Utopioiden ajankuva: voiko poliittisen mielikuvituksen pelastaa?

Teppo Eskelinen
Teppo Eskelinen on filosofi ja yhteiskuntapolitiikan dosentti, ja työskentelee tällä hetkellä kehitysyhteistyön maisteriohjelman yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopistossa.

"Kun instituutiot saadaan näyttämään annetuilta ja mahdottomilta muuttaa, myös toisenlaisten instituutioiden kuvittelu käy työlääksi. Konkreettinen esimerkki tästä on useiden pitkän linjan filosofian opettajien havainto, jonka mukaan nykyisin on hyvin vaikea saada lukiolaisia kuvittelemaan vaihtoehtoyhteiskuntia tai ihanneyhteiskuntia. Vielä vuosikymmen sitten harjoitus tuotti hyvinkin paljon lennokkaita ja kekseliäitä tuloksia."

Alustus! Yhteiskunnalliset utopiat ovat olleet viimeaikaisessa politiikan teoriassa ja populaarissa keskustelussa sivuroolissa. Ne on ehditty välillä julistaa jo kuolleiksikin.

Viimeistään 1990-luvulla niin sanottu popperilainen utopiakritiikki muodostui valtavirtaiseksi ajatustavaksi. Popperilainen utopiakritiikki viittaa filosofi Karl Popperin vuonna 1957 ilmestyneeseen teokseen The poverty of historicism. Popper kritisoi utopioita ”yhteiskunnan pohjapiirroksina”, joiden toimeenpaneminen johtaa viime kädessä pakottamiseen (”utopian social engineering”). Kylmän sodan jälkeisessä ilmapiirissä suuria yhteiskunnallisia utopioita ryhdyttiin varomaan ”totalitaristisina”, ja politiikan itseymmärrys keskittyi hallinnointiin.


Kun ilmastopolitiikka ei riitä, soita lakimiehelle

Heta Heiskanen
Kirjoittaja väitteli toukokuussa 2018 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ympäristökäytännöstä

"Millaista vastuuta yleinen eri valtioiden ilmastonmuutoksen ennaltaehkäisyn laiminlyöminen voi yksittäistapauksen yhteydessä perustellusti synnyttää, on kysymys, jota on tällä hetkellä vaikea ennakoida. Jos yhdessä oikeustapauksessa linjataan vastuu kaikille 47 sopijaosapuolelle, syntyykö tapauksessa ennakkotapaus, jonka jälkeen kaikissa ilmastonmuutosta koskevissa tapauksissa vastuu jaetaan?"

Alustus! Ilmastonmuutos on vakava uhka niin ympäristölle kuin ihmisoikeuksien toteutumiselle. YK on toistuvasti katsonut, että ilmastonmuutos vaarantaa keskeisimpien ihmisoikeuksien toteutumisen. Ilmastopolitiikka on silti ollut eräänlainen kompromissien kompromissi. Sitovissa ilmastosopimuksessa päästötavoitteiden tasoa on pitänyt laskea, jotta sitova sopimus on ylipäänsä saatu aikaiseksi.

Erilaiset kansanliikkeet ovat järjestäneet kampanjoita reaktiona kunnianhimottomaan ilmastopolitiikkaan. Kampanjoiden rinnalla on viime vuosina tehty myös lukuisia ilmastonmuutokseen liittyviä oikeusvalituksia. Esimerkiksi USA:ssa nuoret haastoivat valtion oikeuteen vuonna 2015 Juliana v. US -valituksella ja alaskalaisnuoret haastoivat viime vuonna osavaltionsa oikeuteen. Ilmastokanteita on syntynyt myös esimerkiksi Uudessa-Seelannissa. Myös Euroopassa on syntynyt useita kansallisia ilmastovalituksia, esimerkiksi Hollannissa, Belgiassa, Sveitsissä, Ruotsissa, Norjassa ja Itävallassa. Valitusten tekijöinä on ollut kansalaisjärjestöjä, kansalaisfoorumeja, nuoria ja seniorikansalaisia. Kansallisten valitusten rinnalla on tehty myös valitus EU:n tuomioistuimeen.

