Paperittomuus: rajapolitiikkaa vai inhimillistä turvallisuutta?

Mikko Saarinen
Kirjoittaja on sosiaaliantropologian maisteriopiskelija Tampereen yliopistossa, ja hän tekee gradua paperittomuudesta ja suomalaisesta turvallisuuspolitiikasta.

""Euroopassa suurin osa paperittomista on henkilöitä, joiden oleskelulupa on umpeutunut. Kun valtio on päättänyt, että se ei myönnä enää tilapäistä oleskelulupaa, valtio on luonut mekanismin, joka itse asiassa tuottaa paperittomia henkilöitä. Antropologi Nicholas de Genova onkin täsmentänyt, että juuri politiikka ja lainsäädäntö tuottavat paperittomuuden yhteiskunnallisena ja globaalina ilmiönä. Usein taustalla on paperittomuuden tarkastelu turvallisuuspoliittisena ongelmana. Vuoden 2015 ”pakolaiskriisin” jälkeen Suomessa ja muualla Euroopassa on muodostunut erityinen uuspaperittomien joukko: kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt, jotka jäävät oleskelemaan maahan. Nyt viimeistään paperittomuudesta on muodostunut ilmiö, josta kaikki ovat tietoisia.""

Alustus! Kuluneen vuoden ajan paperittomuus on puhuttanut Suomessa: on muun muassa viety käsittelyyn aloite terveydenhuoltopalvelujen tarjoamisesta paperittomille, pyritty tarjoamaan hätämajoitusta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille, ja sisäministeri Risikko on ehdottanut paperittomien auttamisen kriminalisointia. Pakkopalautukset turvattomiin maihin ovat synnyttäneet kritiikkiä, mielenosoituksia ja pyrkimyksiä estää palautukset.

Paperittomuudesta on tullut myös Suomessa julkisen keskustelun ja politiikan teon kohde. Sen seurauksena paperittomuus nähdään usein turvallisuusuhkana. Vaihtoehtoja kuitenkin on. Mutta mitä paperittomuus on? Miksi paperittomuus on turvallisuuskysymys?

Viime kädessä paperittomuus on juridinen suhde valtioon. Paperittomalla ihmisellä ei ole oleskelulupaa valtiossa, jossa hän oleskelee. Euroopan alueella suurin osa paperittomista on henkilöitä, joiden oleskelulupa on umpeutunut. Kun valtio on päättänyt, että se ei myönnä enää tilapäistä oleskelulupaa, valtio on luonut mekanismin, joka itse asiassa tuottaa paperittomia henkilöitä. Antropologi Nicholas de Genova onkin täsmentänyt, että juuri politiikka ja lainsäädäntö tuottavat paperittomuuden yhteiskunnallisena ja globaalina ilmiönä. Usein taustalla on paperittomuuden tarkastelu turvallisuuspoliittisena ongelmana.

Siirtolaisuus itsessään ei ole aina ollut keskeinen turvallisuuskysymys Euroopassa. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen Eurooppaan haluttiin Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä siirtotyöläisiä jälleenrakentamaan Eurooppaa. Lisäksi Eurooppaan on asettunut lukuisia matalapalkka-aloilla työskenteleviä siirtolaisia. 1970-luvulla muuttoliikkeen valvonta tiukentui, mutta tämä ei vielä synnyttänyt paperittomuutta näkyvänä yhteiskunnallisena kysymyksenä ja ilmiönä.

Nykyisen tiukentuneen turvallisuuspolitiikan taustalla on Schengen-sopimus, joka avasi Euroopan unionin sisäisen ihmisten ja tuotteiden, työvoiman ja pääoman liikkuvuuden. Schengen-sopimus edellytti myös Euroopan unionin ulkorajojen tiukempaa valvontaa. Näin unionin ulkorajat ylittävästä muuttoliikkeestä tuli tärkeä turvallisuuskysymys. Pohjoiset jäsenmaat ovat edellyttäneet ja painostaneet eteläisiä jäsenmaita lisäämään rajavalvontaa ja tiukentamaan oleskelulupavaatimuksia, mikä johti 1990-luvulla Espanjassa ja Italiassa viisumivaatimuksien edellyttämiseen pohjoisafrikkalaisilta. Kun lailliset reitit tulla maahan tiukentuivat, alkoivat siirtolaiset tulla Eurooppaan ilman oleskelulupaan vaadittavia asiakirjoja. Näin paperittomuudesta tuli yhteiskunnallinen ja turvallisuuspoliittinen kysymys.

