Ei kerrota niille!

Harri Jalonen
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja yliopettaja Turun ammattikorkeakoulussa ja dosentti Vaasan yliopistossa.

”Tiedon ohella myös tietämättömyyden ruokkiminen ja ylläpitäminen tuo valtaa.”

Alustus! Eduskunnassa odotetaan arvokasta käyttäytymistä. Eduskunnan tapakulttuuriin kuuluu, että valehtelu-sanan käyttöä vältetään viimeiseen asti. Siksi faktoihin luovasti suhtautuvan edustajan sanotaan syyllistyvän valehtelun sijaan muunnellun totuuden puhumiseen.

Harva meistä haluaa tulla leimatuksi valehtelijaksi. Silti useimmilla meistä on kokemuksia tilanteista, joissa ikäviä asioita on pitänyt verhota helpommin sulatettavaan pakettiin. Turvaudumme juksaamiseen joko suojellaksemme kasvojamme tai säästääksemme vastapuolen ikävyyksiltä. Joskus puhumme pehmoisia tai jätämme jotakin kertomatta vain paetaksemme meille tavalla tai toisella hankalasta tilanteesta. Toista vahingoittamaton juksaaminen on melko harmitonta ja sosiaaliselle kanssakäymiselle välttämätön varaventti. Onpa kiva nähdä pitkästä aikaa! Oletko käynyt kampaajalla?

Myös yritykset ajautuvat tilanteisiin, joissa on houkutus hämärtää faktan ja fiktion rajaa. Tuotteen markkinoinnissa saatetaan sortua liialliseen optimismiin ja ostohetkellä luvatut asiat unohtuvat, kun tulee niiden lunastamisen aika.

Joskus yritykset maalaavat valkoista mustaksi tarkoituksellisesti. Helmikuun loppupuolella suomalaislehtien taloussivut täyttyivät epäilyistä, joiden mukaan Nokian Renkaat (HS 26.2.2016) olisi vuosikausia peukaloinut kesä- ja talvirenkaidensa testituloksia. Hieman myöhemmin syytettyjen penkille joutui Wärtsilä (HS 8.3.2016), joka kertoi sormeilleensa merimoottoreiden kulutusta. Huhtikuun alkupuolella oli Nordean vuoro, kun kansainvälinen toimittajajärjestö julkisti aineiston panamalaisen veroparatiisiyhtiön asiakkaista.

Panaman papereiden joukosta löytyi myös Nordea (HS 3.4.2016), jonka kerrotaan perustaneen asiakkailleen satoja pöytälaatikkoyrityksiä veroparatiiseihin. Pankki itse kertoo siistineensä tapojaan ja muuttaneensa veroparatiiseja kohdistuvaa ohjeistustaan vuonna 2009. SVT:n Uppdrag Granskning -ajankohtaisohjelma kuitenkin osoittaa aihetodisteiden kera, että näin ei ole tapahtunut (HS 7.4.2016). Riippumatta moitittavan toiminnan laajuudesta, pankin johdon uskottavuus sai lommon.

Myös media-alalla on oltu jo huolissaan toimijoista, joiden toiminta ei kestä päivänvaloa. Siinä määrin, että suurimpien viestinten päätoimittajat (HS 2.3.2016) lupasivat suitsia ns. valemedian parjauskampanjoita. Päätoimittajien perusteltu huoli kohdistui joukkoon nettisivuja, jotka tiedonvälityksen sijaan syyllistyvät tiedon tahalliseen hämärtämiseen, vääristelyyn ja huhujen levittämiseen.

Aalto-yliopistossa yritysetiikkaa tutkiva Henrika Franck on osuvasti todennut (Taloussanomat 29.5.2012), että etiikka on liian monelle yritykselle tekojen sijaan kuminauha, joka joustaa tarvittaessa. Asioiden tietoinen vääristely ja valehtelu eivät luonnollisestikaan ole erityisesti suomalaisia yrityksiä vaivaava ongelma. Maailmalta löytyy jos jonkinlaisia tapauksia.

Yhtenä karuimmista esimerkeistä on tupakkateollisuus – ainakin jos on uskominen Stanfordin yliopiston historian professoria Robert Proctoria, joka on käynyt tupakkateollisuuden vastaista taistelua liki parikymmentä vuotta. Proctor tunnetaan agnotologia-käsitteen (agnotology) isänä. Huonosti suomenkielelle kääntyvällä uudissanalla tarkoitetaan tutkimussuuntausta, jonka kohteena on (tutkimus)tiedon tietoinen vääristely tavalla, joka luo yleisössään epätietoisuutta puheena olevasta asiasta. Kysymys ei ole informaation pimittämisestä, vaan asioiden hämärtämisestä disinformaation avulla.

BBC:n tiedetoimittajan Georgina Kenyonin (BBC 6.1.2016) mukaan Proctorin kiinnostuksen agnotologiaan herätti Brown & Williamson -tupakkayhtiön vuonna 1979 julkisuuteen vuodettu muistio, jossa kuvataan yhtiön julkisuusstrategiaa. Muistiossa todetaan, että tupakkateollisuuden on systemaattisesti ruokittava julkisuutta epäilyillä, jotka horjuttavat tupakan terveyshaittojen osoittavien tutkimusten uskottavuutta. Epäilyjen herättäminen ja tietämättömyyden kuratointi ei ole napeilla pelaamista. Proctorin arvion mukaan tupakkateollisuus on investoinut vuosikymmenten varrella tietämättömyyden propagointiin miljardeja dollareita.