Portugalilaisnuoret aikovat haastaa useita valtioita vastuuseen ilmastonmuutoksesta

Toistaiseksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole saanut käsiteltäväkseen ilmastovalituksia. Portugalilaislapset ja nuoret ovat kuitenkin aikeissa haastaa 47 Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopijaosapuolta tai ainakin osan niistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Suunniteltu valitus liittyy poikkeuksellisen laajoihin ja tuhoisiin metsäpaloihin, joissa on kuollut ja loukkaantunut huomattava määrä ihmisiä. Poikkeukselliseksi valituksen tekee se, että tarkoituksena on saattaa vastuuseen useita valtioita samanaikaisesti.

Nykyinen oikeuskäytäntö näyttää suuntaa valtion ilmastovastuun kehittymiselle

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on aiemminkin kehittänyt oikeuskäytäntöä ympäristöä koskien. Tämä olemassa oleva ympäristöoikeuskäytäntö määrittelee ilmastonmuutosta koskevan käytännön kehittymisen reunaehtoja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on mm. tunnustettu ympäristön ja sen eri osa-alueiden arvo yleisenä turvattavana intressinä. Ilmastonmuutos aiheuttaa ihmisoikeusloukkausten lisäksi haittaa ympäristölle, sillä esimerkiksi lisääntyneet metsäpalot voivat tuhota korvaamattomia vanhoja metsiä ja kokonaisia ekosysteemejä. Myös ilmastonmuutoksen seurauksena syntyvät myrskyt ja eroosio voivat tuhota arvokasta luontoa.

Sen lisäksi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tunnustanut luonnon, ympäristön ja ympäristön eri osa-alueiden arvon, se on kehittänyt valtioille yleisiä ja yksityiskohtaisia positiivisia toimintavelvoitteita. Nämä valtion positiiviset toimintavelvoitteet edellyttävät sopimusvaltioita esimerkiksi sääntelemään ja valvomaan ympäristölle vaarallisia toimintoja ja huolehtimaan riittävien riskiarviointien tekemisestä. Nämä positiiviset toimintavelvoitteet luovat pohjaa valtion vastuulle ilmastonmuutostakin koskien. Jos valtio ei ole tehnyt tutkimusten ja kansainvälisten sopimusten valossa riittäviä toimenpiteitä ilmastonmuutoksen vaikutusten estämiselle ja näistä laiminlyönneistä on seurannut ihmisoikeuksien vaarantuminen, voidaan valtion katsoa loukanneen positiivisia toimintavelvoitteitaan.

Positiivisten toimintavelvoitteiden laiminlyönti olisi mahdollista näyttää toteen yksittäistä valtiota koskien. Jos viranomaiset ovat olleet tietoisia, että ilmastonmuutos lisää vakavien ja laajamittaisten tulipalojen, tulvien, eroosion tai myrskyjen riskiä, positiivisten toimintavelvoitteiden nojalla heidän olisi tullut tiedottaa asiasta etenkin riskialueiden asukkaille, laatia riittävät toimenpidesuunnitelmat esimerkiksi evakuointia varten ja tehdä erilaisia ennakoivia toimenpiteitä tuhojen estämiseksi. Jos valtio ei ole tehnyt tällaisia ennakoivia ja tehokkaita toimenpiteitä ja yksilöiden elämä, terveys tai omaisuus vaarantuu, valtio on epäonnistunut turvaamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeuksia.

Jaettu vastuu ilmastonmuutoksesta: kinkkinen oikeudellinen ongelma

Siinä missä yksittäisellä valtiolla on selvä velvollisuus turvata kansalaistensa ja alueellaan oleskelevien ihmisoikeuksien toteutuminen, useiden valtioiden vastuuttaminen samanaikaisesti on oikeudellisesti varsin haastavaa. Jaettua vastuuta ja rajat ylittävien vahinkojen vastuuta on käsitelty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen nykyoikeuskäytännössä varsin niukasti, eikä ympäristöasioihin liittyen.

Väitöskirjassani Towards Greener Human Rights Protection: Rewriting the Environmental Case-Law of the European Court of Human Rights käsittelin nykyisten yleisten sopimusta koskevien tulkintaoppien ja oikeuskäytännön sovellettavuutta ilmastonmuutosta koskien. Rajat ylittävän vahingon vastuun (ekstraterritoriaalisuus) opin soveltamisella on tähän asti ollut varsin tiukat reunaehdot, joihin lukeutuu muista ympäristötilanteista poiketen, että loukkaajatahona tulee olla suoraan valtiollinen taho, kuten diplomaatti, olosuhteiden tulee olla poikkeukselliset (exceptional circumstances) ja valtiollisella taholla tulee olla kontrolli alueesta tai yksilöistä. Ympäristötapauksissa rajat ylittävän vahingon vastuu voisi syntyä luontevasti, kun valtio tekee omalla alueellaan jotain, mistä on haitallisia seurauksia toisen maan alueen asukkaille.