Konflikti pohjoisten ja eteläisten jäsenmaiden välillä toistuu nyt pakolaiskysymyksessä, kun pohjoiset jäsenmaat kritisoivat eteläisten jäsenmaiden toimia Euroopan rajoilla.

Vuoden 2015 ”pakolaiskriisin” jälkeen niin Suomessa kuin muualla Euroopassa on muodostunut erityinen uuspaperittomien joukko: kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt, jotka jäävät oleskelemaan maahan. Nyt viimeistään paperittomuudesta on muodostunut ilmiö, josta kaikki ovat tietoisia.

Paperittomuus ja turvallisuus

Nykyisillä toimenpiteillä torjua paperittomuutta on ainakin neljä seurausta turvallisuuden näkökulmasta.

Ensinnäkin ennen turvalliset rajanylityspaikat ovat nykyään niin tiukasti valvottuja, että tämä ohjaa paperittomia vaarallisimmille kulkureiteille. Todennäköisyys kuolla matkalla on kasvanut. Vaikeutunut rajanylitys tekee salakuljetuksesta mielekkään vaihtoehdon siirtolaisille, minkä vuoksi ihmissalakuljetuksesta alkaa muodostua kasvava liiketoiminnan muoto. Lisäksi paperittomien on nykyisellään hyvin vaikea päästä muihin kuin kiireellisiin terveydenhuoltopalveluihin tai saada laillisesti töitä, mikä ohjaa paperittomia harmaan talouden pariin.

Toiseksi Euroopan unionin turvallisuustoimenpiteet ulottuvat sen rajojen ulkopuolelle. Paperittomuudesta onkin tullut ulkopoliittinen kysymys Euroopan unionin ja muiden Välimeren alueen maiden välillä. Esimerkiksi Marokon kanssa on sovittu, että se tiukentaa alueeltaan Eurooppaan lähtemistä suunnittelevien paperittomien valvontaa. Käytännössä Marokon viranomaiset toimivat kuitenkin toisin. Muuttoliikkeen säätelyllä he pyrkivät vaikuttamaan Marokon kanssa solmittuihin sopimuksiin. Näin muuttoliike on sopimusta säätelevä väline, eikä päinvastoin. Samankaltaisia piirteitä on myös Turkin ja EU:n välisissä suhteissa.

Toisenlaisen esimerkin tarjoaa Libya. Sen entinen hallitsija Muammar Gaddafi uhkaili päästävänsä maastaan paperittomia Eurooppaan, mikäli Libyalle ei maksettaisi viisi miljardia euroa paperittomien valvonnasta. Osaltaan tämän vuoksi Gaddafi oli epämieluisa poliittinen toimija Euroopan uninoille, mutta Gaddafin kaatumisen jälkeen vastaavaa sopimusta paperittomien valvonnasta ei ole sovittu Libyan kanssa. Kaikkiaan paperittomuus muovaa uudelleen Välimeren maiden keskinäisiä suhteita.

Kolmanneksi nykyisellä turvallisuuspolitiikalla on seurauksia myös Euroopan unionin omille kansalaisille. Vuoden 2015 ”pakolaiskriisi” ja eri maissa tapahtuneet terroristi-iskut ovat kiristäneet unionin sisäisten rajojen valvontaa ja poliisin harjoittamaa tiedustelua. Nämä toimenpiteet pahimmillaan kaventavat kansalaisten oikeuksia, mikä saattaa johtaa siihen, että myös Euroopan unionin kansalaiset nähdään turvallisuusuhkana. Suomen sisäministeriön ohjeistamana poliisihallitus on laatinut Laittoman maahantulon ja maassa oleskelun vastaisen toimintaohjelman 2017-2020. Asiakirjassa kirjoitetaan ääriryhmistä näin:

”Laittoman maahantulon torjuntaan liittyen on syytä kiinnittää huomiota myös maahantuloa vastustavan äärikansallisen liikehdinnän lisääntymiseen ja sen lieveilmiöihin, kuten ns. katupartiointiin, jonka piirissä on esiintynyt selvästi rasistista toimintaa. Samoin huomiota on kiinnitettävä edellistä tahoa vastustavien ääriliikkeiden ja vastamielenosoittajien toimintaan. Näiden ilmiöiden puitteissa on esiintynyt myös väkivallantekoja. Ääriryhmien harhaanjohtava viestintä on omiaan herättämään väestöryhmien välisiä pelkoja ja myös kansalaisten tulokkaita kohtaan tuntemaa pelkoa sekä heikentämään turvallisuudentunnetta ja luottamusta viranomaisiin. Samalla harhaanjohtava viestintä vahvistaa rikollisten tahojen toimintaedellytyksiä.”

