Nosto! Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön yhteinen tohtoriseminaari järjestettiin 17. marraskuuta. Kuusi väitöskirjatutkijaa eri aloilta jäsensivät tutkimusaiheitaan yhteiskuntatieteiden ikuisuuskysymyksen, eli rakenteiden ja toimijoiden välisen suhteen kautta. Englanninkielisen seminaarin otsikko ”Choice, Agency, Context” johdatti osallistujia pohtimaan ja vertailemaan ihmisten tekemiä valintoja, toimintaa ja konteksteja.

Esiintyjät olivat päättäneet yhdessä seminaarin teemoista, joista ensimmäisessä perehdyttiin yksilötoimijoiden, rakenteiden ja historiallisen kontekstin väliseen vuorovaikutukseen.

Reetta Eiranen historian oppiaineesta käsitteli esityksessään Tengströmien perhettä ja suomalaisen nationalismin muotoutumista 1800-luvulla. Hänen tutkimuksensa tavoite on lisätä ymmärrystä 1800-luvun puolivälin suomalaisesta kansallismielisestä liikkeestä tulkitsemalla siihen kuuluneiden avainhenkilöiden kokemuksia ja toiminnan motivaatioita elämäkerrallisen aineiston avulla. Tengströmit olivat sukua esimerkiksi Runebergeille. Tengströmien sukulaisuussuhteet olivat Eirasen mukaan poikkeuksellisen vahvoja, mutta naiset ovat usein erotettu tästä historiasta. Heillä oli kuitenkin merkittävä kasvatuksellinen rooli, sillä heidän lapsensa opetettiin puhumaan niin suomea kuin ruotsia.

Tengströmien jälkeläisistä tuli muun muassa merkittäviä sanomalehtimiehiä ja tutkijoita. Kun miehet työskentelivät julkaisualalla ja yliopistoissa, naiset toimivat erilaisissa järjestöissä epämuodollisemmin. Maskuliininen identiteetti rakentui osin kansallisidentiteetin kautta ja sukupuolimallit kietoutuivat tähän projektiin. Eliitin kansallistaminen ja rahvaan sivistäminen liittyivät myös eurooppalaiseen kehitykseen ja historian kulkuun. Elämäkerrallisen aineiston tarkastelu tuo historian kulkuun elettyä kokemusta aikana, jolloin ajatus suomalaisuudesta oli vasta muotoutumassa. Eiranen tarkastelee kyseisiä sosiaalisia verkostoja ja niiden muotoutumista Tengströmien kirjeenvaihtoa tutkimalla.

Rauhan- ja konfliktintutkija Karim Maiche tutkii väitöskirjassaan Algerian autonomisia ammattiyhdistysliikkeitä ja kansalaistoimintaa. Taustalla on 1950–60-luvulla käyty verinen Algerian sota, jossa Algeria itsenäistyi Ranskasta, vuoden 1989 perustuslakiuudistus, joka mahdollisti poliittiset yhdistykset sekä 1990-luvun kestänyt Algerian sisällissota. Tällä hetkellä Algerian tilanne on suhteellisen vakaa. Algeria, joka on riippuvainen fossiilisista polttoaineista, on myös merkittävä energiantuottaja EU:lle. Se on jopa merkittävämpi kuin Norja. Siksi Algerian tilanteella on välittömiä vaikutuksia myös Euroopalle.

Tutkimuksen kontekstina toimii Algerian toipuminen sisällissodasta. Maiche on kiinnostunut ay-liikkeistä, jotka ovat itsenäisiä valtion ammattiliitosta (UGTA) sekä kommunistien perustamasta ammattijärjestöstä (UGSA). Maiche tarkastelee liikkeitä toimijoina, jotka muodostuvat osana laajempia yhteiskunnallisia rakenteita. Itsenäisistä ay-liikkeistä on pyritty eroon Algeriassa monin eri keinoin; aina kiristämisestä neuvotteluihin ja toisten liikkeiden mustamaalaamiseen ja uhkailuun. Ay-liikkeet myös kloonautuvat. Esimerkiksi SNAPAP, joka on Maichen merkittävin tutkimuskohde, on myös Algeriassa laajimmin kopioitu itsenäinen ay-liike, josta on olemassa useita eri versioita. Maiche nostaa väitöskirjassaan esiin ay-liikkeiden hegemonisia kamppailuja sekä antagonismeja. Tämä tarkoittaa sitä, että liikkeiden sisällä ja niiden välillä on useita enemmän tai vähemmän yhteen sovittamattomia ristiriitoja.

