Presidentti Niinistön viime viikkoista valtiovierailua Puolassa käsiteltiin mediassa pintapuolisesti. Historiantutkija Miia Ijäksen mukaan valtiovierailun melko vähäinen uutisointi kertoo sitä, ettei Puolan tapahtumia seurata Suomessa aktiivisesti, vaikka maan merkitys Suomelle on kasvamassa.

Yle uutisten haastattelussa presidentti Niinistö totesi, että “Euroopassa on ainakin kaksi maata, joissa ymmärretään puolustuksen merkitys, Suomi ja Puola.” Ijäs näkee Niinistön lausunnossa myös historiallisen näkökulman. Suomi ja Puola suunnittelivat puolustusyhteistyötä heti maiden itsenäistymisen jälkeen vuonna 1920. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut.

─ Niinistön lausunto korostaa, että Suomi ja Puola ovat yhä samankaltaisessa geopoliittisessa tilanteessa Euroopan unionin itärajalla, Ijäs sanoo.

Valtiovierailun ohjelmaan kuuluivat vierailut Varsovan kansannousun museossa ja tuntemattoman sotilaan muistomerkillä. Vaikka kohteet ovat valtiovierailulle tyypillisiä, historiapainotteisella vierailulla korostettiin Ijäksen mukaan yhteisten eurooppalaisten arvojen puolustamisen tärkeyttä.

Turvallisuuspolitiikka oli keskustelussa isossa roolissa, ja esiin nousi yhteinen huoli Ukrainan tilanteesta. Ukrainaa ja Puolaa sitovat yhteisen rajan lisäksi myös historialliset yhteydet. Puola-Liettuan valtioliiton aikana nykyisen Ukrainan alueet olivat osa Puolaa. Uudemman kerran maiden tiet kohtasivat maailmansotien välisenä aikana, jolloin nykyisen Länsi-Ukrainan alueet kuuluivat Puolalle.

─ Kun Puolalla ei ole enää omia aluevaatimuksia Ukrainan suhteen, korostuu rauhanomainen kumppanuus. Ukrainan integroiminen osaksi länttä on Puolalle tärkeää taloudellisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti sekä puolustuksen takia.

Puola kaipaa vahvaa liittolaista

Valtiovierailun jälkeen Puola nousi uudelleen otsikoihin, kun Puolan kerrottiin rakentavan vartiotorneja Kaliningradin rajalle osin EU-rahoituksella. Yle uutisten mukaan Venäjän epäillään sijoittaneen lyhyen kantaman ohjuksia Kaliningradiin.

─ Tornien rakentaminen kertoo paitsi kiristyneestä kansainvälispoliittisesta tilanteesta, myös siitä että Puolassa puolustusasiat otetaan hyvin vakavasti, Miia Ijäs sanoo.

Puola on aktiivinen Nato-maa. Baltian maiden tavoin Puola on vaatinut Naton joukkojen ja varusteiden sijoittamista alueelleen. Venäjä puolestaan on vastustanut Naton läsnäoloa Baltian maissa.

─ Puola on niin iso ja vahva maa, ettei Venäjä ole suoraan voinut ottaa kantaa Naton läsnäoloon Puolassa. Baltian maat ovat tässä suhteessa heikommassa asemassa.

Vuoden 1918 itsenäistymisen jälkeen Puola on etsinyt vahvaa kumppania puolustuksensa tueksi. Maailmansotien välisenä aikana liittolaista ei löytynyt, eikä kuuluminen Kansainliittoon tarjonnut vaadittavia turvatakuita. Sosialismin romahtamisen jälkeen Puolassa nousi uudelleen ajatus siitä, että maan täytyy saada mahdollisimman vahva liittolainen. Nykyään Yhdysvallat on Puolan tärkein liittolainen, mikä näkyy esimerkiksi Naton roolin korostamisessa.

Myös EU:n merkitys on koko ajan kasvussa. Puolan ja Itä-Euroopan historiaan erikoistunut Ijäs oli viime viikolla Ylen Ykkösaamun haastateltavana. Ylen haastattelussa Ijäs muistutti, että alkuvuodesta 2014 Puola oli mukana sovittelemassa Ukrainan silloisen presidentti Viktor Janukovitshin ja EU-myönteisten Maidanin mielenosoittajien välillä. Kun Venäjästä tuli osa Ukrainan kriisiä, Puola jätettiin pois Minskin rauhanneuvotteluista.

Pitkäperjantaina asiat kuitenkin nytkähtivät taas eteenpäin, kun Ranskan, Saksan ja Puolan ulkoministerien tapaamisessa Euroopan unionin puolustuspolitiikka nousi keskusteluissa tärkeään osaan.

─ Weimarin kolmikon tapaaminen kertoo, että Puola on pyrkimässä Euroopan unionin keskiöön.

KOMMENTOI

KOMMENTOI JULKAISUA