Kahden valtion välille on katsottu syntyneen jaettuja, mutta eriytettyjä velvoitteita esimerkiksi ihmiskaupan uhrin ihmisoikeuksien turvaamisessa. Esimerkiksi yhden valtion puolella pitkittyneiden metsäpalojen aiheuttamat ilmansaasteongelmat toisen valtion puolella saattaisivat olla peruste kahden tai useamman valtion välillä syntyvälle jaetulle vastuulle. Samoin tulva, jota valtio ei pysty estämään leviämään naapurivaltioiden puolelle, voisi synnyttää perustan jaetulle vastuulle. Globaalien ilmastopäästöjen jakaminen eri valtioiden välillä ja niiden pohjalta oikeudellisen vastuun rakentaminen on kuitenkin oikeudellisesti haastavampaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut esimerkiksi asbestihaittojen arvioinnin yhteydessä, että Maltan laiminlyövät toimet eivät olleet oikeutettuja, sillä tiedeyhteisö oli pitkään tiennyt asbestin haitallisuuden. Samaa logiikkaa hyödyntäen voidaan sanoa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopijaosapuolet ovat olleet kaikki jo vuosia tietoisia ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin lukeutuu esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden, kuten kuivuuden lisääntyminen ja kuivuudesta seuraavien ongelmien, kuten lisääntyneiden tulipalojen seuraukset ihmisoikeuksien toteutumiselle. Tieteellisesti onkin mahdollista todentaa, että jokainen Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopijaosapuoli on osaltaan tuottanut ilmastonmuutosta aiheuttavia päästöjä, mutta vaikeampaa on todentaa niiden päästöjen suora ja kiistämätön yhteys konkreettiseen tilanteeseen. Kuinka todentaa esimerkiksi, mikä on Suomen kokonaispäästöjen tai osapäästöjen vaikutus Portugalin metsäpalojen lisääntyneeseen määrään.

Millaista vastuuta yleinen eri valtioiden ilmastonmuutoksen ennaltaehkäisyn laiminlyöminen voi yksittäistapauksen yhteydessä perustellusti synnyttää, on kysymys, jota on tällä hetkellä vaikea ennakoida. Jos yhdessä oikeustapauksessa linjataan vastuu kaikille 47 sopijaosapuolelle, syntyykö tapauksessa ennakkotapaus, jonka jälkeen kaikissa ilmastonmuutosta koskevissa tapauksissa vastuu jaetaan?

Dynaaminen tulkintaoppi mahdollistaa ilmastovastuun kehittymisen

Oikeudellisesti jaetun vastuun ulottaminen 47 valtioon on mahdollista nykyistenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen yleisten oppien valossa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi harjoittaa dynaamista tulkintaa, jonka nojalla se on kehittänyt aiemminkin tulkintaansa uusilla alueilla. Dynaamisen tulkintaopin tausta-ajatuksena on, että Euroopan ihmisoikeussopimus on elävä asiakirja, jota tulee tulkita kunkin yhteiskunnan muutosten ja tarpeiden valossa. Ilmastonmuutoksessa on juurikin kyse sellaisesta ihmisoikeusongelmia aiheuttavasta ilmiöstä, jota ei sopimuksen laatimisajankohtana osattu ennakoida, mutta jolla kiistämättä on nykyisin huomattava merkitys ihmisoikeuksien turvaamisen kannalta. Jos jaetun vastuun oppia tulkitaan dynaamisesti, sen pohjalta olisi mahdollista katsoa, että jokaisella sopijaosapuolella on vastuu ilmastonmuutoksen aiheuttamista ihmisoikeusloukkauksista.

Tarvetta ilmastonmuutosta koskevalle lisäpöytäkirjalle?

