Katoava työ

Jaakko Stenhäll & Ville-Veikko Mastomäki
Stenhäll (yl.) on tuotantotalouden diplomi-insinööri ja Mastomäki (al.) on koulutukseltaan ympäristösuunnittelija

"Automaation seuraavien kahden vuosikymmenen aikana aiheuttama murros on tutkijoiden arvioiden mukaan noin kaksi kertaa nopeampi kuin tähänastisen historiamme suurin rakennemuutos. Onkin aiheellista kysyä, millaiseen optimismiin on varaa tällaisen tulevaisuuden edessä."

Alustus! Koska yhteiskuntamme perustuu verotusta ja arvomaailmaa myöten työlle, kaikki työn muutokset ravistelevat sitä aina voimakkaasti. Ylivoimaisesti kiistellyin muutos on tällä hetkellä työn automatisaation aiheuttama työpaikkojen väheneminen, jota taloustieteilijät kutsuvat teknologiseksi työttömyydeksi (technological unemployment). Tähän muutokseen on johtamassa informaatioteknologian aikuistuminen, mikä vaikuttaa lähes kaikille aloille.

Työpaikkojen katoamiseen niin Suomessa kuin erityisesti muissakin länsimaissa on useita syitä, jotka ovat osin toisistaan riippumattomia. Työpaikkoja on aina kadonnut taantumissa, eikä vuoden 2009 äkkiromahdus ole tässä suhteessa poikkeus. Ilman eurokriisiä tai Nokian romahdusta, ei työpaikkojakaan olisi kadonnut yhtä paljoa. Myös markkinoiden globalisoituminen on vienyt länsimaista perinteistä valmistavaa teollisuutta yhtäältä lähemmäksi nousevia markkinoita ja toisaalta halvemman työvoiman äärelle.

Teknologinen kehitys on aina hävittänyt työpaikkoja

Työtä on kadonnut myös tavanomaisten suhdannevaihteluiden ohella ennenkin. Pellolta työvoima siirtyi tehtaisiin. Monien ammattiryhmien työt yksinkertaistuivat fordismin aallossa ja siten vähäisemmilläkin taidoilla pääsi sisään uusille työmarkkinoille. Tämä kannatti aikansa, sillä ihmistyö oli halvempaa kuin kalliit koneet.

Eivätkä ainoastaan ihmiset ole joutuneet väistymään: hevoset olivat halvin ja kätevin tapa niin ihmisten kuin tavaroidenkin kuljetukseen ennen autoa. Höyryvoima ja lopulta polttomoottori veivät hevosten työt, koska ne kykenivät suorittamaan samat tehtävät nopeammin ja halvemmalla. Palveluyhteiskuntaan siirtymisen myötä ihmiset lakkasivat työskentelemästä teollisuuskoneiston rattaina ja siirtyivät suorittamaan ihmisten välistä työtä.

Eniten töiden katoamiseen ovat historiassa vaikuttaneet niin kutsutut yleistarkoitusteknologiat (general purpose technology), kuten höyrykone, sähkö, polttomoottori ja nyt uusimpana informaatioteknologia. Kaikki nämä ovat järjestäneet tuotantoa uudelleen perustavanlaatuisesti. On tärkeää huomata, että vaikka nämä yleisteknologiat ovat vieneet miljoonien ihmisten työt viimeisen kahden vuosisadan aikana, on uusia töitä aina kehittynyt aiempien tilalle.

Tuleva automatisoinnin vauhti on ennennäkemätön

Tämän hetken yleistarkoitusteknologian eli IT-alan vaikutuksia on kartoitettu esimerkiksi Oxfordin yliopiston tutkijoiden tutkimuksessa “The future of employment: How susceptible are jobs to computerisation”. Tutkimus ennakoi, että 47 prosenttia Yhdysvaltojen nykyisistä työpaikoista on automatisoitavissa seuraavien kahden vuosikymmenen aikana (Frey & Osborne 2013, 38).

