Changing political engagements: populism, participation and social media

Työelämän muutoksessa polarisaatio eli ihmisten työmarkkina-aseman eriytyminen on tulevaisuuden iso muutos. Kaikkialla ei vallitse prekarisaatio ja työelämä ei huonone yleisesti. Valtaosa työstä tehdään yhä pysyvissä, kokopäiväisissä työsuhteissa.

Polarisaatio tarkoittaa, että esimerkiksi palvelualan työt muuttuvat epävarmoiksi ja pätkittäisiksi. Samalla vakituiset ja hyvin palkatut tehtävät kasautuvat korkeasti koulutetuille. Polarisoitumista on myös se, että osa keskipalkkaisista tehtävistä loppuu kokonaan. ­­­­Ammatteja katoaa, ja uudet työpaikat syntyvät joko aiempaa korkeammalle tai matalammalle osaamistasolle.

–  Joillekin pirstoutuminen pitää paikkansa, ja joillekin ei. Esimerkiksi teknologia-alan korkeakoulutetuista yli 90 prosenttia on vakituisissa kokoaikaisissa työsuhteissa. Heille muutos ei koske työuraa, vaan töiden sisältöä, sanoo tutkijatohtori Satu Ojala.

Ojala on Työsuojelurahaston rahoittaman Pirstoutuvatko työurat -hankkeen vastaava tutkija. Hän on tutkinut työn aikoja, paikkoja, laatua, epävarmuutta, osa- ja määräaikaistyötä sekä nuorten työoloja. Tutkimushanke arvioi työn muutosten vaikutuksia teollisuuden vientialojen työntekijöiden työuriin. Näillä aloilla tarvitaan erikoistunutta osaamista ja jatkuvaa muutosvalmiutta.

Kaupan ja turismin kaltaisten alojen työntekijät ja kausityöntekijät taas ovat lyhyissä ja muuttuvissa työsuhteissa. Palvelut muodostavat kaksi kolmannesta Euroopan työvoimasta. Palvelutkin polarisoituvat sillä luokkaan kuuluvat niin asiantuntijatason konsulttityöt kuin ulkoistettu toimistosiivous.

Teknologiset sovellukset eivät ole luonnonvoima. On poliittinen valinta, millaiset työehdot me hyväksymme, koska sovellukset eivät sinänsä ylitä kolmikantaista järjestelmää tai politiikkaa. Uber on hyvä esimerkki tästä: se oli aiemmin kielletty, ja sitten se päätettiin sallia lailla, Ojala sanoo.

Työvoiman käyttötavan muutokset ovat tulleet poliittisesti hyväksyttävämmiksi, kun teknologiset sovellukset ovat mahdollistaneet uudenlaisen alustatalouden. Alustataloudesta ansioitaan hankkii silti yhä pieni porukka: vain 0,3 % työllisistä on hankkinut vähintään neljänneksen ansioistaan alustataloudella.

Alustatalous on liitetty työelämän huononemiseen ja prekarisaatioilmiöön. Työehtojen heikentyminen, etenemismahdollisuuksien katoaminen ja epävarmuus häämöttää joillain aloilla, mutta Ojala korostaa, että alustatalouden teknologiset sovellukset eivät ylitä yhteiskunnan mahdollisuutta sopia työehdoista.

–  Teknologiset sovellukset eivät ole luonnonvoima. On poliittinen valinta, millaiset työehdot me hyväksymme, koska sovellukset eivät sinänsä ylitä kolmikantaista järjestelmää tai politiikkaa. Uber on hyvä esimerkki tästä: se oli aiemmin kielletty, ja sitten se päätettiin sallia lailla, Ojala sanoo.

Satu Ojalan mukaan halu heikentää työehtoja on Euroopan laajuinen poliittinen ilmiö.

–  Suomessakin keskustellaan, pitäisikö niin kutsutut minijobsit hyväksyä myös Suomessa vai ei.

Siirrettävät taidot ovat tärkeitä

Teknologian alalla toimivien yritysten täytyy investoida teknologiaan ja osaamiseen, jos ne haluavat jatkaa olemassaoloaan. Sama pätee työntekijöihin, jos he haluavat pärjätä työmarkkinoilla: työelämässä jatkuva uusien taitojen oppiminen on normaalia.