Käytännössä automaattinen jaettu vastuu vaikuttaa tällä hetkellä varsin epätodennäköiseltä ilman, että valtiot ovat sitoutuneet esimerkiksi erillisessä pöytäkirjassa menettelyyn, jossa jokaisella sopijaosapuolella olisi jaettu vastuu ilmastonmuutoksen aiheuttamista ihmisoikeusloukkauksista. Perustavina syinä ovat että sopimusjärjestelmää ei ole rakennettu niin laajaa jaettua vastuuta ajatellen ja valtiot saattaisivat protestoida menettelyä vastaan. Tällainen protestointi voisi horjuttaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen arvovaltaa ja toimintamahdollisuuksia. Onkin epätodennäköistä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin lähtee kehittämään ilmasto-oikeuskäytäntöä niin radikaalisti, että sen oma uskottavuus kärsii.

Todennäköistä on, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin lähtee kehittämään ilmasto-oikeuskäytäntöään ihmisoikeuksia turvaten, mutta nykyisiin yleisiin oppeihinsa maltillisesti tukeutuen ja turvautuen. Dynaamisen tulkinnan oppi mahdollistaa, että nykyisten yleisten oppien avulla ilmastonmuutosta koskevien ihmisoikeusloukkausten tutkiminen on mahdollista, vaikka kehitys tapahtuu alkuun todennäköisesti varsin maltillisin askelin.

ALL-YOUTH STN –hankkeen tutkijatohtori Heta Heiskanen väitteli toukokuussa 2018 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ympäristökäytännöstä. Hänen viime aikaisimpia kirjoituksiaan on myös julkaistu Routledgen kirjassa, jossa käsitellään myös useita kirjoituksessa viitattuja oikeuskanteita. Tämä tutkimus on rahoitettu Suomen akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston päätöksellä, hanke ALL-YOUTH, päätösnumero 312689.


Lastensuojelun institutionaalinen muisti ja sen katkokset

Antti Malinen ja Kirsi-Maria Hytönen.
Malinen on tutkijatohtori Tampereen yliopiston Kokemuksen historian huippuyksikössä (HEX) ja Hytönen on tutkijatohtori Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella.

"Osaltaan syitä lasten kuuntelemattomuuteen voidaan hakea kulttuurisista, kasvatusideaaleihin liittyvistä tekijöistä. Suomessa pyrittiin pitkään kasvattamaan siveellisiä ja isänmaallisia ihmisiä, jotka eivät kyseenalaista auktoriteetteja. Lasten kanssa työskenteleviin henkilöihin tuli luottaa, ja vanhemmat pyrkivätkin harvoin puuttumaan esimerkiksi opettajien toimintaan. Kodit, koulut ja laitokset muodostivat omat maailmansa, johon ulkopuolisilla ei periaatteessa ollut asiaa."

Alustus! Eduskunnan apulaisoikeusasiamies teki tarkastuksen Muhoksella sijaitsevaan koulukoti Pohjolakotiin huhtikuussa 2018. Yllätyksenä tehty tarkastus kesti kaksi päivää ja siinä kuultiin ensisijaisesti laitoksen nuoria. Havaittujen epäkohtien lisäksi myös tapa jolla tarkastus tehtiin, nousi uutiseksi. Vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Riikka Jackson totesi Pohjolakodin tarkastukseen liittyvässä uutisoinnissa kärjistäen, että valvonta on pitkään painottunut keskusteluun aikuisten kanssa (HS 1.9.2018). Syksystä 2017 lähtien lasten kuulemista on painotettu oikeusasiamiehen suorittamissa valvonnoissa.

 
 
 
Tutkijat keskustelevat
Onko 1918 jo historiaa?
 

Ymmärtääkö kansalainen, minne lääketieteelle luovutetut tiedot ja näytteet menevät?

EU:n tietosuoja-asetus astui voimaan toukokuussa. Asetuksen mukaan kansalaisten terveystiedot ovat erityisen arkaluonteisia, ja niitä koskevat tarkemmat tietosuojasäännöt kuin tavallisia henkilötietoja (Kanta 2018). Kansallisessa lakivalmistelussa ovat työn alla paitsi SoTe-uudistus, myös uusi laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä.

1970-luvun työläiskirjallisuus kuvaa ihmistä varhaisen hyvinvointivaltion puristuksessa

1970-luku on käsitteenä yhtä monitulkintainen kuin mikä tahansa vuosikymmen. Suomen tapauksessa yksi tapa jäsentää aikakausi on sijoittaa sen alku elokuussa 1968 tapahtuneen Tšekkoslovakian miehityksen yhteyteen, ja päättää vuosikymmen vallanvaihtoon presidentti Urho Kekkoselta Mauno Koivistolle loppuvuoden 1981 ja lopullisesti alkuvuoden 1982 aikana.