Antti Sarasmo on toimittaja ja entinen ulkomaankirjeenvaihtaja. Hän tutkii historian väitöskirjassaan Kirovin kalastuskolhoosia Neuvosto-Virossa, Tallinnassa (1950–1991). Sen johtajana toimi virolainen Oskar Kuul, jonka ansiona pidetään sitä, että kolhoosi oli poikkeuksellinen vauras. Työläisillä oli siellä paremmat edut ja olot kuin muualla. Sarasmon mukaan kyseinen organisaatio menestyi muita paremmin, koska sillä oli oikeus tuottaa voittoa, joka käytettiin kolhoosin jäsenten hyvinvoinnin lisäämiseen. Kolhoosissa työskenteli 7000 ihmistä ja se oli 6. tuottoisin koko NL:ssa, vaikka se oli suhteellisen pieni verrattuna muihin NL:ssa toimineisiin yhteistoimintatiloihin.

Gosplan, eli NL:n valtiollinen suunnittelukomitea määräsi Moskovasta käsin sen, mitä Neuvosto-Virossa tuotettiin aina sen itsenäisyyteen asti. Virossa oli myös neljä muuta kolhoosia, esimerkiksi panimoita. Kulku- ja kuljetusyhteydet esimerkiksi Ukrainan ja Tallinnan välillä olivat kuitenkin hankalia. Baltian maissa oli eletty kapitalistisessa järjestelmässä aiemmin ja johtamismallia otettiin myös Pohjoismaista. Tämä selittää Sarasmon mukaan Kirovin poikkeuksellisen menestyksen NL:n sosialistisen järjestelmän sisällä.

Historiallisten kontekstien jälkeen seminaarin toisessa osassa tutkittiin sitä, miten erilaiset kontekstit vaikuttavat yksilöiden tekemiin valintoihin, kokemuksiin sekä toimintaan.

Aart-Jan Riekhoff sosiaalipolitiikasta tutkii eläköitymistä Suomessa ja Alankomaissa. Kyseessä on vertaileva tutkimus, missä keskitytään elämänkulkuun tilastoaineistojen perusteella. Mikrotasolla Riekhoff tutkii yksilöllisiä elämänpolkuja, joissa sosiaalinen konteksti toimii välittävänä tekijänä kansalliseen makrotasoon nähden. Suomi ja Alankomaat ovat monin tavoin vertailtavissa toisiinsa. Rekisteriaineistoa on hyvin saatavilla molemmista maista, mutta niiden vertailu on haasteellista, sillä suomalainen sosiaaliturva on monimutkaisempi kuin Alankomaissa.

Riekhoff tutkii eläköitymistä prosessina ja risteyskohtana elämässä, jossa ihmisten elämänpolut haarautuvat eri tavoilla. Eläköitymisen kehityskaareen kuuluvat muun muassa varhainen eläköityminen, pitkä työura, osa-aikaeläköityminen, työttömyys, vammautuminen, sairaus tai kuolema. Eläköityminen riippuu esimerkiksi siitä, missä ammatissa henkilö työskentelee sekä hänen koulutuksestaan. Lisäksi puolison eläköityminen vaikuttaa päätökseen suuresti. Kansallisvaltio kuitenkin asettaa ehtoja yksilön poistumiselle työmarkkinoilta. Yksinkertaistetusti sanottuna Alankomaissa ollaan joko töissä tai eläkkeellä, kun Suomessa työelämän ulkopuolelle jäädään monista eri syistä. Lisäksi Suomessa jäädään useimmiten eläkkeelle tasan 63-vuotiaina, oli syy mikä tahansa, juuri sinä kuukautena kuin eläkeikä on saavutettu.