Investoiminen hyödyttää yrityksiä ja työntekijöitä. Kun työntekijä saa koulutusta ja mahdollisuuden kehittyä työssään, hänen mahdollisuutensa työmarkkinoilla säilyvät. Yritys taas ei pärjää kilpailussa, ellei se sijoita tuottavuutta kasvattavaan teknologiaan ja päivitä työntekijöidensä osaamista.

Pirstoutuvatko työurat? -hankkeen tarkastelemille vientiteollisuuden työntekijälle tärkeitä ovat siirrettävät taidot. Sellainen taito on esimerkiksi kielitaito, jota tarvitaan  korkeasti ja matalasti koulutettujen työpaikoissa. Siirrettävä taito on myös esimerkiksi prosessikokonaisuuksien hallinta, kuten hissin ja sen huollon myyminen ulkomaille ja myyntitaidot yleensä.

–  Siirrettäviä taitoja ovat kommunikaatiotaidot, johtamistaidot ja tiimityötaidot. Yleiset taidot korostuvat. On yksiselitteisen selvä, että kaikki osaamisen päivittämiseen liittyvät toimet ovat tarpeellisia. Koulutus hyödyttää sekä työntekijää että työnantajaa, Ojala sanoo.

Taloustieteen professori Jari Vainiomäen mukaan teknologian, robotiikan ja tekoälyn vaikutuksia työllisyyteen ja tuloeroihin tutkitaan paljon, mutta kysymykset ovat hyvin kiistanalaisia. Hänkin puhuu polarisaatiosta, jossa työllisyys keskittyy palkkajakauman ääripäihin, jolloin tuloerot kasvavat.

–  Uusi teknologia ei kokonaisuutena vähennä työllisyyttä, vain eri ammattien ja koulutustasojen osuudet muuttuvat. Syntyy uusia hyödykkeitä, joiden tuottaminen vaatii myös ihmistyötä. Uusi teknologia saattaa kuitenkin aiheuttaa tuloerojen kasvua, koska häviävät työtehtävät ovat keskipalkkaisia ja lisääntyvät työtehtävät ovat matalapalkkaisia palveluammatteja tai korkeapalkkaisia, erikoisosaamista vaativia töitä, Vainiomäki sanoo.

Suhtautuminen teknologiaan jakaantuu Vainiomäen mukaan laajasti. Ääripäät voi luokitella teknopessimisteiksi ja tekno-optimisteiksi.

Pessimistien mukaan robotit korvaavat valtaosan ihmistyöstä ja suuret massat jäävät vaille työ- ja ansaintamahdollisuuksia. Vain korkean osaamisen työlle eli korkeasti koulutetuille riittää työtä uuden teknologian kehittämisessä. Tekno-optimistien mukaan uuden teknologian kehittäminen, tuottaminen ja käyttäminen luo uusia työmahdollisuuksia ja ammatteja, jotka korvaavat häviävät ammatit ja työt.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset julkiseen talouteen voivat olla todella suuria. Tuomala uskoo, että ilmastonmuutoksen hallinnan vuoksi veroja on korotettava jollain tapaa.

Tuotanto ja talouskasvu, joista julkistalous on riippuvainen, on saatava pian kestäviksi ilmastonmuutoksen hillitsemisen vuoksi. Miten talouskasvu saadaan kestäväksi tulevaisuuden oloissa?

–  Haastattelemillamme työnantajatahoilla on selvästi tahtoa uudistaa tuotantoa niin, että se vastaisi myös ilmastonmuutoksen asettamiin suuriin kysymyksiin. Mutta tosiasiassa raha ratkaisee, ja politiikalla näihin asioihin voidaan vaikuttaa, Ojala sanoo.

Verotus on tärkeä poliittisen ohjauksen väline. Taloustieteellisin termein ilmaistuna työn verotuksen keventämisessä ja ympäristö- ja raaka-aineverojen korottamisessa on kaksoishyöty: rasitetaan ympäristöä vähemmän eli edistetään kestävää kehitystä ja lisätään työllisyyden edellytyksiä.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset julkiseen talouteen voivat olla todella suuria, taloustieteen professori Matti Tuomala sanoo.