Tietämättömyydessä on kaksi tasoa. Hyvänlaatuisessa tietämättömyydessä on kysymys tilanteesta, jossa ihmiseltä puuttuu jotakin asiaa tai ilmiötä koskeva tietoa. Tilanne voi olla kiusallinen, mutta kuitenkin melko harmiton ja helposti korjattavissa. Esimerkiksi jääkaapin toimintaperiaatteen selvittämiseen riittää, että lukee aihetta käsittelevän Wikipedia-artikkelin. Pahanlaatuisessa tietämättömyydessä ei kärsitä tiedon puutteesta, vaan epätietoisuudesta, joka syntyy virheelliselle tiedolle altistumisesta. Kysymys on systemaattisesta ja tarkoituksellisesta disinformaation levittämisestä, jossa ei epäröidä faktan ja fiktion sekoittamista.

Vaikka tupakkateollisuus toimikin Proctorin innoittajana, tupakkateollisuus ei suinkaan ole ainoa taho, joka syyllistyy faktojen viilaamiseen. Pahanlaatuisen tietämättömyyden ruokkiminen on muun muassa ilmastonmuutoksen kieltäjien taktiikan ytimessä. Käytännössä tämä näkyy toimintana, jossa tilastoista ja tutkimuksista etsitään argumentteja, jotka sopivat tarinaan, ja unohdetaan ne, jotka eivät ole linjassa oman viestin kanssa. Useimmiten tosiasioiden kääntäminen omaan tarinaan sopivaksi on niin räikeää, että sen tunnistaminen on jokseenkin helppoa.

Tehokkaimmillaan ja vaarallisinta muunnellun totuuden esittäminen on silloin, kun lopputuloksena syntyy vaikutelma siitä, että myös jopa asiantuntijat ovat erimielisiä. Ilmastonmuutoksen kohdalla vaikutelma saadaan aikaiseksi esimerkiksi asettamalla vastakkain asiantuntijat, joista toinen pitää kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) raportteja uskottavina ja toinen, jonka mielestä raportteihin on koottu ilmastotietoja tarkoitushakuisesti. Esimerkkinä emeritusprofessori Juhani Rinteen ja tutkija Larry Huldénin yhteenotto Tieteessä tapahtuu-lehdessä (2003).

Hyvän- ja pahanlaatuisen tietämättömyyden välimaaston asettuu toiminta, jossa vilppiä puolustellaan sillä, että muutkin siihen syyllistyvät. Esimerkiksi rengas-alaa tuntevat tiesivät kertoa, että Nokian Renkaiden tapauksessa ei ollut kysymys uudesta asiasta vaan ennemminkin rengasalalla vallitsevasta käytännöstä. Yhtiön entisen toimitusjohtajan Kim Granin mukaan ”kukaan ei ole edes mieltänyt tehneensä mitään väärää, koska oli täysin normaalia, että testeihin valitaan tuotannosta parhaat renkaat ja ehkä vähän nastan kärkeä joskus viilattiin.” (HS 8.3.2016).

Dataa on saatavilla enemmän kuin koskaan, eikä loppua näy. Laitteiden kytkeytymiselle verkkoon on seurauksensa. Ympärillämme avautuva digitaalinen universumi kasvaa eksponentiaalisesti, mutta meidän kykymme hyödyntää dataa korkeintaan lineaarisesti.

Data ei ole tiedon synonyymi, mutta yhteytensä niillä on. Siksi onkin paradoksaalista, että tiedon ohella myös tietämättömyyden ruokkiminen ja ylläpitäminen tuo valtaa. Agnotologiaa tarvitaan tulevaisuudessakin, sillä psykologi Jonathan Haidtia (2015) mukaillen mielemme ei ole kiinnostunut totuudesta vaan tasapainosta, minkä lisäksi meillä ihmisillä on rajaton kyky ja halu olla tietämätön omasta tietämättömyydestämme.

Lähteet:

Franck, Henrika (2016). Yritysetiikka on tekoja. (Taloussanomat 29.5.2012.)

Haidt, Jonathan (2015). The Righteous Mind: Why Good People are Divided by Politics and Religion. New York: Pantheon.

Jalonen, Harri (2016). Informaatio ei käänny helposti tiedoksi. (Blogipostaus 16.3.2016.)

Junkkari, Marko (2016). Päätoimittajat tukevat parjaus­kampanjoiden kohteeksi joutuneita toimittajia – tästä kannanotossa on kyse. (HS 2.3.2016.)

Kenyon, Georgina (2016). The man who studies the spread of ignorance. (BBC 6.1.2015.)

Pekonen, Juho-Pekka (2016). Testituloksia vääristeltiin vuosikausia – tärkeimmät tiedot Nokian Renkaiden piinapäivästä. (HS 26.2.2016.)

Rinne, Juhani (2003). Miksi julkisuudessa ollaan niin eri mieltä ilmastonmuutoksesta? Tieteessä tapahtuu, 2/2013.

Sajari, Petri (2016). Wärtsilän merimoottoreiden kulutusta sormeiltiin (HS 8.3.2016.)

Sajari, Petri (2016). Nokian Renkaiden Kim Gran HS:n haastattelussa: ”Ehkä vähän nastan kärkeä joskus viilattiin”. (HS 8.3.2016.)

Similä, Ville (2016). Nordea perustanut asiakkailleen satoja pöytälaatikko­yrityksiä veroparatiiseihin. (HS 3.4.2016.)

Sutinen, Teija (2016). Nordea: Emme ole ohjanneet asiakkaita veroparatiiseihin, aloite tullut heiltä. (HS 7.4.2016.)