Valmistua väärään aikaan?

Pertti Koistinen
Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan ja erityisesti työpolitiikan professori Tampereen yliopistossa.

”Paras tapa, jolla yksilöt voivat suojautua ennakoimattomiin yhteiskunnallisiin muutoksiin, kuten kasvu- ja lamakausiin, on edelleenkin hankkia hyvä koulutus. Koulutusinvestoinnit voivat kuitenkin olla riskialttiita, ja joissakin tapauksissa jopa epäonnistuneita, jos yhteiskunnalliset olosuhteet ovat epäsuotuisat.”

Alustus! Sitkeistä epäilyistä huolimatta koulutus – hyvä peruskoulutus ja jatkuva uudelleenkouluttautuminen – ovat parasta työllisyysturvaa. Näin voidaan sanoa, sillä lukuisten tutkimusten mukaan koulutus on edelleen valttikortti, oli sitten kyse työvoiman rekrytoinnista, työuralla etenemisestä tai työttömyyden jälkeisestä uudelleen työllistymisestä. Tämän lisäksi hyvään koulutukseen sisältyy myös muita hyveitä, kuten se, että se parantaa työn tuottavuutta, ennakoi pidempiä työuria ja ennustaa keskimääräistä parempaa hyvinvointia. Koulutus tukee myös vahvaa identiteettiä, mikä puolestaan suojaa alistamiselta ja sorrolta. Nämä positiiviset yhteydet on osoitettu toistamiseen monissa eri tutkimuksissa.

Tätä totuutta vastassa on kuitenkin myös näyttöä siitä, että on eri asia valmistua tai jäädä työttömäksi laman kuin noususuhdanteen aikaan. Vuodet eivät siis ole veljiä keskenään, ja jotkut ikäpolvet voivat valmistua väärään aikaan ja kantavat tätä taakkaa lopun ikäänsä. Mites silloin suu pannaan?

Koulutus on parasta työllisyysturvaa

Hyvällä koulutuksella ja sijoituksilla koulutukseen näyttäisi olevan kiistattomat positiiviset vaikutukset etenkin silloin kun asiaa arvioidaan yhteiskunnan makrotasolla ja pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi 1990-luvun laman jälkeisellä kasvukaudella työvoiman kysyntä ja yritysten rekrytoinnit kohdistuivat ensisijaisesti ja aikaisempaa selvemmin hyvin koulutettuun työvoimaan, oli sitten kyse yksityisen tai julkisen sektorin työpaikoista. Samalla se merkitsi palkkatason kohoamista. Tämä on todistettu mm. ETLAn tutkimuksissa ja kansainvälisestikin (Asplund ym. 2011; Hurley ym. 2011). Ongelmalliseksi tässä on vain muodostunut se, että samanaikaisesti kuin yleinen koulutustaso on kohonnut, on myös kilpailu avoimista työpaikoista kiristynyt. Sen seurauksena ne, joiden koulutustason on alhainen ja joilta puuttuu sosiaalinen tuki ja muut resurssit, ovat joutuneet entistä vaikeampaan asemaan.

Heikosti koulutettujen työttömyys on yleensä korkeampaa ja pitkittynyt ja siitä on tullut erittäin vaikea rakenteellinen ongelma myös Suomessa. Totta on myös se, ettei koulutus sinällään takaa herran paikkaa ja hyvän koulutuksen saaneita on aikaisempaa enemmän työttöminä ja sosiaalinen kohoaminen on entistä selvemmin riippuvainen yksilöiden sosiaalista verkostoista sekä siitä millaisia muita valikointikriteerejä, kuten ikä, sukupuoli, etninen ja kulttuurinen tausta, työnantajat käyttävät. Jani Erolan (2012) tutkimukset viittaavat siihen, että nuoremmille kohorteille, joiden koulutustaso on aikaisempaa korkeampi, näyttää isän sosioekonominen asema nousseen uudestaan sosiaalisen kohoamisen takeeksi. Hetken aikaahan ehdimme jo uskoa, että kaikille yleinen ja ilmainen koulutus ja sen taloudellinen tukeminen, olisivat katkaisseet siteet sosiaaliseen perimään.

Mitä sitten tulee työiän aikaisiin työllisyysriskeihin, kuten riskiin joutua työttömäksi tai mahdollisuuksiin selvitä työttömyydestä takaisin työllisyyteen, niin tutkimukset puhuvat tässäkin suhteessa selkokieltä. Hyvä koulutus suojelee työttömyydeltä ja vahvistaa mahdollisuuksia uudelleen työllistyä. Hyvällä aikaisemmalla koulutuksella ja hankitulla lisäkoulutuksella näyttäisi olevan ratkaiseva vaikutus myös siihen, miten suurten rakennemuutostenkin yhteydessä työpaikkansa menettäneet työllistyvät. Samalla tavoin suomalainen muutosturvajärjestelmä ja siihen sisältyvä uudelleen kouluttautumisen mahdollisuus näyttävät olevan ainoita valopilkkuja rakennemuutosten hallinnassa (Jolkkonen ym. 2012, 2014). Oletettavasti myös nuorisotakuu, jota on ajettu niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa, perustuu tähän samaan koulutususkoon.

