Julkisen vallan monopoli jakautuu Kreikassa

Olli Herranen
Kirjoittaja on Alustan! toimittaja
Kuva: SpaceShot / Creative Commons

Alustus! The Guardian uutisoi hiljattain (28.9.2012) Kreikan julkisen vallan väistymisestä uusnatsipuolueen – Golden Dawnin – tieltä. Juustohöylätyn ja leikatun julkishallinnon sekä infrastruktuurin antaessa periksi menee samalla pohja valtion väkivaltakoneistojen monopolilta, eli oikeutukselta ainoana tahona toimeenpanna yleistä järjestystä ylläpitäviä toimia. Tämä aiheuttaa Kreikkaan valtatyhjiön, jota Golden Dawn ottaa vauhdilla haltuun.

Käytännössä Kreikan julkisvallan murtuminen tarkoittaa esimerkiksi poliisivoimien kyvyttömyyttä hoitaa perustehtäväänsä. Äärioikeistolainen Golden Dawn onkin ottanut haltuun monin paikoin rikoksentorjunnan ja jopa poliisi itse lähettää rikoksen uhreja suoraan heidän pakeilleen. Liike ottaa vastaan julkisen vallan sysäämät turvattomuuden uhriksi joutuneet kansalaiset.

Mainittu ryhmä on alkanut jakamaan myös ruokaa ja vaatteita alati kurjistuvassa ja työttömyyden riivaamassa Kreikassa, mikä on johtanut sen suosion äkilliseen nousuun – puolueen kannatuslukemat ovat nousseet hetkessä 12 prosentista 22 prosenttiin. Miten tämä kaikki on mahdollista?

Parlamentaarisissa maissa, kuten Suomi ja Kreikka, päättäjät saavat oikeutuksen toimilleen vaaleilla. Niillä luovutetaan valta hallitukselle ja eduskunnalle hoitaa yhteisiä asioita. Sopimus toimii jotakuinkin niin, että ihmiset alistuvat valtion väkivaltakoneistolle, kuten verotusvallalle, lainsäädännölle ja turvallisuuspalveluille, jotta he saisivat vastineeksi yhteiskunnallista vakautta ja palveluita.

Tätä kutsutaan myös byrokratiaksi sanan laajassa mielessä. Yhteiset palvelut hoidetaan kaikille samoilla ja ymmärrettävillä säännöillä, jolla tuotetaan samalla toiminnan ennustettavuutta tulevaisuuteen. Näin ainakin periaatteessa.

Sosiologin silmin tällaiset sopimukset perustuvat paljolti kulttuuriin ja kasvatukseen, siis siihen, että niihin opetetaan erilaisissa instituutioissa, kuten valtioiden ylläpitämissä kouluissa. Ihmiset oppivat järjestelmässä rooliinsa, eli miten kussakin tilanteessa toimitaan. Vastaavasti he odottavat myös julkisen vallan täyttävän oman tehtävänsä.

Kun tilanne kuitenkin muuttuu tavalla josta ei ole valmista mallia, aukeaa valtatyhjiö, josta erilaiset tahot voivat alkaa kilpailemaan. Jokainen voi tehdä ´ehdotuksensa´ siitä, miten pitäisi seuraavaksi toimia. Esimerkiksi Suomessa kilpailu on toistaiseksi käyty puhtaasti parlamentaarisissa puitteissa, tästä todistaa jytky.

Kun valtatyhjiö ja turvattomuuden ilmapiiri syntyy kansan keskuuteen, alkaa ääriliikkeen aktiivinen katutason toiminta kilpailla vallan oikeutuksesta julkisen toimeenpanovallan kanssa. Leipä, vaatteet ja suojelus tuottavat arkielämään sitä kokemuksellista turvaa yhä turvattomammassa ympäristössä, jossa poliitikkojen koetaan tuottaneen pettymys tavallisille ihmisille. Kreikan televisiossa haastateltu ääriliikkeen edustaja summaakin, että heitä pidetään ”vapauttajina” samalla kun ”valtio ei tee mitään.”

Valtatyhjiössä taistelua käydään myös symbolisesti. The Guardianin uutisen mukaan Golden Dawnin toiminta kytkeytyy vahvasti hakaristi-symboliin, jonka moni tunnistaa paitsi Suomen puolustusvoimista ja Lotta-järjestön tunnuksesta, niin myös natsi-Saksasta. Ihmiset alkavat yhdistää sen henkilökohtaiseen turvaan ja suojeluun. Näin Kreikan virallisiin symboleihin liitettyjä mielikuvia kiinnitetään nyt kasvavassa määrin hakaristiin. Tätä tunnusta kantava taho vastaa osittain niiden peruspalveluiden tuottamisesta, joista aiemmin vastasi valtio. Samalla Golden Dawn toimii avoimen siirtolaisvihamielisesti.

Poliisien liittoutuminen Golden Dawnin kanssa voikin tuntua näin pohjoismaisesta näkökulmasta hieman oudolta. Politiikan tutkija ja journalisti Paschos Mandravelis sanookin The Guardianin haastattelussa, etteivät kreikkalaiset muuttuneet ekstremisteiksi yhdessä yössä, tai toisaalta ääriliikkeeseen turvautuvat poliisit eivät tiedä natseista tai Hitleristä välttämättä mitään. He vain nojaavat ainoaan viiteryhmään joka asettuu heidän puolelleen mellakoissa protestoijia vastaan.

Poliisit eivät toisaalta enää olekaan yhtenäinen ryhmä Kreikassa. Syyskuussa uutisoitiin, kun tavalliset, palkkaleikkauksia vastustavat poliisit kääntyivät mellakkapoliiseja vastaan. Mellakkapoliisit ovat taas edelleen pysyneet lojaaleina valtiolle, sen leikkauspolitiikalle ja tätä kautta myös niille yksityisintresseille, joita kyseisellä politiikalla suojellaan.

The Guardianin haastattelema EU-komissaari Anna Diamantopoulou sanoo, ettei hän olisi koskaan voinut kuvitella tällaista tapahtuvan Kreikassa. Samalla kun Golden Dawn jakelee palveluitaan vain kreikkalaisille, toisaalla ryhmän väkivaltapartiot pahoinpitelevät siirtolaisia. Diamantopouloun mukaan koko puolue onkin rakennettu ´sen toisen´ vihaamiselle. Kylmäävästi hän jatkaa, että ”nyt ´se toinen´ on siirtolainen, mutta kuka se on huomenna?”

Aivan samalla tavoin yhteiskuntatutkija miettii, että tänään se on Kreikka, mutta missä muualla se on huomenna?