Julkishallinnon virallisessa dokumentissa nähdään myös vastamielenosoittaminen turvallisuusongelmana.

Neljänneksi paperittomuudessa on myös kyse rahasta. Vuosina 2007-2013 unionin sisäasioiden budjetista 60 prosenttia eli 4 miljardia kohdistui muuttoliikkeen hallintaan, maasta poistamiseen on vuoden 2004 jälkeen käytetty 11 miljardia euroa ja rajavalvontayksikkö Frontex käytti vuonna 2015 toimintaansa 143 miljoonaa euroa. Rajavalvonta onkin yksi niistä harvoista kohteista, jonka rahoitusta ei ole Euroopan unionissa tai jäsenmaissa tasolla leikattu. Jäsenmailla on unionin yhteisen toiminnan lisäksi omat budjettinsa rajavalvontaan.

Yllä kuvattua kehitystä voi ymmärtää turvallistamisen käsitteen avulla. Turvallistaminen on prosessi, jossa ilmiöstä ensin muodostetaan käsitys turvallisuusriskinä, minkä jälkeen siihen kohdennetaan turvallisuustoimenpieitä ja tuotetaan siitä lisää tietoa – juuri turvallisuuden näkökulmasta. Paperittomuuden turvallistamisen seuraukset voi vielä tiivistää. Se on luonut enemmän turvallisuusongelmia ja sillä on ollut myös muunlaisia poliittisia seurauksia kuin mitä paperittomuuteen kohdistuvilla turvallisuustoimenpiteillä on voitu ratkaista.

Inhimillinen turvallisuus vaihtoehtona nykyiselle

Paperittomuuden turvallistaminen ei kuitenkin ole välttämätön valinta, vaan sille on myös vaihtoehtoja. Paperittomuutta ja rajavalvontaa tutkinut antropologi Ruben Andersson on ehdottanut toimintasuosituksia vaihtoehtoiselle politiikalle London School of Economicsin ja Friedrich Ebert Stiftungin laatimassa inhimillisen turvallisuuden raportissa. Andersson on ehdottanut seuraavaa lyhyenaikavälin ratkaisua paperittomuuteen, jotka asettavat paperittomien turvallisuuden, heidän ihmishenkensä keskiöön:

Vahinkojen vähentämisen lähestymistapa

1) Rajavalvonnan ’humanitääristen’ ja pakottavien toimenpiteiden yhteen kietoutuminen on purettava, jotta aitoa humanitääristä toiminta käy mahdolliseksi. Valvontaan osallistuvien organisaatioiden on osoitettava aidosti humanitäärinen toimintansa saadakseen rahoitusta toiminnalleen.

2) Kehitysyhteistyötukea ei pidä käyttää rajavalvontaan tai muuttoliikkeen hallintaan.

3) Frontexin pitää siirtää keskittää huomionsa alueiden turvallisuudesta siihen, millaisia riskejä ihmiset kohtaavat. Erilaisten rajojen ylityspaikkojen riskit on selvitettävä jotta niistä voidaan tehdä turvallisempia.

4) Rajavalvontaorganisaatioiden läpinäkyvyyttä on lisättävä, erityisesti niiden investointien suhteen.

5) Turvallisuustoimenpiteitä koskevien suositusten arviointia on kehitettävä, jotta voidaan arvioida rajaturvallisuuden oikeita kustannuksia.

6) Toimimattomien ja vahinkoja kasvattavien rajaturvallisuusteknologioiden ja -infrastruktuurin käytöstä on luovuttava, sillä ne eivät aja asiaansa ja ovat lopulta vahingollisia kaikille. Rajaturvallisuusteknologioilla ja -infrastruktuurilla tarkoitetaan esimerkiksi konkreettisia aitoja valtioiden rajoilla, joiden on osoitettu tuottavan väkivaltaisia yhteydenottoja.

