Kenelle kuuluu vastuu naisten aseman parantamisesta?

Aino Saarenmaa

Nosto! Kun pelastat tytön, pelastat koko kylän. Tyttöjen voimaannuttaminen on suosittu näkökulma kehitysyhteistyössä. Tutkija Tiina Vaittinen muistuttaa kiinnittämään huomiota myös maailmantalouden rakenteisiin. Vaittisen mukaan rakenteelliset ongelmat jäävät paitsioon jopa maailmanlaajuisessa kehitysyhteistyössä.

– Tyttöjen kouluttaminen on ehdottomasti hyvä asia, mutta kansakuntien kehityksestä ei voi laittaa vastuuseen vain naisia, Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRIn tutkija Tiina Vaittinen sanoo.

1990-luvun alusta lähtien erilaiset kampanjat ovat tuoneet esille vaiettuja asioita naisten asemasta. Yksi keskustelua herättäneistä dokumenteista on vuonna 2012 ilmestynyt It’s a girl. Kiinassa ja Intiassa kuvattu dokumentti kertoo sukupuolittuneesta väkivallasta naisten tarinoiden ja erilaisten asiantuntijoiden kautta. Tyttövauvojen abortoinnin lisäksi pikkulasten hylkääminen ja tappaminen syntymän jälkeen on yleistä. Aikuisina monet naiset joutuvat perheväkivallan uhreiksi. Myös myötäjäisperinteet asettavat monet köyhät intialaiset naiset huonoon asemaan.

Tiina Vaittinen muistuttaa, ettei naisten huonosta asemasta voi kuitenkaan syyttää vain kulttuurieroja. Naisiin kohdistuvaa kulttuurista, suoraa ja rakenteellista väkivaltaa esiintyy joka puolella maailmaa.

–Jos väkivallan muotojen ajatellaan olevan peräisin jostain toisesta, takapajuisesta kulttuurista, on helppo vain päivitellä, Vaittinen sanoo.

Välimeren siirtolaistulvan myötä keskustelu vastuusta koskettaa myös eurooppalaisia yhä konkreettisemmin. Tänä vuonna noin 1600 ihmistä on saanut surmansa Välimerellä, ja kuolleiden määrä kasvaa jatkuvasti.

– Olemme suurta rauhanyhteisöä nimeltä Euroopan Unioni. Samaan aikaan EU:n rajoilla kuolee tuhansia ihmisiä vuodessa. Onnettomuudet eivät aina pääse edes pieneen uutiseen. It’s a Girl -elokuva herätti kysymään, miten tiettyyn ihmisryhmään kohdistuvasta väkivallasta voi tulla jokapäiväistä? Kysymys koskee meitä kaikkia.

Minne katosivat naiset?

Erilaisten arvioiden mukaan maailmasta puuttuu jopa satoja miljoonia naisia. Naisten osuus väestöstä on Aasiassa jo huomattavasti vähäisempi kuin esimerkiksi Euroopassa. Kiinassa yhden lapsen politiikka ongelmat sukupuolten tasa-arvossa ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa sataa tyttöä kohden syntyy 115 poikaa. It’s a girl -dokumentin mukaan tyttöjen puuttuminen on lisännyt prostituutiota, ihmiskauppaa sekä lapsimorsiamien määrää.

– Ehkä massiivisia virheitä eri yhteiskunnissa voitaisiin välttää, jos huomioitaisiin, että väestöpolitiikka on aina sukupuolittunutta, Vaittinen sanoo.

It’s a girl -dokumentissa käytetään usein termiä gendercide, jolla viitataan sukupuolen perusteella tapahtuvaan systemaattiseen tappamiseen eli naisten joukkomurhaan. Dokumentin ohjaaja Evan Davis on mukana abortinvastaisessa pro life -liikkeessä. Elokuvaa on arvosteltu siitä, että abortti nähdään yksioikoisesti murhana. Vaittinen muistuttaa, että gendercidessa kyse ei ole vain suorasta väkivallasta. Tyttöjen lapsikuolleisuuteen vaikuttaa myös köyhyys, ja siitä johtuva vähäisempi ravinnon ja hoidon määrä poikiin verrattuna.

Epätasa-arvo on lähimuistissa myös Suomessa

Vaittisen mukaan monissa kehitysyhteistyötä koskevissa kysymyksissä unohdetaan kuinka köyhiä ja epätasa-arvoisia monet länsimaat ovat olleet vielä vähän aikaa sitten. Suomessa naisille myönnettiin lupa tehdä töitä ilman miehen lupaa vuonna 1919. Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vuonna 1994.

Menneisyyden tarkastelu antaa Vaittisen mielestä kuitenkin toivoa. Hän kehottaa pohtimaan millaiset muutokset ovat edesauttaneet tasa-arvoa luokkien ja sukupuolten välillä.

– Asioita voi muuttaa, mutta se vaatii rakenteiden huomioimista. Muutosta ei voi sysätä yksilön harteille.