Eniten töitä on katoamassa rutiinityösuoritteita tekeviltä keskituloisilta, joiden pitää kyetä siirtymään joko alempiin tai ylempiin tuloluokkiin. Ongelmana tietysti on, että myös näissä tuloluokissa nykyiset työpaikat saattavat vähentyä automatisaation vuoksi. Oxfordin yliopiston tutkimuksen tulosta on mielenkiintoista verrata Suomen aiempaan suureen elinkeinorakenteen murrokseen, jossa Suomi muutamissa vuosikymmenissä siirtyi maatalousyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi.

Freyn ja Osbornen ennustaman 47 prosenttiyksikön pudotukseen Suomessa meni nopeimman muutoksen aikana, 1930-luvun lopulta 1980-luvun alkupuolelle, yli neljä vuosikymmentä. Automaation seuraavien kahden vuosikymmenen aikana aiheuttama murros on siis arviolta noin kaksi kertaa nopeampi kuin tähänastisen historiamme suurin rakennemuutos, joka sekin aiheutti maaltamuuton myötä monenlaisia sosiaalisia ongelmia, niin Suomen sisällä kuin Ruotsiin työn perässä muuttaneiden parissa. Onkin kohtuullista sanoa, että tuleva murros on otettava erittäin vakavasti.

Toistaako historia itseään?

Työtehtäviä tullaan automatisoimaan ennen näkemättömällä vauhdilla tästä eteenpäin. Suuri kysymys on se, toistaako historia itseään ja luoko talous jälleen uusia töitä automatisoitujen tilalle vai olemmeko kohtaamassa jotain täysin uutta. Myös 1930-luvun suuren laman oloissa ajateltiin, Keynesiä myöten, että työt ovat vähentyneet pysyvästi: näin ei kuitenkaan lopulta tapahtunut, vaan työt korvautuivat uusilla. Aiemman teknologiakehityksen ja ihmistyövoiman syrjäyttämisen logiikka on ilmeinen: teknologia on kehittynyt tasolle, joka vastaa ihmistyötä, mutta tekee sen halvemmalla.

Samalla ihminen vapautuu tehtäviin, joissa on koneita etevämpi tai ainakin tekee sen halvemmalla. Lyhyesti sanottuna kyse on korvautumisesta ja uudelleensijoittumisesta. Olemme monien alan tutkijoiden mukaan tilanteessa, joka poikkeaa aiemmista merkittävästi. Informaatioteknologian murros poikkeaa laadullisesti aiemmista; tavoilla, jotka kyseenalaistavat korkean työllisyyden säilymisen. Kun informaatioteknologia kypsyy, alkaa käydä selväksi, että niin toimistossa kuin tehtaallakin koneiden osaaminen saavuttaa ihmisten osaamista. Aiemmissa murroksissa työvoima siirtyi toisiin tehtäviin, joita vain ihminen osasi tehdä. Nykyinen murros kuitenkin eroaa näistä kahdella merkittävällä tavalla.

Ensimmäinen ero tulevassa muutoksessa on, ettei alojen sisäisiä työtehtäviä, joihin väistää, enää samoissa määrin ole. Paperimies pystyi aiemmin siirtymään ruumiillisista töistä ensin trukin rattiin ja sitten valvontapäätteen eteen, mutta seuraava uudelleensijoitus saattaa olla työttömyyskortistoon. Monilla aloilla tämä sisäisen uudelleensijoittumisen tie on tulossa päätepisteeseen. Toinen ero aiempiin muutoksiin on se, että informaatioteknologia koskee talouden kaikkia sektoreita. Tällä kertaa ei voi siirtyä viikatteen varresta tehtaaseen tai linjastolta toimistoon.

Tällaista tilannetta, jossa ainakaan osalle työvoimasta ei ole enää tarjolla mitään työtehtäviä, joihin heillä on osaamista, kutsutaan englanninkielisessä keskustelussa “nowhere to run” argumentiksi. Tämä ei ole uusi ajatus vaan vuosikymmeniä vanha, mutta vasta nyt teknologinen kehitys on vaiheessa, jossa se tulee ottaa vakavasti.