Koulutus ei ole kuitenkaan mikään yksinään toimiva taikatemppu, vaan se vaatii tuekseen myös muita tukitoimia kuten toimeentulotakuuta, sosiaalista neuvontaa ja tukea, ja ennen kaikkea myötämielistä asennetta myös työvoimaa rekrytoivilta yrityksiltä.

Voiko valmistua väärään aikaan?

Edellä olen osoittanut, että hyvä koulutus on valttia, sillä se luo edellytykset sosiaaliselle liikkuvuudelle ja uralla etenemiselle, suojaa työttömyyden riskeiltä ja mikä tärkeintä, se luo edellytykset vahvalle identiteetille ja hyvinvoinnille. Näin koulutuksesta on tullut merkittävä työmarkkinoiden toimivuutta ja yleistä hyvinvointia edistävä tekijä. Tässä suuressa kertomuksessa on kuitenkin myös heikkoja lenkkejä. Yhteiskunnallisten olosuhteiden ennakoimattomat muutokset voivat haavoittaa myös hyvin koulutettujen asemaa ja kokonaiset sukupolvet valmistua aikaan, jolloin työmarkkinoilla ei ole kysyntää.

Tilastokeskuksen tilastoissa vastavalmistuneiden työllistymistä mitataan vuoden kuluttua valmistumisesta. Keväällä 2014 julkaistun tilaston mukaan kaikista vastavalmistuneista oli vuoden kuluttua työllisiä 69 prosenttia, työn ohessa opiskeli 17 prosenttia ja päätoimisesti opiskeli 14 prosenttia. Ylioppilaista opiskeli 37 prosenttia ja alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista 31 prosenttia. Työttömien osuus valmistuneista kasvoi vuonna 2014 vuosiin 2010 ja 2011 nähden lähes kaikilla koulutusasteilla. Työttömänä oli eniten toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta valmistuneista, lähes 14 prosenttia. Ammattikorkeakouluista valmistuneista oli työttömänä vajaa 7 prosenttia ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista vajaa 6 prosenttia (SVT: Sijoittuminen koulutuksen jälkeen 2014). Tämä antaa viitteitä siitä, etteivät vuodet ole veljiä keskenään.

Kuvio.1 Tutkinnon suorittaneiden työllisyys koulutusasteen ja sukupuolen mukaan vuoden kuluttua valmistumisesta 2012, % (Lähde: SVT: Sijoittuminen koulutuksen jälkeen 2014).

Esitetty tilastokeskuksen tulos perustuu kuitenkin vain vuoden mittaiseen seurantaan. Vuosi on kriittinen seuranta-aika siinä mielessä, että olemassa olevan tutkimustiedon perusteella valmistumisen jälkeinen ensimmäinen ja toinen vuosi olisivat työmarkkinoille kiinnittymisen suhteen epävakaita ja työttömyys ja lisäkoulutuksen osallistuminen yleistä, mutta niitä seuraavina vuosina työllisyysurat alkavat yleensä vahvistua. Ranskassa tutkinnon suorittaneita on seurattu koko väestöä edustavin kohorttiaineistoin ja niissä käy ilmi tämä sääntö selvästi. Vuoden 2010 kohortti näyttää kuitenkin muodostavan poikkeuksen. Kun sitä verrattiin vuosien 2004 ja 2007 kohortteihin, oli työttömyys kasvanut kolmannen seurantavuoden aikana (2012), vaikka sen olisi tullut laskea (Cereq: The cap between …2014). Tämä kertoo selvää kieltä siitä, että laman aikana valmistuneilla on muina aikoina valmistuneisiin verrattuna heikommat työllistymisen mahdollisuudet ja että epävakainen työllisyys on herkkä suhdannevaihteluille.

Norjassa tehty tutkimus tukee tätä havaintoa kun se osoittaa, että talouden suhdanteisiin liittyvä epäsuhta koulutuksesta valmistuneiden tarjonnan ja kysynnän välillä on tekijä, joka selittää työurien heikkoa kehitystä erityisesti laman aikana ja toisaalta, että uran alkuvaiheessa koettu epäonni luo (heikot työllistymisen mahdollisuudet) pysyvät jäljet myös myöhempään työuraan (Li ym. 2012).

