Käännetään yliopisto jaloilleen

Juha Suoranta
Kirjoittaja tekee päivätyönsä Tampereen yliopiston professorina

"Julkaiseminen ei ole sinänsä tavoiteltava akateemisen työn tulos puhumattakaan, että siitä tehtäisiin työn laatua ja määrää kuvaava resurssien jakoperuste. Se on väline kertoa yhteiskunnan toimintaan vaikuttavasta tutkijan ja muiden osanottajien yhteistyöstä."

Alustus! Tutkija: Unohda silmitön julkaise tai häviä -periaate ja muut uuden julkisjohtamisen opin mukaiset kaavamaisuudet. Uskalla ottaa yhteiskunnallinen tehtäväsi ja asemasi vakavasti. Toimi ja vaikuta ensin, julkaise toiminnastasi myöhemmin. Rippu rohkeutta.

Näin kehotetaan eri puolilla akateemista maailmaa käytävässä ’flipped academics’ -keskustelussa. Termillä ’flipped academics’ tarkoitetaan niitä, jotka haluavat kääntää akateemisen tutkimuksen ja tieteellisen elämän uuteen asentoon – tai oikeastaan kieräyttää ne takaisin jaloilleen. Mitä tällainen nurinkääntäjä tekee?

Lyhyesti sanoen, hän

  • toimii ensin ja julkaisee toiminnan tuloksista vasta sitten,
  • osallistuu yhteiskunnallisesti ja avittaa muiden osallistumista,
  • korostaa yhteiskunnallisten käytäntöjen kehittämistä,
  • ymmärtää tutkimusrahoituksen panokseksi, ei tulokseksi,
  • kehittelee oppimiselle otollisia ympäristöjä ja tapahtumia, ei pelkästään oppimateriaaleja tai opetustilanteita ja
  • toimii siellä, missä voi ja pitää toimia.

Tällaiselle tutkijalle osallistuminen asioiden tiedostamisen yksilöllisiin ja yhteisöllisiin toimintaprosesseihin edeltää tutkimustulosten julkaisemista tutkimusjulkaisuissa. Julkaiseminen ei ole sinänsä tavoiteltava akateemisen työn tulos puhumattakaan, että siitä tehtäisiin työn laatua ja määrää kuvaava resurssien jakoperuste. Se on väline kertoa yhteiskunnan toimintaan vaikuttavasta tutkijan ja muiden osanottajien yhteistyöstä.

Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen määrätietoisesti tähtäävä tutkija ei tee eroa käsitteellisen ja yhteiskunnallisiin käytäntöihin osallistuvan työn välillä. Hänen näkökulmastaan ne hyödyttävät toisiaan. Hän rohkaisee esimerkillään ja opastaa menetelmillään opiskelijoitaan ja muita osallistumaan. Hänen omin panoksensa yliopistotyössä on lisätä paikallisen toiminnan arvoa liittämällä se laajempiin asiayhteyksiin.

Näin myös tutkimusrahoituksen merkitys muuttuu tuloksesta panokseksi. Tutkijan työssä ei ole merkittävää se, kuinka paljon on sattunut haalimaan niin sanottua ulkopuolista rahoitusta, kuten nykyisin, vaan se, miten hyödyllisesti työaikansa käyttää yhteiskunnallisesti tärkeiden ongelmien ratkaisemiseen.

Nurinkääntäjälle opetuksen julkisuutta lisäävät toimet ja keinot ovat arvokas osa tasa-arvoisten yhteiskunnallisten käytäntöjen kehittämistä. Niinpä hän tervehtii ilolla avointa ja vapaata julkaisemista sekä verkko-opetuksen vallankumousta ja oppimisen vapautusrintamaa. Oppiminen kohdistuu yhteiskunnallisten osallistumistaitojen oivaltamiseen ja opiskelemiseen.

Perinteisen yliopisto-opetuksen subjekti on opettaja, kukas muu, sillä opetusta valmistellessaan ja vanhaa arvioidessaan hän oppii paljon uutta – yleensä paljon enemmän kuin opetuksen kohteena olevat opiskelijat. Nurinkäännetyssä muodossa opetustapahtuma ei perustu pelkkään tietojen siirtämiseen, vaan se luodaan kaikkien osallisten vuorovaikutusta, osallisuutta ja toimintamahdollisuuksia korostaen.

Yhteiskunnalliseen toimintaan osallistuminen ei aina ole mahdollista yliopistossa tai se on ainakin vaikeaa: siksi on toimittava siellä, missä on mahdollista ja pitää toimia. Yliopisto voi olla yksi solmu monien yhteiskunnallisten tahojen (järjestöt, yhdistykset, ihmisten vapaat yhteenliittymät) ja toimintamuotojen (osuustoiminta, vapaaehtoistyö, suora toiminta) verkoissa.

