Nosto! Osallistavassa kaupunkisuunnittelussa pyritään ottamaan asukkaat mukaan alueiden kehittämiseen. Mielipiteitä voi jättää, mutta kuka niitä kuuntelee ja millä perusteilla?

Kaupungit ovat alati muuttuvia tiloja, mutta oman lähialueen uudistukset saavat asukkaat helposti puolustuskannalle. Rakentajat ja asukkaat katsovat kaupunkia eri näkökulmista. Kaupunkien täydennysrakennusta arvioivien asiantuntijoiden mielestä vanhat 1960-luvun kerrostalot eivät ole arvokkaita kulttuuriympäristöjä, mutta monille kaupunkilaisille modernismin lähiöt ovat koteja ja lapsuudesta tuttuja paikkoja.

─ Tällaisia väljiä asuinalueita pidetään suunnittelultaan epäonnistuneina, mutta on hyvin vähän tietoa siitä, miten ihmiset kokevat ne. Viimeistään Tampereen Amurin täydennysrakentamisessa pitäisi nostaa kissa pöydälle. Amuri on paljon muutakin kuin tuhottu puukaupunginosa, Pirkanmaan maakuntamuseon tutkija Hannele Kuitunen sanoo.

Kaupunkiympäristön herkkyyttä sivuaa myös vuoden parhaasta kaupunkikirjoituksesta palkittu Veikko Eranti. Sosiologia-lehdessä julkaistussa artikkelissaan Eranti analysoi Helsingin Etelä-Haagan täydennysrakentamisesta syntynyttä kiistaa. Kaupunginosan asukaat olivat huolissaan etenkin viheralueista ja liikenteen vilkastumisesta. Asukkaat näkivät Etelä-Haagassa säilyttämisen arvoisia ominaispiirteitä, kuten lasten leikkipaikan ja urheilukentän. Erannin mukaan asukkaat kokivat mielipiteiden esittämisen mielekkääksi ja uskoivat omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Perusteluissa vedottiin sekä omaan etuun että yhteiseen hyvään. Mielipiteiden esiin tuominen toimi ja leikkipuisto sai jäädä paikoilleen.

Kaupunkitutkimuksen päivillä vieraillut arkkitehtuuriteoreetikko Christopher Dell muistutti, että kaupunkia pitää tarkkailla ajan kanssa. Joskus alueet ovat hyviä sellaisenaan, eikä mitään tarvitse muuttaa. Kun arkkitehdit Anne Lacaton ja Jean-Philip Vassal saivat tehtäväkseen somistaa puiston Bordeaux’ssa, lopputulos tuskin oli se, mitä kaupungin virkamiehet odottivat. Lacation ja Vassal istuivat puistossa ja juttelivat paikallisten kanssa. Lopuksi he päättivät, ettei minkään tarvitse muuttua. Aukio oli kaunis, ja ihmiset olivat kuin kotonaan. Puisto kaipasi vain pieniä huoltotöitä ja siivoamista.

Valitukset voivat käydä rakennuttajille kalliiksi

Kaupunkien suunnittelemiseen voi osallistua kuka tahansa, ainakin periaatteessa. Asukkaiden mielipiteitä kysytään esimerkiksi täydennysrakentamisen yhteydessä. Kaupunkitutkimuspäiviä järjestäneen tutkija Tanja Vahtikarin mukaan kaavapiirrokset ovat kuitenkin vaikeasti hahmotettavia ja jopa luotaantyöntäviä.

─ Ihmisillä on omat arkiset elämänsä. Kaavojen tutkiminen vaatii aikamoista paneutumista, varsinkin jos haluaa kommentoida itselleen vieraampia alueita, Vahtikari sanoo.

Piirustusten selaamisen rinnalle on kehitelty uusia osallistamisen muotoja, kuten kaavakävelyitä ja keskustelutilaisuuksia. Kävelyiden aikana ihmiset pääsevät kiertämään kaupunkia kaavoittajan kanssa, jolloin muutosten hahmottaminen on helpompaa. Vahtikarin mukaan monissa kaupungeissa on joukko aktiivisia kommentoijia. Näissä tapauksissa mielipiteiden jättäminen muistuttaa jo puoliammatillista toimintaa.

Artikkelissaan Oma etu ja yhteinen hyvä paikallisessa kiistassa tilasta Veikko Eranti esittää huolensa siitä, millä perusteilla asukkaiden mielipiteet huomioidaan. Etelä-Haagan tapauksessa kyse ei Erannin haastatteleman arkkitehdin mukaan ollut asukkaiden vakuuttavasta argumentaatiosta vaan rahasta. Asukkaiden valitukset ja oikeusjutut olisivat käyneet liian kalliiksi. ”Miten edistää sellaista kaavoitukseen ja maankäytön suunnitteluun osallistumista, jossa olisi kyse muustakin kuin oikeudella pelottelusta?” Eranti kysyy.

Kaupunkitutkimuspäivillä puhuneen sosiologi Bella Dicksin mukaan osallistamisessa on kyse vallankäytöstä. Yhteisö voi määritellä omat tarpeensa, mutta mitä tapahtuu, kun yhteisö pyytää liikaa tai vääriä asioita? Tanja Vahtikarin mukaan kaupunkilaisille on usein epäselvää miten ja millä ehdoilla heidän oletetaan osallistuvan.

─ Taloudellisesti vaikeina aikoina ihmisiä pyritään osallistamaan, koska halutaan legitimoida vaikeita päätöksiä, Vahtikari sanoo.

Bella Dicksin mukaan merkityksellinen osallistaminen vaatii rahallisia investointeja. Taloudellisesti tiukkoina aikoina osallistaminen voi jäädä vain retoriikan tasolle.

KOMMENTOI

KOMMENTOI JULKAISUA