Tulevat työmarkkinat

Automatisoinnin myötä vähäisen ja keskitason osaamisen työpaikat katoavat mahdollisesti kokonaan niin toimistoista, varastoista kuin tehtaistakin. Uudet työpaikat syntyvät korkeamman osaamisen alueille, mikä aiheuttaa työttömyyden ohella uudenlaisia poliittisia jakolinjoja. Kuten aiemmin mainitsimme, historian rakenneuudistuksista osassa tuotannon uudelleenorganisointi on tuonut ihmisille jopa aiempaa helpompia työtehtäviä. Fordin ensimmäisillä tehtailla yksittäiselle työläiselle määrättiin kokonaisuudesta vain yksinkertainen työvaihe, joka piti toteuttaa mahdollisimman nopeasti. Tätä aiemmin autotehtaan tai vastaavien tehdastöiden työläisten oli pitänyt osata tehdä useampia työtehtäviä ja ymmärtää kokonaisuudesta enemmän. Oli ilmeistä, että aiemmista työtehtävistään vapautetut työläiset olivat kykeneviä näihin uusiin, usein yksinkertaisempiin tehtäviinsä.

Samoin muutos maalta tai tehtaasta palveluammattiin oli siirtymänä hyvin hallittavissa. Suuri osa palveluammateista oli, ja osa on yhä, sellaisia joista suurin osa kansakoulun käyneistä selviytyi. Siivoamiseen, tarjoiluun tai kaupan kassalla ei korkeakoulututkintoa tarvita ja tämä auttoi murroksessa, kun maaseudulta ja myöhemmin tehtaista piti siirtyä palvelualalle. Monelta osin työtehtävät eivät tietenkään ole historiassa helpottuneet. Koulutustason nousu onkin ollut välttämätöntä erikoistumiselle ja ihmisten uudelleensijoittumiselle työelämässä. Vaikka teknologia on kehittynyt nopeasti koko viime vuosisadan ajan, ihminen on ollut ylivertainen hyvin monessa työssä verrattuna koneeseen. Tämän vuoksi ongelmia uudelleensijoittumisessa on ollut toistaiseksi hyvin vähän.

Tuleva murros onkin mielestämme työtehtävien haastavuuden kehityksen suhteen erilainen. Kun työt syntyvät lähinnä aloille, joiden tehtävät eivät ole rutiininomaisia tai helposti opittavia, on uudelleensijoittuminen vaikeampaa. Kaikista ei voi tulla lääkäreitä, tutkijoita tai datanlouhijoita. Korvaavat työt ovat mitä todennäköisimmin paljon aiempaa monimutkaisempia. Vaikka kyvyt riittäisivät, kouluttautuminen uusiin ja haastaviin tehtäviin vie joka tapauksessa kauemmin aikaa.

Esimerkkinä tulevasta haasteesta voidaan pitää jo selkeästi näköpiirissä olevaa autojen ja muiden kuljetusvälineiden ajamisen automatisointia. Alalla työskentelee ainakin 150 000 suomalaista. Kun suuri osa näistä työntekijöistä korvautuu automatiikalla seuraavien vuosikymmenten aikana, on erittäin suuri haaste löytää heille koulutusta ja osaamista vastaavaa työtä.

Vasta-argumentit murrokselle

Kaikki tulevaisuudentutkijat eivät usko, että tuleva murros aiheuttaa työttömyyttä tai että mitään murrosta edes on tulossa. Automaatioon kriittisesti suhtautuvissa julkaisuissa vasta-argumentteja on pääsääntöisesti kolme.

Ensimmäinen vasta-argumentti on aina jo edellä läpikäyty historiallinen kokemus. Kun koko ihmiskunnan teknologinen historia on päällystetty kadonneilla ja koneistetuilla työtehtävillä ja kokonaisilla aloilla, ei ole mitään syytä olettaa, että asiat olisivat nyt toisin. Historiaan vetoaminen ei kuitenkaan vastaa “nowhere to run” argumenttiin, joka on tulevan murroksen keskeisin tekijä ja juuri poikkeava tilanne verrattuna historiaan, kuten kävimme läpi aiemmin.