Facing the veil: An Orientalist reprise

Väärin kysytty! Journalismi ja ”faktojen” tuotanto kyselytutkimuksilla

Uutismediassa on viime vuosina yleistynyt tapa tuottaa omasta takaa näyttäviä uutisia tekemällä omia kyselytutkimuksia. Toistuva ongelma näissä ”tutkimuksissa” on eräänlainen journalistinen populismi ja tutkimuksen osuuden köyhyys. Kun tutkiva journalismi kaivaa esiin valtaapitäville hankalia asioita, ”tutkimukset” tuottavat tilaajalleen mukavia totuuksia.

Mitä on muistitieto, ja miten se poikkeaa muusta historiallisesta tiedosta?

Vuoden 1918 sisällissodan muistovuosi on herättänyt kiivasta ja moniäänistä keskustelua sisällissodan tapahtumista ja sen muistamisesta. Keskustelua on käyty niin julkisuudessa kuin sosiaalisen median palstoilla, ja siihen ovat osallistuneet sekä historian harrastajat että akateemiset tutkijat.

Euroopan unionin muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikka ja kesäkuun lopun päätökset

Kesäkuun lopun EU-huippukokouksen ensimmäisen päivän päätöslauselma oli globaalin oikeudenmukaisuuden ja muuttajien oikeuksien puolesta kamppaileville hyytävää luettavaa. Huippukokouksen päätöslauselma ei tuonut uutta EU:n muuttoliike- ja turvapaikka-agendalle vaan siinä vahvistettiin aiemmat linjat tiukemmasta rajavalvonnasta EU:n Rajavartiostoa vahvistamalla.

Turvapaikka puheena: mistä puhutteluissa ja arvioinnissa on kyse?

Keskustelu turvapaikkaprosessin ympärillä on jälleen kiihtynyt. Keväällä julkisuuteen nousi Iranin kurdi Behdadin tapaus, jossa Suomessa vuodesta 2009 asunutta miestä ollaan pakkopalauttamassa Iraniin.

Vankien perhe-elämän tutkiminen monimuotoistaa käsityksiämme perheistä

Perhe ja vankila yhdessä herättävät ristiriitaisia ajatuksia. Perhe ja sen tutkiminen liitetään usein arkisiin asioihin: kotiin, intiimisuhteisiin, lapsiin ja yksityisyyteen, kun taas vankila on julkisin varoin ylläpidettävä instituutio, jonka tehtävänä on aikuisten eristäminen ja rangaistuksen toimeenpano.

Koneet jotka on suunniteltu muuttamaan ihminen - tutkimusala joka lupaa mullistaa ihmiselämän

Mikä yhdistää lasten hyvinvoinnin, maailmanrauhan saavuttamisen 30 vuoden kuluttua, psykologisen tiedon, sosiaalisen median ja koululuokan toisiinsa? Standfordin yliopiston yhteydessä toimivan Persuasive Tech Lab –instituution mukaan avain näiden pulmien ratkaisuun jo uusi tutkimusala, captology (CAPT).

Työn ja äitiyden intensivoituminen houkuttelee yrittäjyyteen

Keskustelu vanhemmuuden paineista, lastenhankinnan lykkäämisestä sekä tahattomasta ja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta käy kuumana (esim. Helsingin Sanomissa otsikoilla Mielikuva automarketissa ravaavasta ”Prisma¬perheestä” lykkää lapsen¬tekoa, Suomalaiset eivät enää synnytä, ja nyt valtiovarainministeriö kiinnostui asiasta, ”Tämä minun elämäni nyt meni näin”* ja *Kysyimme lukijoilta toteutumatta jääneistä perhehaaveista, ja vastaukset yllättivät.)

Ilmastonmuutosta ei pidä tarkastella yksilöiden aikaansaannoksena, vaan yhteiskuntarakenteellisena ongelmana

Suomessa ajatellaan helposti edelleen, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jossain muualla, tulevaisuudessa ja muissa maanosissa, ja että ilmastonmuutoksen hillintää koskeviin toimenpiteisiin eivät suomalaiset juuri pysty vaikuttamaan.

Kirjasta! Demokratia suomalaisessa lähiössä

Hyvää tarkoittavat osallistamishankkeet menevät pieleen, koska poliittisen järjestelmän kieli ja prosessit eivät kohtaa mukaan haluttujen ihmisten todellisuutta.