Nosto! Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikön vierailijaprofessori Elina Grundström pohti Koneen säätiön Jakautuuko Suomi? –seminaarissa journalistien ja tutkijoiden yhteistyötä ja rooleja. Grundström kysyi, kuka saa tutkia, kuka tulkita ja missä menee tutkimisen ja tulkitsemisen välinen raja.
Seminaarissa keskusteltiin tutkijoiden ja toimittajien kohtaamisesta, ja se keräsi Kulttuuritehdas Korjaamolle 300 tutkijaa ja toimittajaa. Seminaarin teema oli eriarvoisuuden kasvu sekä tutkijoiden ja toimittajien yhteistyö vaikeiden yhteiskunnallisten kokonaisuuksien käsittelyssä julkisuudessa.
Syvällinen tieto kauppatavaraksi
Tutkimuksella on Grundströmin mukaan paljon annettavaa journalismille, koska esimerkiksi yhteiskuntatiede käsittelee välittömän arkitodellisuuden ulkopuolisia ilmiöitä. Yhteiskuntatieteen hahmottama ja tutkima ilmiö voi olla skuuppi, jota ei journalistisella arkiajattelulla löytäisi. Perinteiset uutiset eivät riitä enää journalistien kauppatavaraksi, ja journalismin täytyy selvitäkseen tarjota syvällisempää antia.
Hyvänä esimerkkinä tutkijoiden ja toimittajien alusta asti yhdessä tekemästä, journalismin ja tutkimuksen rajamailla liikkuvasta hankkeesta on Guardianin ja London School of Economicsin Lontoon vuoden 2011 mellakoiden syitä analysoinut Reading the Riots –juttusarja.
”Reading the Riots antoi syvällisempiä vastauksia kuin tyypilliset medioissa julkaistut ensi hetken kommentit, mutta teki sen nopeammin kuin mihin tutkimus normaalisti pystyy. Hanke oli mahdollinen, koska se perustui kahden ammattiryhmän keskinäiseen kunnioitukseen sekä kahden erilaisen toimintatavan ja eettisen ohjeiston samanaikaiseen hyväksymiseen.”
Grundströmin mielestä kiinnostavat tutkijoiden ja toimittajien yhteisprojektit eivät edellytä dramaattisen yhteiskunnallisen murroksen tutkimista.
”Paljon tärkeämpiä ja kiinnostavampia asioita saattavat olla sellaiset yhteiskunnalliset ilmiöt ja näkökulmat, jotka eivät nouse uutisiin. Sellaisia on tämän päivän Suomessa paljon.”
Journalistisesti kiinnostavana Grundström näkee nimenomaan tulkintojen tekemisen, ei niinkään paljon puhutun datan.
”Mediassa on enemmän dataa kuin koskaan, mutta sen merkitys ja tulkinnat jäävät epäselviksi. Käsitys ongelmista ja niiden syistä hämärtyy. Erilaiset talouseliitin lobbaamat agendat ja esimerkiksi nuoriin liittyvät moraaliset paniikit menevät läpi mediassa, vaikka niiden taustaoletukset ovat virheellisiä.”
Grundström kritisoi journalisteja tulkintaa vaativien tulosten esittämisestä faktoina. Tutkijoiden ongelma Grundströmin mielestä on, että julkaisukäytännöt ohjaavat heitä keskustelemaan oman alansa sisällä ja julkaisemaan tuloksensa tieteellisissä julkaisuissa ja ulkomailla. Tutkijat tavoittelevat Grundströmin mielestä mediasta usein ensisijaisesti mainosta omille hankkeilleen. Lähtökohta on hankala journalisteille, joiden tulisi ajatella yleisöään.
Tutkijoiden ja toimittajien yhteistyötä tarvitaan Grundströmin mukaan jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa sekä tulosten tulkinnassa.
Ajankohtainen esimerkki tutkijoiden ja toimittajien yhteisprojektista on esimerkiksi Helsingin sanomien päivitetty puoluekartta.