Toinen vasta-argumentti on talouden takaisinkytkentöjen logiikka (ks. kuva).

Teknologiakehityksen vaikutukset talouteen ja työllisyyteen.

Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että automatisaatio tehostaa tuotantoa ja siten lisää kansantalouden käytössä olevia tuloja, mikä taas lisää kysyntää. Lisääntynyt kysyntä puolestaan luo lisää tarvetta palkata ihmisiä. Tämä logiikka pitää paikkansa, mutta “nowhere to run” argumentti sivuutetaan tässäkin. On tärkeää huomata, ettei työttömyyden lisääntyminen vaadi talouden logiikan uudelleenkirjoittamista. Jos lisääntyvään kysyntään vastataan lisäämällä robotteja, kyetään tuotteita ja palveluita tuottamaan enemmän lisäämättä työntekijöiden määrää. Talous voi aivan hyvin kasvaa kuten ennenkin, vaikka tuloerot kasvaisivat.

Kolmas vasta-argumentti on yleinen teknologiaskeptisyys, jonka käyttöön ensimmäisen ja toisen vasta-argumentin kykenemättömyys vastata “nowhere to run” -argumenttiin johtaa. Teknologiaskeptinen vastaväite on se, että IT-ala ei tuoniin suurta murrosta kuin muut tutkijat povaavat.

Yhteenvetona aiheeseen liittyvästä akateemisesta keskustelusta voidaan todeta, että kriittisesti tulevaan murrokseen suhtautuvien argumentit historiasta ja talouden dynamiikasta pitävät paikkansa. Ainoa asia, josta keskustelijat ovat eri mieltä, on teknologiakehityksen vauhti ja siten se, olemmeko saapumassa “nowhere to run” argumentin kuvaamaan tilanteeseen. Kriittisesti suhtautuvat ovat siis oikeassa, mutta eivät näe relevantiksi ottaa huomioon “nowhere to run” skenaariota.

Tämän vuoksi myös Suomessa voimme hypätä ensimmäistä ja toista argumenttia koskevan keskustelun ohitse suoraan itse aiheeseen. Keskustelun varsinainen aihe kaiken tämän jälkeen siis on: onko koneiden osaamistaso saavuttamassa meitä? Tässä kilpajuoksussa merkittävät tekijät ovat ensinnäkin IT-alan automaation nopea kehitys, joka saavuttaa ihmisten taitoja monella alalla. Toinen merkittävä tekijä on robotiikka, joka tuo laskentatehon kehitykselle fyysisen ulottuvuuden. Kolmantena tekijänä taas ovat ihmisten kehittyvät taidot ja koulutus.

Teoriassa voimme kehittää itseämme ikuisesti vauhdilla, joka ylittää teknologisten ratkaisujen kyvyn saavuttaa ihmistaitoja ja tähän mennessä olemme onnistuneet tässä hyvin. Esimerkiksi 1950-luvun väestölle taitoineen olisi todella vaikea löytää töitä vuoden 2013 Suomesta, mutta onneksi olemme nostaneet taitomme ja osaamisemme uudelle tasolle. Informaatioteknologian eksponentiaalinen kehitys luo kuitenkin vakavasti otettavan haasteen kilpailussa koneiden osaamista vastaan.

Hyvä esimerkki löytyy inhimillisestä älystä, joka on evoluution myötä kehittynyt ihmiselle verrattain myöhään: motorisia taitoja olemme kehitelleet miljardeja vuosia, mutta älymme oli se, joka erotti meidät muista. Ei kuitenkaan kestänyt kauaakaan, kun onnistuimme kehittämään koneita joiden laskentataidot menivät ihmisistä ohi hyvin nopeasti. Samalla voidaan kysyä, onko vain ajan kysymys, milloin koneet voivat korvata vielä jotain olennaisempaa inhimillisyydestämme – kuten vaikka luovuuden.