Tuomala uskoo, että ilmastonmuutoksen hallinnan vuoksi veroja on korotettava jollain tapaa. Avainkysymys on, miten ilmastonmuutoksen ja myös esimerkiksi ikääntymisen edellyttämä verotuksen korottaminen tehdään reilulla tavalla. Korotusten pitäisi kohdistua varallisuuteen työn ja kuluttamisen sijaan.

–  Koska pitkän taantuman aiheuttamat menetykset, ilmastonmuutoksen torjunnasta koituvat menot ja ikääntymisen aiheuttamat menot tulevat maksuun, joudutaan tulevaisuudessa myös verotusta kiristämään. Toisin sanoen miten katkaistaan jo kauan jatkunut kehitys, jossa kulutukseen ja työtuloihin, joihin lasken tässä myös sosiaaliturvamaksut, kohdistuneet verot ovat kiristyneet, ja pääomatuloihin, varallisuuteen ja varallisuuden siirtoihin kohdistuvia veroja on kevennetty, Tuomala sanoo.

Kehitys on ollut vuosikymmeniä meneillään kaikissa kehittyneissä maissa, Tuomala muistuttaa. Kehitys alkoi, koska sitä perusteltiin globalisaation haasteisiin vastaamisella.

–  Tämän politiikan seurauksena globalisaation tuomat hyödyt ovat menneet juuri niille ryhmille, joiden verotusta on kevennetty, Tuomala sanoo.

Palkkatyön verottaminen on yksi julkisen talouden kivijaloista. Työntekoa verotetaan ainakin ansiotuloverotuksessa, sosiaaliturvamaksuissa ja kulutusverotuksessa. Esimerkiksi yhtiöverot ja ympäristöverot ovat samalla työn verottamista. Ilmastonmuutoksen hillintä ei Tuomalan mukaan muuta tätä verotuksen kivijalkaa. Energia- ja liikenneverotuksen muutoksilla on kuitenkin seurauksia myös työelämälle.

–  Ilmastonmuutoksen kannalta kriittiset sektorit, kuten energian tuotanto ja liikenne joutuvat sopeutumaan, jos ilmastonmuutoksen hillinnässä aiotaan onnistua. Sekä huonommin että paremmin palkatun työn kannalta sopeutumisen tarve on luultavasti pienempi kuin robotisaation ja teköälyn tuomat muutokset.

Tuomala viittaa ekonomisti Nicholas Sternin vuonna 2006 laatimaan Stern Review -raporttiin, joka tunnetaan laajimpana ja paljon keskustelua herättäneenä raporttina ilmastonmuutoksen talousvaikutuksista. Raportti pitää ilmastonmuutosta markkinoiden suurimpana epäonnistumisena.

Vuonna 2017 ilmestyi Sternin ja Joseph Stiglitzin johtaman komission raportti Carbon Pricing. Raportti vaatii hiilen hinnan voimakasta nostamista. Globaalitalous kärsii edelleen kysynnän puutteesta.  Samalla julkiset taloudet ovat vaikeuksissa riittämättömien verotulojen vuoksi.

–  Nicholas Sternin uusin kirja Why are we waiting? päivittää tilannetta. Se esittää samalla huolen, miksi viivyttelemme vastatoimissa. Stern-Stiglitz raportti väittää, että hiilidioksidipäästöjen vähentäminen tämän hetkisessä maailmantalouden tilanteessa jopa vahvistaisi talouksia.  Maailmanlaajuinen hiilivero, jonka ei tarvitse olla yhtä suuri kaikissa maissa, helpottaisi kumpaakin ongelmaa. On näet aina parempi verottaa huonoja asioita kuin hyviä asioita. Hiilidioksidin verottaminen tarjoisi myös kannustimen innovoinneille joilla vähennetään energian käyttöä ja päästöjä, Tuomala sanoo.

Tarvitaan paljon järeämpiä keinoja kuten määrärajoituksia. Sternin ja Stiglitzin komitea kannattaa hiilen käytön rajoittamista sähköntuotannossa. Tällaiset rajoitukset pakottaisivat energian tuottajat kehittämään välittömästi uusia päästöttömiä tekniikoita.

Tuomalan mukaan tiedossa ei ole periaatteellisia esteitä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävälle talouskasvulle.

–  Mutta sääntelemättömät markkinat eivät siihen pysty, eivätkä tällä hetkellä maailmalla vallassa olevat poliittiset voimat, hän sanoo.

