Miten arvioida ’piilevien populaatioiden’ kokoa?

Markku Lonkila
Kirjoittaja on sosiologian professori (ma.) Tampereen yliopistossa
Kuva: Philld / Creative Commons

Yhdysvaltalaisten tutkijoiden tiimi on jo pitempään kehittänyt NSUM (Network Scale-up Method) menetelmää, jolla voidaan arvioida nk. ’piilevien populaatioiden’ (hidden populations, esim. seksityöläiset, narkomaanit, rikosten uhrit…) kokoa.

Menetelmän keksi antropologi ja verkostotutkija H. Russell Bernard, joka työskenteli Meksiko Cityssä vuoden 1985 maanjäristyksen aikaan. Jutellessaan tuttaviensa kanssa hän huomasi, että jokainen hänen tuntemansa ihminen tunsi jonkun, joka oli kuollut maanjäristyksessä. Kollegojensa (Christopher McCarty, Eugene Johnsen, Peter D. Killworth ja Gene A. Shelley) kanssa Bernard alkoi kehittää tapaa arvioida piileviä populaatioita.

NSUM-menetelmä perustuu oletukseen, jonka mukaan henkilön A sosiaaliset verkostot – ne ihmiset, jotka A ‘tuntee’ – edustavat keskimäärin sitä populaatiota, jossa A elää. Menetelmä käyttää seuraavia muuttujia:

  • tietyn populaation koko (esim. Suomen asukkaat)
  • tässä populaatiossa elävän henkilön sosiaalisen verkoston arvioitu koko
  • haastateltavan tuntema määrä ihmisiä, jotka kuuluvat yleisempään populaatioon, ja joilla on tietty ominaisuus (’kuinka monta marihuanaa käyttävää Suomen asukasta tunnet’)
  • alapopulaation koko (’marihuanan käyttäjät Suomessa’)

Kun kolme em. muuttujista tunnetaan, neljäs voidaan laskea. Jotta esim. marihuanan käyttäjien (tai vaikkapa puolisoaan pahoinpitelevien suomalaisten) määrä voidaan laskea, täytyy siis arvioida henkilökohtaisen verkoston koko Suomessa, johon Bernard kollegoineen on kehittänyt erityisiä tekniikoita. (McCarty et al. 2001).

Edeltä selviää että NSUM -metodin oletukset sisältävät useita virhelähteitä, joista tutkijat ovat hyvin tietoisia (esim. mitä ’tunteminen’ tarkoittaa; kuinka haastateltavat ihmiset voivat tietää verkostojensa jäsenten ominaisuuksista kuten marihuanan käytöstä, jne.).

Menetelmän etuna on mm. se, että piilevien populaatioiden jäsenet ovat usein normaalien aineistonkeruumetodien saavuttamattomissa. Koska NSUM dataa ei kerätä suoraan piilevien populaatioiden jäseniltä, näiden ei tarvitse paljastaa omaa käyttäytymistään. NSUM kysymyksiä voidaan myös ’upottaa’ kansallisiin surveytutkimuksiin.

Menetelmää on kokeiltu useissa maissa (USA, Meksiko, Japani, Kiina, Thaimaa, Brasilia, Moldova, Ruanda…) ja tulokset ovat olleet lupaavia. On selvää, että sillä on myös vahvoja poliittisia implikaatioita myös terveyspolitiikan ulkopuolella – vaikkapa arvioitaessa laittomien siirtolaisten määrää eri maissa.

Viitteet:

McCarty, Christopher et al. (2001) ‘Comparing two methods for estimating network size. Human Organization’; Spring 2001, vol. 60, no 1.

 

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:

Bernard, H. Russell (2010) ‘Counting hard-to-count populations. The networks scale-up method for public health.’ Sexually Transmitted Infections 86 (suppl 2). Available at: http://sti.bmj.com/content/86/Suppl_2/ii11.full.pdf+html

McCarty, Christopher et al. (2001) ‘Comparing two methods for estimating network size. Human Organization’; Spring 2001, vol. 60, no 1.

McCarty, Christopher (2012): ‘The Network Scale-Up Method (NSUM). Counting the Uncountable.’ Presentation at EgoLab, Autonomous University de Barcelona, 11 July 2012.