Flipped academics -liikkeessä uskotaan, että ”yhteiskunnalliseen toimintaan sitoutuneet tutkijat ympäri maailman voivat luoda yliopistosta paikan, jossa on mahdollista käydä keskustelua yhteiskunnasta, sen arvoista ja ongelmista, ja jossa yhteiskunnan epätasa-arvoisuuksien korjaamiseen tarvittava aktivismi voi voimistua” (Martak 2012).

Utopioita?

Flipped academics -keskustelussa esitetyt näkökohdat akateemisen toimintakulttuurin tulevaisuudesta ovat joillekin mahdottomia vaatimuksia, toisille mielekkäitä mahdollisuuksia. Ovatko ne käytännössä pelkkää haihattelua? Eivät sentään. Flipped academics -keskustelu ei ole uutta niille, jotka tuntevat toimintatutkimuksen pitkän tutkimusperinteen tai ovat hyödyntäneet ajattelussaan ja opetuksessaan kriittisen pedagogiikan tai julkisen sosiologian periaatteita.

Maailmalta löytyy joukko yliopistoja, joissa flipped academics -ajattelua on jo toteutettu. Kanadalaiseen McMaster-yliopistoon on perustettu Center for Scholarship in the Public Interest. Keskuksen tavoitteena on edistää monitieteistä tutkimusta yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista ja tukea tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden julkista toimintaa.

Kalifornian yliopiston sosiologian laitoksella Berkeleyssä tähdennetään keskustelua ja toimintaa yhteiskunnan kanssa. Kuten laitoksen nettisivulla todetaan: Berkeleyn sosiologit ovat ylpeitä panoksestaan kansainväliseen sosiologiaan ja yliopiston tuolle puolen ulottuvaan keskusteluun. Käytännössä tämä tarkoittaa julkisena sosiologiana tunnetun tutkimusperinteen opettamista, käytännöllistä soveltamista ja teoreettista kehittelyä.

On myös olemassa kustannustoimintaa, joka tukee yhteiskunnallisesti relevanttia tutkimusta. Esimerkiksi Iowan yliopiston kustantamolla on Humanities and Public Life -sarja, jossa julkaistaan tutkijoiden ja paikallisyhteisöjen tutkimuksellisen yhteistyön tuloksia.

Keskustelusta toimintaan

Yliopistolaitos on ollut ja tulee olemaan isojen muutosten kourissa: rahoitusperusteita, hallintorakenteita ja tutkintoja on uudistettu. Uudistukset ovat yleisesti vähentäneet hallintotyön määrää ja lisänneet mahdollisuuksia tutkimukseen. Hyvä niin, sillä uusi yliopistojen rahoitusmalli kannustaa tutkimaan ja julkaisemaan. Samalla kun malli miltei kahdeksankertaistaa julkaisutoiminnan merkityksen yliopistojen perusrahoituksessa (Hellman & Poteri 2012), se sisältää myös riskin: tutkimusjulkaisuja ryhdytään syytämään heppoisista aiheista kuin liukuhihnalta pohtimatta tutkimuksellisen toiminnan yhteiskunnallista merkitystä.

Akateemikko Erik Allardt (2002) on pitänyt liioiteltuina kritiikkiä, jonka mukaan tutkijat eivät osallistu riittävästi yhteiskunnalliseen keskusteluun. ”Toiset osallistuvat, toiset eivät”, ja näin on akateemikon mukaan hyvä sekä yliopistosivistyneistön että yhteiskunnan moninaisuuden kannalta. Miten arvio muuttuisi, jos mukaan otettaisiin paitsi keskusteluun myös yhteiskunnalliseen toimintaan osallistuminen?

En pitäisi pahana, vaikka Korkeakoulujen arviointineuvoston tuleva Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen vaikuttavuuden -arviointi nostaisi yliopistojen niin sanotun kolmannen tehtävän reilusti esille.

Lähteitä:

Allardt, Erik (2002). Yliopistosivistyneistön asema ja tehtävät yhteiskunnassa. Tieteessä tapahtuu.

Bruton, Alex (2012). Flipped Academic.

Hellman, Heikki & Poteri, Eija (2012). Kotimainen julkaisutoiminta uuden rahoitusmallin ja Julkaisufoorumin jälkeen. Media & viestintä 35 (3–4), 6–19.

Martak, Danielle (2012). Public Humanities and Creative Activism: New Initiatives for Engaged Artists and Scholars.

Shaw, Claire (2012). The Flipped Academic: Turning Higher Education on Its Head. The Guardian.

7 Steps To Thinking Like a Flipped Academic