7) Muuttoliikkeelle tarvitaan laillisia muotoja, kuten esimerkiksi tilapäisen oleskeluvan myöntäminen.

Nämä ehdotukset edellyttävät Anderssonin mukaan Euroopan unionin tason toimintaa. Unioni on avaintoimija, joka voi saada aikaan mittaluokaltaan suuria muutoksia, ja ohjata rajavalvontaan käytettyjä rahoja toisin. Tämän suunnanmuutoksen esteinä toimivat kuitenkin ennen kaikkea niin jäsenmaiden poliitikot ja puolueet, jotka tavoittelevat lyhyitä poliittisia voittoja tiukoilla kannanotoilla kuin yleisemmin paperittomiin ja siirtolaisiin kohdistuva ksenofobia ja rasismi. Erityisesti Brexitin, Saksassa tapahtuneen äänivyöryn äärioikeistolaiselle Vaihtoehto Saksalle -puolueelle sekä muiden oikeistopopulististen ja äärioikeistolaisten puolueiden kannatus kielii siitä, että turvallisuuskäsityksessä tapahtuvaan muutokseen tarvitaan vielä paljon työtä.

Näistä hidasteista huolimatta ja juuri niiden vuoksi tarvitaan muutosta niin politiikassa kuin asenneilmapiirissä, sillä mikään ei muutu ilman toimintaa.

Lähteitä:

Andersson, Ruben (2016) Europe’s failed ”fight” against irregular migration: ethnographic notes on counterproductive industry. Journal of Ethnic and Migration Studies 42:7, 1055-1075.

Andersson, Ruben (2016) Why Europe’s border security approach has failed – and How to replace it. Toimenpidelinjaus London School of Economyn ja Friendrich Ebert Stiftungin Berliinin raporttiin inhimillisestä turvallisuudesta.

Buzan, Barry & Wæver, Ole & de Wilde, Jaap (1998) Security. A New Framework For Analysis. Colorado: Lynne Rienner Publishers, Inc.

Euractiv (8.10.2013) Who is ultimately responsible for EU immigrants?

Euractiv (5.12.2015) EU mulls plan to take charge of Europe’s borders.

European Union Agency for Fundamental Rights (2011) Fundamental rights of migrants in an irregular situation in the European Union.

de Genova, Nicholas (2002) Migrant ”illegality” and deportability in everyday life. Annual Review of Anthropology 31:(2002), 419-447.

de Genova, Nicholas & Tazzioli, Martina (2016) Europe/Crisis: New keywords of ‘the crisis’ in and of ‘Europe’. Near Futures Online.

Keskimäki, Ilmo & Nykänen, Eeva & Kuusio, Hannamaria (2014) Paperittomien terveyspalvelut Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Melilla: Europe’s Frontline (6.11.2013) Melilla’s Razor Wire.

Poliisihallitus (2017) Laittoman maahantulon ja maassa oleskelun vastainen toimintaohjelma 2017-2020.

Paperittomat-hanke Oikeus Terveyteen.

Paperittomat-hanke (22.12.2016) Kannanotto: Oikeuksien rajoittaminen ja valvonnan lisääminen eivät ratkaise paperittomuutta.

Paperittomat-hanke (19.6.2017) Paperittomien hoito – Satunnaista armeliaisuutta vai laissa turvattu oikeus?

Paperittomat-hanke (22.8.2017) Mervi Leppäkorpi: Työssä ilman lupaa.

The Telegraph (31.8.2010) Gaddafi: Europe will ’turn black’ unless EU pays Libya £4bn a year.

Yle (1.2.2017) Lapissa varauduttu paperittomien auttamiseen – hätämajoitustilat katsottu valmiiksi.

Yle (2.3.2017) Pori etsii hätämajoitustilaa kielteisen oleskeluvan saaneille.

Yle (4.4.2017) Helsingissä järjestettiin mielenosoitus pakkopalautuksia vastaan.

Yle (22.4.2017) Presidentti Halonen Helsingin Sanomissa: Pakkopalautukset Afganistaniin, Irakiin tai Syyriaan tulisi keskeyttää.

Yle (5.10.2017) Amnesty: Palautukset Afganistaniin keskeytettävä heti – ”Kansainvälisen oikeuden vastaista”.

Yle (31.8.2017) Paperittomien terveyspalvelujen laajentamisesta jyrkät näkemyserot Helsingin valtuustossa: ”Voi olla, että lähdetään kävelemään”.