Koulutuksen virtuaalinen tulevaisuus

Markku Lonkila & Olli Herranen
Lonkila (yl.) on sosiologian professori (ma.) Tampereen yliopistossa ja Herranen (al.) Alustan! toimittaja
Kuva: Alusta!

’I think you just got the glimpse of the future of education’ (Bill Gates)

Alustus! Khan Akatemian kehitti Salman Khan, bostonilainen pörssianalyytikko, joka opetti New Orleanissa asuville serkuilleen matematiikkaa etänä ja latasi kokeilumielessä pari videota YouTubeen. Nähtyään videot Khanin serkut ilmoittivat katsovansa mieluummin niitä kuin Khanin reaaliaikaista live-opetusta. Khan alkoi myös saada positiivista palautetta ihmisiltä eri puolelta maailmaa: ’Ensimmäistä kertaa hymyilin derivoidessani’.

Khanin serkut olivat oikeassa: Keskimääräisellä koulun matematiikantunnilla terävimmät oppilaat kyllästyvät, heikoimmat tipahtavat ja keskiverto-oppilaat hyötyvät tilanteesta eniten. Hekään eivät – toisin kuin Khan Akatemiassa – voi tai kehtaa pysäyttää opetustilannetta ja ’kelata takaisin’ niin usein kuin haluaisivat.

Khan Akatemiassa opettajan rooli, opetustilanne ja kotitehtävät muuttuvat: entiset live-oppitunnit katsotaan nyt kotona videolla, ja luokkahuoneessa opettajat voivat keskittyä kehittämään ongelmaratkaisutaitoja. Opettaja saa myös graafisen esityksen siitä, missä kohdassa kukin oppilas on asteittain vaikeutuvien kurssivideoiden läpikäymistä.

Tällä hetkellä Khan työskentelee päätoimisesti akatemiassaan, joka sisältää yli 3000 opetusvideota lukuisista oppiaineista. Opetus on ilmaista, korkeatasoista, ja sitä voi seurata omaan tahtiin kaikkialta, missä on internet-yhteys. Lienee selvää, mikä merkitys tällä on erityisesti epätasa-arvoisen koulujärjestelmän maissa

Elävän kuvauksen järjestelmästä ja sen synnystä saa katsomalla Khanin TED-luennon, jonka lopussa Bill Gates astuu lavalle ja sanoo: ’I think you just got the glimpse of the future of education’.

Näin hyvää ideaa ei tietenkään jätetty vain kouluun. Eritoten yhdysvaltalaiset yliopistot ovat seuranneet esimerkkiä vieden idean astetta pidemmälle: niin sanotut MOOC:it (Massive Open Online Courses) ovat verkkoympäristöön sovitettuja kokonaisia yliopistokursseja, jotka voidaan kaikkine sisältöineen suorittaa vaikka kotona päätteen ääressä. Osallistumiseen riittää sähköpostiosoite.

MOOC:eissa verkosta löytyvät luentojen ohella myös tentit, välikokeet ja esseet mahdollisine ryhmätöineen. Unisemmat luennon seuraajat ravistellaan hereille kesken luennon Powerpoint–shown ruutuun rävähtävillä kysymyksillä, eikä epäselvien asioiden kanssa tarvitse jäädä yksin: Ongelmat ratkotaan kurssin vetäjän ylläpitämällä oppimis- ja keskustelualustalla – joko suorilla kysymyksillä opettajalle, tai vertaisoppimisena keskustelemalla missä tahansa muualla maailmassa majailevien kurssitovereiden kanssa.

Tällä hetkellä MOOC-ilmiön suurin ja kaunein lienee yhdysvaltalainen Coursera, joka tarjoaa jo kolmattasataa ilmaista kurssia kelle tahansa. Aiheita on laidasta laitaan, ja yhä uusia kursseja tulee jatkuvasti maailman huippuyliopistoista kuten Stanfordista ja Princetonista. Coursera ei tietenkään ole ainoa MOOC-palveluja tarjoava verkkoympäristö.

Koulutuksen virtualisoituminen herättää luonnollisesti myös kysymyksiä: kuka opettajien palkat ja verkkoympäristön ylläpitokustannukset maksaa ja miksi? Mitä yliopistoilla tekee, kun opetus on verkossa? Näistä kysymyksistä on keskusteltu myös Suomessa, vaikkei verkko ole vallannut edes murto-osaa opetuksesta, jota yliopistot maailmalla tarjoavat.

Silti nämä kysymykset ovat perusteltuja, ja niiden pohtimista kannattaa jatkaa. Esimerkiksi Coursera on tällä hetkellä riskipääomalla pyörivä yritys, johon suuret yliopistot tekevät kursseja mielessään mm. parhaiden opiskelijoiden rekrytointi. Palveluntarjoajilla saattaa olla myös maksullisia kursseja, jotka usein ovat jotain hieman muuta kuin perinteistä yliopisto-opetusta.

Perinteisen luentosali-opetuksen loppumisesta ylenmäärin huolestuneet – tai siitä haaveilevat – taas tuskin näkevät kokonaiskuvaa asiasta. Parhaimmillaan verkko voi nimittäin tarjota jotain täydentävää ja korvaavaa, mutta inhimillistä kontaktia ja sen oppimista edistävää vaikutusta se tuskin syrjäyttää. Myöskään verkossa järjestettävät kurssit eivät synny tyhjästä, vaan niiden takana on pitkä yliopistoissa ja tutkijaverkostoissa tehty tutkimustyö. Suomalaisten yliopistojen ja muiden koulutuslaitosten on kuitenkin pohdittava vakavasti Khan Akatemian ja Courseran esimerkkiä mm. suhteessa jo olemassaolevaan yliopistojen väliseen verkko-opetusyhteistyöhön.

MOOC:it tarjoavat parhaimmillaan mahdollisuuden kehittää yliopiston tarjontaa niin, että kaikilla on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia tehdä sitä, mitä yliopistoissa kuuluukin tehdä: tutkia, opettaa ja opiskella. Tulevaisuus näyttää, onko verkko yliopistoille budjettikurin pakottama välttämättömyys vai niiden vapaaehtoisesti käyttöön ottama työkalu.

 

Welcome To Coursera

Aiheeseen liittyvää keskustelua:

Puhakka, Ilpo: Opintopisteitä saa netistä. Jylkkäri 3.9.2012