Epidemologi Barbara Schumann: Ilmasto luo yhä elämän reunaehdot, mutta yhteiskunnat eivät ole sään armoilla

Tiina Heikkilä
Kirjoittaja on Alustan toimittaja.

Sää ja ilmasto ovat aina määrittäneet ihmisen elämän reunaehtoja. Satojen epäonnistumisista johtuneet nälänhädät, tulvat, kuivuus, kuumuus, kylmyys ja virusten, moskiittojen ja punkkien levittämät taudit ovat riippuneet sääolosuhteista. Siten sää ja ilmasto ovat ratkaiseva lähtökohta kuolleisuuden vaihteluille ihmisyhteisöissä, sanoo epidemologi Barbara Schumann Uumajan yliopistosta. Schumann tutkii sään ja ilmaston vaikutusta terveyteen pitkällä aikavälillä.

Schumann tutkimusryhmineen on ollut toteuttamassa kolmea vertailevaa tutkimusta sään ja kuolleisuuden yhteydestä.

Ensimmäinen käsitteli kokonaiskuolleisuuden ja ikäryhmäkohtaisen kuolleisuuden yhteyttä säähän ja satojen epäonnistumiseen Skellefteåssa Ruotsissa esiteollisena aikana, toinen sään ja kuolleisuuden yhteyttä Pohjois-Ruotsissa vuosien 1800-1950 väestölisäyksen aikana. Ruotsista on olemassa ainutlaatuiset aineistot, joissa yhdistyvät esiteollisen ajan väestötiedot ja sää- ja ilmastodata.

– Kun tutkii sään ja kuolleisuuden historiallisia yhteyksiä, pitää erottaa sään vaihtelu, ilmaston vaihtelu ja ilmaston muuttuminen. Tähän tarvitaan pitkiä aikasarjatietoja paikallisesta ilmastosta ja kirkonkirjoista.

Vaurauden luomisen mahdollisuudet ovat riippuneet ja riippuvat luonnon olosuhteista. Keskiajalla Euroopassa oli lämmintä, ja Euroopan väestö hyötyi lämpimästä ajasta. Pieni jääkausi 1450–1850 heikensi elinolosuhteita ja lisäsi nälänhätiä ja yhteiskunnallista epävakautta. Esiteollisena aikana yksittäinen huono sato saattoi aiheuttaa nälänhädän.

Ennen teollistumista kuolleisuus vaihteli paljon satojen ja säiden mukaan. 1900-luvuilla kuolleisuus muuttui vähemmän riippuvaiseksi säästä. Sadon epäonnistuminen ei vaikuttanut kuolleisuuteen heti, vaan vuoden tai pidemmän ajan kuluttua.

– Sään ja kuolleisuudella oli selviä yhteyksiä esiteollisena aikana ja myös sen jälkeen, kuten kylmyyden tai kuivuuden tai liiallisen sateen yhteys kuolleisuuteen. Skellefteåssa 1749-1859 kylmät kevät ja talvet sekä kosteat syksyt olivat yhteydessä kuolemien lisääntymiseen. Kun elintaso nousi ja teollisuutta syntyi, kuolleisuus pysyi suhteellisen samana, vaikka väestö kasvoi.

Kuolleisuus riippui ikäryhmästä. Kylmempi sää vaikutti erityisesti 3-15-vuotiaiden lasten kuolleisuuteen, mutta vauvoihin se vaikutti vain vähän. Tämä yllätti Schumannin.

Nyt Schumann tutkii kollegansa Lena Karlssonin kanssa imeväiskuolleisuuden ja erityisesti syntymäkuukauden sään yhteyttä Saamenmaalla 1800-1950. He vertailevat maataloudesta eläneitä Ruotsin Lapin asukkaita ja puolipaimentolaisina eläneitä saamelaisia.

Saamelaisvauvojen kuolleisuus oli tutkittuna aikana kokonaisuutenaan suurempaa kuin alueen muiden vauvojen, mutta saamelaisvauvojen kuolleisuus riippui vähemmän syntymäajankohdan sääolosuhteista. Loppukesällä ja syksyllä syntyneitä kuoli enemmän kuin keväällä ja talvella syntyneitä. Schumannin mukaan ero johtui todennäköisesti elintapaeroista: ei-saamelaiset äidit tekivät kesäaikaan raskaita peltotöitä.

Muutokset ilmastossa ja säässä häiritsevät vähemmän, kun ihmisyhteisö on organisoitu kestävästi

2010-luvulla ilmastonmuutos luo epävarmuutta ja uhkaa tehdä tuhansia vuosia sitten hedelmällisiksi todetuista alueista asuinkelvottomia. Schumann ei halua arvioida ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutusta kuolleisuuteen.

– Voimme vain todeta esimerkiksi, että lämpöaaltojen aikana kuolleisuus on ollut suurempaa ja on todennäköistä, että tällaisia lämpöaaltoja ei olisi ilman ilmaston lämpenemistä.

Schumannin mukaan ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä on paljon länsimaissakin. Niitä on vaikeaa hahmottaa ennalta, koska muuttuva ilmasto on ihmiskunnan näkökulmasta monimutkaisen järjestelmän osa. Vaikka ilmastonmuutos aiheuttaa lämpöaaltoja, ihmisten terveys on länsimaissa parempi kuin ennen ja he kestävät kuumuutta paremmin.

Epidemologien mukaan on kuitenkin todennäköistä, että esimerkiksi tietyt taudinaiheuttajat leviävät. Moskiitot leviävät kuumuuden mukana ja levittävät malariaa. Moskiittojen levittämien tautien yleistyminen on siten todennäköinen ilmastonmuutoksen seuraus. Pohjois-Euroopassa puutiaiset ovat moskiittoja parempi esimerkki ilmastonmuutoksen vuoksi leviävästä taudinaiheuttajasta, koska puutiaiset leviävät nimenomaan pohjoisilla alueilla.

– Aiemmin puutiaiset eivät selvinneet talvesta, mutta nykyisin ne leviävät pohjoisessa

Ihmisyhteisö ei ole voimaton sään ja taudinaiheuttajien edessä: paljon riippuu ihmisen itse luomista olosuhteista, Schumann korostaa. Esimerkiksi malarian häviäminen Skandinaviasta ei johtunut säästä, vaikka malariaa levittävät moskiitot ovat säälle herkkiä. Malaria hävisi, koska elinolosuhteet muuttuivat. Ihmisillä oli vähemmän karjaa asumustensa lähellä, ja ilman niitä moskiitot eivät selvinneet talven yli.

Schumann korostaa, että ennakoimalla ja kriisipolitiikalla voi tehdä paljon epänormaalin sääilmiön yllättäessä tai alueen ilmaston muuttuessa pysyvästi. Muutokset häiritsevät vähemmän, kun ihmisyhteisö on organisoitu kestävästi.

Tampereen yliopiston historian oppiaineessa on aloittanut uusi Väestön, elinolosuhteiden ja yhteiskunnan rakenteiden historian tutkimusyksikkö. Yksikkö kerää dataa ja tekee tutkimusta väestöstä, sen elinolosuhteista ja yhteiskunnan rakenteista. Aluksi keskitytään vuosiin 1750-1920 ja Pirkanmaan alueeseen.

– Tarkoituksenamme on tehdä ruotsalaisten yhteistyökumppaniemme Barbara Schumannin ja Lena Karlssonin tutkimuksen kaltainen tutkimus ilmaston ja kuolleisuuden välisestä suhteesta Pirkanmaalta vuosina 1750-1920. Data on jo liki koossa, kertoo yksikössä mukana oleva Jarmo Peltola.