Sukupuolittuneet valtarakenteet luovat konfliktitilanteita palvelutalossa ja sota-alueella

Tiina Heikkilä
Kirjoittaja on Alustan toimittaja.

Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI:n tutkija Tiina Vaittinen tutkii muistisairaiden ympärivuorokautisessa hoivassa, miten arjen konfliktitilanteita estetään ja hallitaan.

– Teen rauhantutkimusta, vaikka en tutki aseellista väkivaltaa. Sen ymmärtäminen on toisinaan ihmisille vaikeaa, Vaittinen sanoo.

Vaittisen hoivakotietnografia on osa Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta, jossa tutkitaan arkipäiväisiä rauhan käytäntöjä Suomessa. Osahankkeessa nousee esille myös vanhusten hoitajiin kohdistama väkivalta. Vaittinen arvelee, että muistisairaiden vanhusten väkivalta on tabu osittain siksi, että se on ristiriidassa haavoittuvan vanhuksen kuvan kanssa. Erityisesti vanhojen naisten väkivaltaisuudesta on vaikeaa puhua. Vaikeus johtuu stereotypiosta, joilla vanhuksia tarkastellaan.

– Muistisairaiden vanhusten parissa työskentelevät hoitajat saattavat kohdata väkivaltaa viikoittain, erityisesti intiimipesutilanteissa, kun vanhus ei ymmärrä, mitä tapahtuu. Vanhusten väkivalta rikkoo käsityksiämme siitä, kuka voi olla väkivaltainen, ja mitä hoivatyön ammattilaisuus vaatii. Sukupuolittuneiden käsitysten takia ongelmaan on vaikeaa tarttua.

Vaittisen tutkimuskohde on rauhan- ja konfliktintutkimukselle epätyypillinen. Hänen tutkimuksensa asettuu feministisen rauhan- ja konfliktintutkimuksen perinteeseen. Väitöskirjassaan Vaittinen tutki hoitajatuontia Filippiineiltä Suomeen.

On olennaista, millaisilla sukupuolikäsityksillä rauhaa rakennetaan

Feministinen rauhan- ja konfliktintutkimus kiinnittää huomiota esimerkiksi sukupuolijärjestelmän valtarakenteisiin, ihmisoikeuksiin, sukupuolittuneeseen väkivaltaan ja rauhan ylläpitämisen jokapäiväisiin käytäntöihin. Se ei keskity pelkästään esimerkiksi naisten haavoittuvaan asemaan sota-alueilla, vaan feministinen rauhan- ja konfliktintutkimuksen ottaa huomioon muun muassa kulttuurien maskuliinisuuskäsitysten ja valtarakenteiden vaikutuksen konfliktien syntyyn. Feministiset rauhan- ja konfliktintutkijat tutkivat edelleen paljon aseellisia konflikteja, feministisestä näkökulmasta.

Sota-alueille ja palvelutaloille on yhteistä se, että sukupuolittuneet valtarakenteet ja käsitykset luovat konfliktitilanteita.

Feministisen rauhantutkimuksen rauhakäsitys on aktiivinen, eli rauhaksi ei riitä avoimen konfliktin puute. Jos rauha käsitetään avoimen konfliktin puutteeksi, saattaa alle peittyä paljon sukupuolittunutta tai muuta rakenteellista sortoa, Vaittinen sanoo.

Sorto luo myös pohjaa uusille avoimille konflikteille. Feministisestä näkökulmasta on merkitystä, millaisilla sukupuolikäsityksillä rauhaa rakennetaan ja ylläpidetään.

Feministisen rauhantutkimuksen verkosto syntyi, koska feminististä näkökulmaa väheksytään yhä

Vaittinen on yksi Feminist Peace Research-verkoston perustajista. Verkosto kokoontui pohjoismaisen NOS-HS-apurahan turvin kolme kertaa vuosina 2016-2017. Tapaamiset järjestettiin Tampereella, Lundissa ja Tromssassa.

Verkosto lähti kahvihuonekeskustelusta Facebookissa, jonne Vaittinen laittoi pätkän alan arvostetuimman julkaisun, Journal of Peace Researchin 50-vuotisjuhlanumerosta.

– Siinä viitattiin tunnustettuihin naispuolisiin tutkijoihin tutkijamiestensä vaimoina. Feministisen rauhantutkimuksen perinne on alkanut jo vuosikymmeniä sitten, mutta juhlanumerossa feminismin saavutuksia arvioidaan ”naisten tutkimuksena ”. Se oli rivoa.

