Zen ja kapitalismin henki - vaadimme yhteiskuntatieteellistä näkökulmaa mindfulnessin markkinoihin

Ilmari Kortelainen & Antti Saari
Kortelainen on filosofian tutkija ja Saari kasvatustieteiden yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa
Kuva: Creative Commons / Mindfulness

"Yhteiskuntatieteellinen tutkimus kuvaa tietoisuustaitoharjoitusten taustalla olevaa zen-filosofiaa uutena yhteiskuntakritiikin välineenä."

Alustus! + Näky! Tietoisuustaitoharjoitusten eli mindfulnessin vaikutuksista ihmiskehoon, mieleen ja kulttuuriin keskustellaan vilkkaasti mediassa. Se nähdään osana terveydenhoitoa ja työkyvyn ylläpitämistä. Lisäksi tietoisuustaidot on myös melko uusi tieteellisen tutkimuksen kohde.

Yhteiskuntatieteellinen tutkimus kuvaa kehotietoisuusharjoitusta usein kriittisessä sävyssä, mutta tarkastelee toisaalta esimerkiksi tietoisuustaitoharjoitusten taustalla olevaa zen-filosofiaa uutena yhteiskuntakritiikin välineenä.

Kasvatustieteen lehtori Antti Saari ja filosofian tutkija Ilmari Kortelainen ovat tutkineet tietoisuustaitojen ja meditaatiofilosofioiden lähtökohtia yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. He näkevät tietoisuustaitojen olevan useiden, toisinaan myös keskenään jännitteisten ideologioiden, ihmiskuvien ja hallinnan päämäärien verkosto.

Parin viime vuosikymmenen aikana itämaisista viisausperinteistä ammentavat meditaatiokäytännöt ovat saaneet ympärilleen valtavan markkinakoneiston. Self help -kirjallisuus onkin täynnä ohjeita, joilla jokainen voi oppia hyväksyvää ja läsnäolevaa asennetta omaan elämään.

Suuryrityksille markkinoidut helpot ja lyhyet harjoitukset sisältävät ajatuksen, että mindfulness rentouttaa, rauhoittaa ja samalla energisoi työtä. Aiheen tutkimuksen kannalta onkin tärkeää huomioida mindfulness-nimikkeen ympärille kasvanut eri tasoisten ja tyyppisten mindfulness –koulutusten villinä rehottava viidakko.

Mindfulness-nimike ei toistaiseksi ole minkään yhtenäisen koulutuksen tai sertifikaatin alaisuudessa tai yliopistokoulutuksessa toisin kuin tietyn koulutuksen vaativat psykoterapiamuodot. Näiden harjoitusten takana oleva ihmiskuva ja ideologiset sisällöt kaipaavat kriittistä yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Samalla ei ole kuitenkaan syytä unohtaa meditaatiofilosofian sisältämää yhteiskuntakriittistä ajattelutapaa.

Yhteiskuntatieteiden näkökulmasta on pohdittu toistaiseksi hyvin vähän sitä, miten meditaatioharjoituksen tuominen yhteiskunnan instituutioiden sisälle voi muuttaa vallitsevaa kilpailuideologiaa ja sen tuottamia yhteiskunnallisia rakenteita. Kenties kehollisen kokemuksen huomioiminen voisi luoda uudenlaista oppimiskulttuuria tiedollisesti painottuneisiin koulutuksen käytäntöihin.

Meditaation filosofia saattaisi purkaa myös hoitotyön käytännöissä vallalla olevaa käsitystä kehosta. Kehomme ja mielemme on helppo määritellä ulkoa käsin jonkin oireen tai sairauden kautta. Tällaisen kehokäsityksen vastapainona, meditaation fenomenologia korostaa oman kehonkokemuksen harjoittamista ja tutkimista.

Uudenlainen tapa ymmärtää keho ja mieli vaikuttaa siihen, miten yhteiskunnallista toimintaa ja olemista mielletään. Meditaatiota kouluihin, kadulle tai päihdetyöhön tuovat tahot ovat samalla asialla: he pyrkivät haastamaan yksilö- ja suorituskeskeisen ja kilpailua ihannoivan yhteiskunnan toimintatapoja.

Katso Ilmari Kortelaisen ja Antti Saaren välinen keskustelu tietoisuustaitofilosofiasta ja tietoisuustaitojen yhteiskunnallisista ulottuvuuksista.