Älypuhelin muuttaa vuorovaikutuksen sääntöjä

Aino Saarenmaa

Nosto! Koti on paikka, jossa lapset opettelevat emotionaalisia ja sosiaalisia taitoja. Jo kolmevuotiaat lapset tunnistavat suoria ja epäsuoria pyyntöjä. Eerik Mantereen ja Sanna Raudaskosken artikkeli Kun matkapuhelin vie vanhemman huomion esittelee kaksi tilannetta, jossa lapsi yrittää kääntää älypuhelinta käyttävän vanhemman huomion itseensä, mutta kännykkä pitää äitiä tiukasti otteessaan. Artikkeli osoittaa, että matkapuhelimen käyttö muuttaa perinteisiä vuorovaikutuksen normeja, kuten pyyntöihin vastaamista.

─ Tarkoitus ei ole syyllistää vanhempia, mutta esimerkit antavat kuvan siitä, miten älypuhelin avaa pakoreitin pois yhteisestä toiminnasta, Sanna Raudaskoski sanoo.

Medialaitteet tuovat vuorovaikutukseen monitulkintaisuutta ja epämääräisyyttä. Älypuhelimen käyttäminen saa samanaikaisen kasvokkaisen keskustelun takkuamaan, puhe alkaa takellella ja vastaukset viipyilevät. Matkapuhelimen avulla voi myös asettua pois toisen perheenjäsenen saatavilta poistumatta itse huoneesta.

─ Tätä tapahtuu varmasti kaikissa perheissä, mutta kyse on siitä kuinka usein lapsen aloitteisiin jätetään vastaamatta älypuhelimen takia. Monille itsehillintä älypuhelimien kanssa on vaikeaa, Eerik Mantere sanoo.

Tutkijoiden esittelemä käsite tahmea medialaite viittaa tilanteeseen, jossa medialaite vie toisen ihmisen huomion. Keskustelukumppanin huomiosta kilpaileminen kännykän tai tietokoneen kanssa on turhauttavaa kenelle tahansa. Erityisen tärkeää jakamaton huomio on vauvoille, joille katsekontakti ja kosketus ovat perustavanlaatuisia vuorovaikutuksen muotoja. Älypuhelin suuntaa vanhemman katseen pois lapsesta, eikä pieni lapsi ymmärrä mitä laitteella tehdään. Voiko vanhemman jatkuva älypuhelimen käyttö olla riskitekijä turvallisen kiintymyssuhteen muodostumiselle?

─ Olemme tunnistaneet kiinnostavan kysymyksen, jota olisi jatkossa hyvä tutkia, Eerik Mantere sanoo.

Arjen velvollisuudet hoituvat media-ajan puristuksessa

Media lapsiperheessä -kirja on osa Suomen akatemian mediaa, perheen vuorovaikutusta ja lasten hyvinvointia käsittelevää projektia. Kirja tarjoaa erilaisia näkökulmia siihen, miten uudet medialaitteet vaikuttavat lapsiperheiden vuorovaikutukseen. Projektin aikana videokamerat kuvasivat yhden illan ajan 26 tamperelaisen lapsiperheen arkea. Haastattelut, kyselyt ja yli 600 tuntia videoaineistoa muodostavat Suomen mittakaavassa suuren aineiston.

Tampereen yliopiston Lapsuuden, nuoruuden ja perheen tutkimuskeskus PERLAssa toteutetun tutkimuksen mukaan monissa perheissä syöminen, peseytyminen ja muiden velvollisuuksien hoitaminen vaatii laitteista irtautumista. Velvollisuuksien jälkeen perheenjäsenet palaavat pian takaisin medialaitteiden pariin. Laitteiden jättäminen on vaikeaa sekä vanhemmille että lapsille.

Sanna Raudaskosken mukaan medialaitteiden ja entistä lyhyemmän keskittymiskyvyn vaikutuksia on nähtävissä myös yliopisto-opetuksessa.

─ Kun sanon jotain luennolla, niin se on samantien googlattu, ja asiasta ruvetaan keskustelemaan vierustoverin kanssa, Raudaskoski sanoo.

Savonlinnan normaalikoulussa käynnistyi syksyllä 2014 Koulu 2025 – Digiajan koulua rakentamassa -hanke. Tavoitteena on “kehittää digiajan koulu, Peruskoulu 3.0, jossa hyödynnetään tulevan kansallisen pilvipalvelun digitaalisia sisältöjä.” Koulukirjat vaihtuivat tabletteihin, ja kokeiluun on oltu tyytyväisiä. Sanna Raudaskoski suhtautuu koulujen tabletti-intoon varauksella.

─ Mielestäni on hyvä, että on tilanteita, joissa toista ihmistä kuunnellaan ilman että välissä on jokin laite.

Uuteen teknologiaan on aina liittynyt toiveita ja pelkoja. Anja Riitta Lahikaisen mukaan medialaitteiden kehitys on lisännyt paineita ottaa vastaan informaatiota. Samalla mediakasvatukseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Alati lisääntyvä medialaitteiden määrä luo uusia kysymyksiä median vaikutuksesta yksilöiden ja perheen elämään. Näitä kysymyksiä Media lapsiperheessä patistelee tutkimaan.

Kuvaus ja leikkaus: Aino Saarenmaa