Yhteenveto: on syytä huoleen

Lopuksi on syytä kysyä, millaiseen optimismiin on varaa tällaisen tulevaisuuden edessä. Informaatioteknologian aiheuttamista vaikutuksista työhön voidaan siis todeta lyhyesti, että:

  1. Informaatioteknologian kehitys johtaa töiden automatisoitumiseen.
  2. Työmarkkinoiden muutos tulee olemaan syvempi ja nopeampi kuin koskaan aiemmin.
  3. Töitä automatisoituu lähes kaikilla aloilla ja alojen sisällä monissa tehtävissä.
  4. Matalan osaamisen rutiininomaiset työt automatisoituvat ensimmäisinä, kun taas uudet työt syntyvät voittopuolisesti korkeaa osaamista ja luovuutta vaativille aloille.
  5. Osa matalan osaamisen työläisistä ei löydä enää uutta työtä, sillä koneet ovat taidoiltaan jo vastaavalla tasolla, mutta kustannuksiltaan edullisempia. (“Nowhere to run” -skenaario.)
  6. Kun kehitys jatkuu pidempään, kasvaa työmarkkinoiden ulkopuolelle jäävien ihmisten osuus yhä suuremmaksi.

On nähdäksemme epätodennäköistä, että olisimme lyhyellä aikavälillä ajautumassa lopulliseen “nowhere to run” -skenaarioon. Sen sijaan pitää havaita, että samassa ongelmakentässä on useampia tasoja, joita voi luokitella esimerkiksi seuraavasti:

  1. Lyhytkestoinen työntekijöiden osaamisen ja uusien alojen osaamisvaatimusten kohtaanto-ongelma, jossa automaatio ajaa suuren määrän ihmisiä työttömyyteen, mutta nämä työllistyvät lyhyen ajan sisällä uudelleen. Ongelmaa voidaan hillitä täydennys- ja uudelleenkoulutusta parantamalla, mutta pysyvää sopeutumista ei tarvita.

  2. Keskipitkän aikavälin kohtaanto-ongelma, joka kuitenkin lopulta saadaan selätetyksi koulutuksen ja muiden ongelman hillintään liittyvien toimien avulla. Pidemmästä kestosta johtuen on kuitenkin tarpeellista suorittaa myös sopeutumistoimia.

  3. Lopullinen “nowhere to run” -skenaario, jossa työttömyys nousee lopullisesti hyvin korkeaksi, eikä suurta osaa ihmisistä enää tarvita palkkatyön tekemiseen. Muutoksen radikaalisuutta pystytään loiventamaan erilaisilla hillintätoimilla, mutta samalla tullaan varmasti tarvitsemaan myös pysyvää sopeutumista uuteen tilanteeseen.

On mahdotonta ennustaa miten radikaali tuleva murros tulee olemaan, mutta sekä hillintä- että sopeutumistoimenpiteitä on viisasta suunnitella jo etukäteen, eikä pään painaminen puskaan auta*. Politiikka on kuitenkin hidasta, kun taas teknologinen kehitys etenee eksponentiaalisella vauhdilla.

*) Esimerkistä käy vaikkapa YLE Puheen radiohaastattelu, jossa SAK:n edustaja kommentoi urheasti (“koska SAK on työn asialla, työ on tärkeää”).

Kirjallisuus

Frey, C.B., Osborne, M.A., 2013. The Future of Employment: How Susceptible are Jobs to Computerisation? September 7, 2013.

Keynes, J.M., 1933. Economic possibilities for our grandchildren (1930). Essays in persuasion 358–373.

Miller, B., Atkinson, R.D., 2013. Are Robots Taking Our Jobs, or Making Them? The Information Technology & Innovation Foundation, Washington, DC.

 

Teknologinen murros ja politiikka

Ville-Veikko Mastomäen ja Jaakko Stenhällin Teknologinen murros ja politiikka -pamfletti.