Juhlanumero alleviivasi Vaittiselle ja hänen kansainvälisille kollegoilleen tarvetta feministisen rauhantutkimuksen verkoston perustamiselle jokapäiväisen internetissä kommunikoinnin ohelle. Juhlanumeron tuottama viimeinen turhautuminen toi tulosta: Vaittinen kollegoineen haki ja sai 50 000 euroa työpajojen järjestämiseen. Järjestetyt kolme työpajaa määrittelivät feminististä rauhan- ja konfliktintutkimusta 2010-luvun maailmassa 20-30 vuoden hiljaiselon jälkeen. Työpajat toivat yhteen tutkijoita, aktivisteja ja rauhanasioiden ammattilaisia. Jatkohakemus verkoston rahoittamiskesi on vireillä.

Vaittisen mukaan heidän alaansa väheksytään yhä: esimerkiksi alueen kulttuurin sukupuolittuneisuuksia välttämättä tunnisteta konfliktien tutkimuksessa yhdeksi konfliktien alkusyyksi. Feministisellä näkökulmalla rauhaan ja konfliktiin on ollut kansainvälistä vaikutusta. Esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus-päätöslauselma numero 1325 on Vaittisen mukaan pitkäaikaisen feministisen rauhantyön aikaansaannos.

– Tosin työsarkaakin riittää. En itse tutki 1325-lauselmaan liittyviä asioita, koska en tutki aseellisia konflikteja, mutta kriittisen feministisen rauhantutkimuksen ja aktivismin saralla päätöslauselmaa on pyritty viemään eteenpäin siten, että kyse ei olisi enää naisista tai naisoletetuista, vaan sukupuolijärjestelmän merkitys valtarakenteissa tunnustettaisiin konflikteissa ja jälleenrakennuksessa laajemmin. Myös miehet kärsivät patriarkaatista, joka konfliktitilanteissa korostuu äärimmäisinä väkivallantekoina. Esimerkiksi miesten raiskaaminen on konflikteissa yleistä, mutta kokemukset hiljennetään.

Vaittinen sanoo huomanneensa viimeistään verkostoa organisoidessaan, että yliopistossa voi olla kansainvälinen lähtemättä ulkomaille asumaan. Feministisen rauhantutkimuksen kaltaiset alat jo lähtökohtaisesti kansainvälisiä. Verkostoja luodaan konferensseissa, mutta sen jälkeen ihmiset ovat läsnä päivittäin sosiaalisen median kautta. Kansainvälinen keskustelu kuuluu arkipäivään, vaikka läheisimpien kollegojen kanssa ei välttämättä olla tavattu kasvokkain montaakaan kertaa.

– Sähköisillä välineillä voi tehdä paljon. Kansainvälisen konferenssin järjestäminen on Tampereella vaivatonta, kiitos Tampereen yliopiston konferenssipalvelujen, joita ilman en pätkätutkijana olisi ryhtynyt tällaisen verkoston perustamiseen.

Vaikka feministinen rauhan- ja konfliktintutkimus pyrkii kiinnittämään huomiota rakenteisiin, sen äänekkäin kenttä on Vaittisen mukaan yhä länsimainen ja valkoihoinen.

– Yksi rakenteellinen syy tähän on se, että kaikkialta ei saa edes viisumia Eurooppaan matkustaakseen tai matkustaminen on muuten erittäin vaikeaa.

Feministinen ulkopolitiikka näkyi presidentinvaaleissa

Feministinen ulkopolitiikka hyödyntää feministisen rauhantutkimuksen turvallisuuskäsitystä ja sen luomia välineitä. Se sai ensimmäistä kertaa Suomessa julkisuutta politiikan huipulla ja valtavirtamediassa, kun presidenttiehdokkaat keskustelivat turvallisuuspolitiikasta Suomen presidentinvaaleissa tammikuussa 2018. Ehdokkaista SDP:n Tuula Haatainen julkaisi feministisen ulkopolitiikan pamfletin, ja moni feministisen rauhan- ja konfliktintutkimuksen näkökulma oli esillä presidentinvaalikeskusteluissa.

Haataiselle feministinen ulkopolitiikka tarkoittaa, että sortavia rakenteita muokataan oikeudenmukaisiksi ja heikoista pidetään huolta. Ihmisoikeuksien korostaminen, taloudellisen tasa-arvon vaatiminen ja esimerkiksi ilmastonmuutoksen keskiössä pitäminen ovat keskeisiä feministisen ulkopolitiikan osia. Tiina Vaittinen sanoo, että ne mielletään yhä usein ”pehmeiksi arvoiksi”.

– Yhteiskuntien muuttaminen tasa-arvoisemmiksi on kuitenkin kovaa rauhanpolitiikkaa, koska ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja sukupuoleen perustuvan sorron vähentäminen laskee konfliktialttiutta, Vaittinen sanoo.