Toimiva sosiaaliturvajärjestelmä on osa työmarkkinoita, ja myös se perustuu talouskasvuun ja kasvavaan tuotantoon. Satu Ojala näkee ilmastonmuutoksen haasteena myös sosiaalipolitiikalle ja työelämän tutkimukselle, jonka peruslähtökohdat kytkeytyvät talouskasvuun ja energiankulutukseen.

– Koko meidän yhteiskuntapolitiikka perustuu sille, että talouskasvu tuottaa hyvää, kone jauhaa koko ajan uutta kasvua, tuotetaan lisää ja investoidaan lisää. Koko sosiaaliturvajärjestelmä kytkeytyy ansioihin ja tuotannon lisäämiseen. Korvaani särähtää, kun ilmastonmuutoksen yhteydessä ajatellaan, että sehän vasta luokin valtavat markkinat meille, kun olemme korkeasti koulutettu yhteiskunta. Että kaivetaan seuraavat mineraalit maan uumenista ja lisätään kierroksia, Ojala sanoo.

Ojalan mielestä sosiaaliturvassa pitäisi huomioida rahallisesti myös ansiotyöstä riippumattomat tavat olla aktiivinen. Niitä ovat muun muassa järjestö- ja vapaaehtoistyö, omaehtoinen opiskelu ja omaisen, lapsen tai vanhemman hoivatyö. Nykytilanteessa syntyy riski köyhyysloukulle, jos ihminen jää näihin statuksiin.

– Ansiotyöstä riippumattoman aktiivisuuden huomioiminen tunnustaisi yhteiskunnallista työtä, loisi uusia rooleja olla aktiivinen kansalainen sekä vahvistaisi sosiaaliturvaa.

Jos energiasta tulee niukkaa ja kallista, pyritään tuottamaan entistä vähemmän energiaa tarvitsevia tuotantovälineitä.

Edulliset resurssit ovat tärkeitä teollisuudelle. Niistä tärkeimpiä on energia, ja monen uuden teknologian käyttäminen perustuu helposti saatavalle ja edulliselle energialle. Samalla ilmastonmuutoksen hillintä luo painetta muuttaa energiantuotantoa vähähiiliseksi ja vähentää energian käyttöä.

– Jos ilmastonmuutos etenee niin pitkälle, että energiaa ei voida enää tuottaa edes nykyisiä määriä, romahdus energiantuotannossa luonnollisesti estäisi energiavaltaisen teknologian käyttöä. Silloin ollaan kai jo niin pitkällä maapallon tuhoutumisen tiellä ettei näillä kysymyksillä ole juuri merkitystä, Jari Vainiomäki sanoo.

Vainiomäki uskoo kuitenkin, että vähemmän energiaa tarvitsevaa teknologiaa on mahdollista kehittää ja siihen on kannustimia.

– Jos ilmastonmuutoksen hillintä johtaa verotuksen tai päästölupien hintojen nousuun ja siten energian hinnan nousuun, seurauksena energiaa ja runsaasti energiaa käyttäviä tuotantovälineitä käytetään vähemmän ja muita panoksia, vaikka työvoimaa, käytetään enemmän, Vainiomäki sanoo.

Jos energiasta tulee niukkaa ja kallista, pyritään tuottamaan entistä vähemmän energiaa tarvitsevia tuotantovälineitä. Jos robotit ja muu tietokonepohjainen tuotanto tulee suhteellisesti kalliimmaksi, ilmastonmuutoksen torjuminen voi vähentää niiden käyttöä, mutta ei estää kokonaan. Teknologisen kehityksen on todettu olevan myös tässä mielessä sopeutuvaa.

– Eli pyritään kehittämään uutta tekniikkaa, joka käyttää vähemmän kalliita tuotantopanoksia ja enemmän halpoja, runsaasti saatavilla olevia panoksia. Silloin energiatehokkuuden parantuessa uutta teknologiaa voidaan edelleen hyödyntää yhtä paljon tai enemmänkin, vaikka energian hinta nouseekin, Vainiomäki sanoo.

Tampereen yliopiston työelämän tutkijat ja teollisuuden vientialojen asiantuntijat vastaavat kysymyksiin työurista Pirstoutuvat työurat-hankkeen tuottamilla videoilla.