Nosto! Noin viikon ajan Tampereen keskustan sähköjakokaappeja on koristanut puolalaisen valokuvataiteilija Piotr Zbierskin taideteokset. Valokuviin on mahdollista törmätä ydinkeskustassa Rautatienkadun ja Hämeenpuiston välisellä alueella. Sähköjakokaappigalleria on osa 6.9 alkanutta Backlight-valokuvafestivaalia. Backlight-festivaali keskittyy kansainväliseen nykyvalokuvaan, ja tämän vuoden teemoja ovat ihmisten välinen solidaarisuus, luottamus ja sen puute.
Zbierskin näyttely on otsikoitu festivaalin teemoihin sopivasti: Love has to be reinvented. Näyttelyn valokuvissa taiteilija miettii, mitä rakastaminen on. Taiteilija kuvailee teoksiaan tapahtuman nettisivuilla näin: ”Ei rakkauden julistuksia tai tunnustuksia. Rakkaus on lakkaamaton huuto. Valokuvissani aika ja paikka jäävät epäselviksi, mutta kuvia yhdistää emotionaalinen intensiteetti. Ne ovat tarinoita tasapainoilusta eri mielentilojen ja tunteiden välillä. Kaikki tapahtuu fantasian, mielikuvituksen ja todellisuuden välimaastossa. Näytän näkymiä elämästä, jota tunteet ja nostalgia ovat koskettaneet”.
Sähköjakokaappien teokset ovat mustavalkokuvia, joissa valo ja varjo käyvät voimakasta leikkiä keskenään. Osa kuvista on epätarkkoja ja tämä vahvan kontrastin kanssa luo kuviin unenomaista tunnelmaa. Teokset todella ovat myös nostalgisia. Ne näyttävät tunnelmaltaan siltä, että yhtä hyvin ne olisi voitu kuvata 60 vuotta sitten.
Kun aika ja paikka on jätetty epäselviksi, jokainen katsoja saa mahdollisuuden paikantaa kuvat mielikuvituksellaan minne haluaa, osaksi itse valitsemaansa aikaa, paikkaa, kulttuuria ja historiaa. Näyttelyn teema mahdollistaa myös sen, että jokainen katsoja voi kulttuurista riippumatta löytää niistä jotain omaa ja samaistuttavaa.
Valokuvien etsiminen kaupunkitilasta on kuin aarteenetsintää. Suurin osa törmää kuviin kuitenkin luultavasti sattumalta. Teokset on aseteltu kauas toisistaan, ja kokonaisuudesta tietämättömälle kuvat ovat yksittäisiä ilon pilkahduksia.
Katsominen katutilassa on vaikeampaa kuin perinteisessä galleriassa. Toki olemme tottuneet näkemään kaduilla esimerkiksi graffititaidetta, mutta Tampereen kaduilla graffititaide on kuitenkin edelleen marginaalista, yleensä laittomaksi määriteltyä toimintaa. Siksi sekään ei ole välttämättä vielä opettanut meitä pysähtymään julkisissa tiloissa taiteen äärelle.
Kadulla ei yleensä jäädä katsomaan jotakin pitkäksi aikaa tai ylipäätään jäädä paikoilleen. Kaupungin käyttäminen galleriatilana rikkoo taiteen katsomisen vakiintuneita tapoja ja toisaalta myös kaupunkitilassa liikkumisen normeja. Sähköjakokaappigalleria tuo uusia muotoja kaupungin visuaaliseen järjestykseen (Seppänen, Katseen voima, 2008).
Janne Seppäsen mukaan “visuaalinen järjestys” voi viitata esimerkiksi elinympäristömme esinemaailmaan, sen vakiintuneisiin piirteisiin ja niiden merkityksiin. Kaupungilla tilana on vakiintuneet piirteensä, ja niin myös sillä, millä tavalla sitä tilana käytämme tai uskomme voivamme käyttää, siellä liikumme sekä esitämme itseämme.
Kaupunki tilana on perinteisesti kaupallisten toimijoiden ja kaupallisten kuvien hallitsema. Olemme oppineet siihen, että siellä meitä ensisijaisesti puhutellaan kuluttajina eikä esimerkiksi kansalaisina.
Kaupungissa olemme tottuneet näkemään lähinnä mainoksia ja julkisia tiloja hallitseekin mainosten katsomisen tavat. Mainoksia ei yleensä jäädä tuijottamaan tai analysoimaan, paitsi jos niissä on jotakin shokeeraavaa. Niiden ohi kävellään ja niitä vilkaistaan vain nopeasti.
Saavatko Zbierskin valokuvat ja taide ihmiset siis pysähtymään? Mainoksista mieleemme jää pelkästään vilkaisemalla yleensä iskulause tai mainostettava tuote. Ainakin, jos sama mainos toistuu tilassa useampaan otteeseen. Vaatiiko taide pysähtymistä ja pidempää tarkastelua vai kykeneekö se herättämään kiireisessä kaupunkitilassa tunteita vain nopealla vilkaisulla?
Taide voi rauhoittaa kaupunkia ja muuttaa siellä liikkumisen rytmiä. Se voi tuoda hetkiä, joita kaupallisuuden kyllästämässä tilassa ei muuten välttämättä ole. Sähköjakokaappien käyttäminen valokuvataiteen alustana on hauska ajanviete, jota voi kuvien asettelun takia seurata vaikka yhden iltapäivän ajan. On hienoa, kun kaupunki antaa mahdollisuuden muuhunkin kuin kuluttamiseen.
Backlight-festivaalin näyttelyt jatkuvat koko syyskuun ajan ja osin jopa vuoden vaihteeseen asti. Tamperelainen Valokuvakeskus Nykyaika on luotsannut kansainvälistä valokuvatriennaalia jo vuodesta 1987. Vuonna 1999 tapahtuma sai uuden nimen, Backlight.
