkivallanteoista. Islaminusko puhuu väkivaltaa vastaan ja terrori-iskuilla ei ole kuin näennäisesti tekemistä Koraanin kanssa. Rauhan- ja konfliktintutkimuksen alan perustajan Johan Galtungin oppien mukaan Lähi-idässä tulisi muodostaa samanlainen yhteistyön alue kuin Euroopassa. Martti Ahtisaari sanoi Nobel-puheessaan, että kaikki maailman konfliktit ovat ratkaistavissa. Konfliktin ratkaisussa tulee noudattaa turvallisuusneuvoston toimesta YK:n peruskirjaa, missä pyritään ratkaisuun rauhanomaisin keinoin.

Yhteenvetona keskustelusta voi todeta sen, että pelolle ei saa antaa sijaa Ranskassa, saati sitten Suomessa. Tapahtumat kuitenkin heijastuvat myös Suomeen, koska Suomi on osa kansainyhteisöä. Radikalisoituminen koskee äärimmäisen pientä osaa muslimeja, mikä tapahtuu syrjäytymällä yhteiskunnasta. Terrori-iskut tapahtuvat lähes poikkeuksetta Euroopan suurimmissa kaupungeissa, mutta Isisin resurssit ovat kuitenkin hyvin rajalliset eikä uusia iskuja ole välttämättä edes odotettavissa lähiaikoina. Näin ollen terrori-iskut ovat väistämättä kohdennettuja ja niiden tarkoitus on saada mahdollisimman laajaa tuhoa aikaiseksi. Mielikuva siitä, että terrori-iskut kohdistuvat mihin tahansa, missä tahansa ei ole totta, vaikka iskujen ennakoiminen on suhteellisen hankalaa. Muutenhan kaikki iskut pystyttäisiin estämään ennalta.

Keskustelutilaisuus esityksineen taltioitiin Tampereen yliopiston Radio Moreenin toimesta.

KOMMENTOI

KOMMENTOI JULKAISUA