Psykologian tohtoriopiskelija Saija Kuittinen tutkii väitöskirjassaan puolestaan somalimaahanmuuttajien mielenterveyttä Suomessa. Somalialaiset ilmaisevat somaattis-affektiivisia masennusoireita enemmän kuin suomalaiset, jotka ilmentävät tyypillisemmin kognitiivisia masennusoireita. Kuittisen tutkimuksen mukaan ilmiö selittyy kulttuurisella vaihtelulla. Mielenterveysongelmien diagnoosijärjestelmät heijastavat pohjoisamerikkalaisia käytäntöjä, joissa paino on kognitiivisilla oireilla. Esimerkiksi hysteria oli tyypillinen oire aikana, jolloin freudilainen psykoanalyysi oli vahva, mutta sitä ei esiinny enää sen poistuttua diagnoosijärjestelmästä.

Somalitaustaiset maahanmuuttajat eivät selitä mielenterveysongelmia persoonallisuudella tai neurologisilla syillä vaan pikemmin yksilön ulkopuolisilla syillä, kuten vaikeilla elämänkokemuksilla. Mielenterveysongelmat saattavat selittyä heistä myös jinn-hengillä. Kognitiiviset masennusoireet tarkoittavat esimerkiksi yksilön korostuneita syyllisyyden tai huonommuuden tunteita. Suomalaisessa kulttuurissa yksilön merkitystä ja roolia esimeriksi sairastumisessa korostetaan enemmän kuin somalialaisessa kulttuurissa, minkä vuoksi suomalaisilla saattaa esiintyä enemmän masennuksen kognitiivisia oireita, kuten itseen kohdistuvia kielteisiä ajatuksia. Toisin sanoen konteksti on yhteydessä siihen, miten masennusoireet ilmenevät. [Kappaletta editoitu 2.12.]

Lopuksi Aija Logren sosiaalipsykologiasta esitteli väitöskirjatyötään interventioista ryhmäkeskusteluissa ja terveysvalistuksessa. Aineistona ovat aikuisten kakkostyypin diabetes -riskiryhmän keskustelu ja videoaineisto lasten terveyskasvatuksen tunneilta. Luokkahuoneissa opettaja ohjaa keskustelua ja myös lopettaa sen. Aikuisten kesken ryhmädynamiikka on vapaamuotoisempaa. Ryhmäkeskusteluissa ryhmän jäsenet kysyvät toisiltaan kysymyksiä siten, että ohjaaja ohjaa keskustelua ja antaa vastauksia kysymyksiin vasta kun hän katsoo sen itse tarpeelliseksi. Joskus keskustelu voi alkaa kuitenkin muistuttaa luokkahuonetta, jos ohjaaja asettuu opettajan rooliin.

Asiakaslähtöisyyttä, joka poikkeaa merkittävästi vaikkapa kahden välisestä terapiasta, pidetään neuvonnan ideaalityyppinä. Tutkimusta aiheesta on tehty kuitenkin vähän. Aineiston analyysissä Logren käyttää etnometodologiaa, keskustelunanalyysiä ja vuorovaikutustutkimusta, joilla on myös käytännön vaikutusta arviointiprosessien ja interventioiden kehittämisen näkökulmasta.

Seminaarin yhteenvetona voi todeta sen, että kontekstit toimivat eri tutkimusten yhteisenä nimittäjänä siten, että rakenteiden sijaan esityksissä painotettiin toimintaa. Tätä voi pitää yhteiskuntatieteiden nykyisenä kehityskulkuna, jossa tutkijoiden huomio kiinnittyy toimijoiden antamiin merkityksiin sekä toimijuuden rakentumiseen kulttuuri- ja kontekstisidonnaisina ilmiöinä. Näin omaan tutkimuskohteeseen perehtymisen lisäksi on mahdollista nähdä myös yhtymäkohtia muiden tekemään tutkimukseen eri aiheista, mitä voi pitää YKY-seminaarin tärkeimpänä antina.

KOMMENTOI

KOMMENTOI JULKAISUA