Cutler ym (2014) selvittivät Eurobarometri-aineistolla onko niin, että vaikeina taloudellisina aikoina valmistuneet olisivat muita suuremman työttömyysriskin lisäksi muita suuremmassa riskissä joutua myös heikomman tulotason, terveyden ja elämänlaadun urille. Tulos oli oletuksen mukainen: korkeampi työttömyysaste on yhteydessä alempaan tulotasoon, heikompaan tyytyväisyyteen elämään sekä suurempiin terveysriskeihin kuten tupakointiin ja juopotteluun. Nämä riskit olivat kuitenkin pienempiä korkeasti koulutettujen kuin matalan koulutuksen omaavilla. Näin ollen korkea koulutus näyttäisi suojaavan myös hyvinvointiriskeiltä ja tämä koulutuksen tasoittava vaikutus oli osoitettavissa niin ryhmien kuin maidenkin välisessä vertailussa (Cutler ym. 2014).

Mitä tästä voidaan oppia?

Ajattelen, että paras tapa, jolla yksilöt voivat suojautua ennakoimattomiin yhteiskunnallisiin muutoksiin, kuten kasvu- ja lamakausiin, on edelleenkin hankkia hyvä koulutus. Koulutusinvestoinnit voivat kuitenkin olla riskialttiita, ja joissakin tapauksissa jopa epäonnistuneita, jos yhteiskunnalliset olosuhteet ovat epäsuotuisat, mutta silloinkin laajat tutkinnot, jotka antavat sovellutusmahdollisuuksia yli perinteisten ammatti- ja toimialarajojen, voivat olla valttia.

Toisaalta esimerkit viittaavat myös siihen, että vaikeina aikoina yhteiskunnan koulutukseen osoittamat varat ja opintojen sosiaalinen ja taloudellinen tuki eivät yksin riitä takaamaan hyvää lopputulosta. Tässä suhteessa katse kääntyy yritysten vastuuseen ja rekrytointikäytäntöihin sekä toisaalta työmarkkinoiden pelisääntöihin. Yhteiskunnassa olisi kerta kaikkiaan tehtävä stoppi työvoiman rekrytoinnissa esiintyvälle diskriminoinnille, työn sopimuksellisten ehtojen polkemiselle sekä sopimusten shoppailulle.

Lähteitä:

Asplund, R. & Kauhanen, A. & Maliranta, M. (2012). Työtehtävi­en ja palkkojen dynamiikka. Helsinki: Taloustieto. (haettu 5.11.2013).

Cereq: The cap between levels of qualification widens as the crisis deepens. 2013 survey of the 2010 cohort. Training & Employment, n. 109/110 2014. (Viitattu 19.11.2014).

Cutler, D. Huang, W. & Lleras-Muney, A. (2014). When Does Education Matter? The Protective Effect of Education for Cohorts Graduating in Bad Times. NBER Working Paper No. 20156.

Erola, J. (2012). Family Background and the Life Cycle Effects of Father’s Class and Income. Teoksessa Paul Lambert, Roxanne Connelly, Robert M. Blackburn & Vernon Gayle (toim.) Social Stratification: Trends and Proces­ses. Farnham: Ashgate, 85–99.

Hurley, J. & Storrie, D. (2011). Shifts in the Job Structure in Europe during the Great Recession. Dublin: European Foundation for the Impro­vement of Living and Working Condi­tions. (haettu 7.11.2013).

Jolkkonen, A. & Koistinen, P. & Kurvinen, A. & Lipiäinen, L. & Nummi, T. & Virtanen P. (2014). Kohtalokkaat olosuhteet ja yksilölliset tekijät: Toimipaikan lakkauttamisen seurauksena työnsä menettäneiden kiinnittyminen työmarkkinoille. Kansantaloudellinen aikakauskirja – 110.vsk. – 4/2014.

Jolkkonen, Arja & Koistinen, Pertti & Kurvinen, Arja (2012). Reemployment of Displaced Workers: The Case of a Plant Closing on a Remote Region in Finland. Nordic Journal of Working Life Studies. 2:1, 81–100.

Korkeamäki, O. & Kyyrä, T. (2014). A Distributional Analysis of Earnings Losses of Displaced Workers in an Economic Depression and Recovery. Oxford Bulletin of Economics and Statistics, vol. 76(4), 565-588.

Liu, K. & Salvanes, K. G. & Sørensen, E. Ø. (2012). Good Skills in Bad Times: Cyclical Skill Mismatch and the Long-Term Effects of Graduating in a Recession. Paper provided by Institute for the Study of Labor (IZA) in its series IZA Discussion Papers with number 6820.

 

Lue lisää aiheesta blogista

Työ, työvoima & politiikka -tutkimusblogi: Professori Pertti Koistinen pitää blogia, jossa julkaistaan Työ, työvoima & politiikka -kirjan (2014) aiheisiin soveltuvia artikkeleita, kommentoidaan ajankohtaisia työllisyyttä ja työvoimapolitiikkaa koskevia aiheita sekä muiden tutkijoiden esittämiä argumentteja ja tutkimustuloksia.